Terrori ja kysymykset joita ei kysytä?

Nyt se sitten tapahtui.

Matalamielinen terrorismi hyökkäsi demokratiaa, moniarvoisuutta ja vapautta vastaan. Se tapahtui nyt Pariisissa mutta se on mahdollista myös Suomessa.

Missä faktat? Suomalaisen median ”reporadiomainen” pakkopaita

Mielenkiintoisinta tässä kaikessa on media ja vallan kummallinen toiminta.

Aamun television erikoislähetyksen ensimmäinen vieras oli entinen sosiaalidemokraattinen ulkoministeri – Erkki Tuomioja.  Jo ennen kuin kansalaiset saivat selkeää tietoa, faktaa siitä mitä oli tapahtunut, kansalaisparoille esiteltiin jonkinlainen tulkintakehys tapahtuneista asioista.

Miksei Yle tee kuten BBC tekee?

Se esitteli heti faktoja ja otti selvää mitä on tapahtunut eikä sitä miten tämä pitäisi ymmärtää.  BBC, jota mekin onneksemme saamme seurata verkosta, esittelee mitä tapahtumista tiedetään.

Toisaalta, YLE:n Pariisin kirjeenvaihtaja seisoi kameran edessä tumput suorina ja kertoi miten joku paikallinen yöllä toivoi aamulla voivansa rauhassa nauttia kahvia ja kroisantteja sen sijaan että haastattelisi Ranskan viranomaisia.

Näyttää siltä, että rahvaan informoiminen on ollut Suomessa enemmän tai vähemmän suoraviivaista toimintaa. Sananvapaus tai tasapuolinen tiedonvälitys eivät ole olleet vallanpitäjien suosiossa eikä niitä ole pidetty itseisarvoina.  Meiltä puuttuu Isossa-Britanniassa keskeisen tärkeänä pidetty tiedonvälityksen ja faktojen julkituomisen traditio.

Päinvastoin, Suomessa media on toiminut enemmänkin vallanpitäjien ideoiden ja konsensuksen varjelijana. Ylhäältä alaspäin tapahtunut informoiminen on ollut tavoitteellista kasvatustoimintaa, jossa valtiovalta tai joku poliittinen taho on ohjannut itsepäistä kansaa haluttuun suuntaan.

Tässäkin tapauksessa näyttää siltä, että tässä Pariisin terrorihyökkäyksessä ei haluta tunnustaa tapahtuneita tosiasioita. Uskaltaako media keskustella oikeasta uhasta? Aprikoida sitä, että meille on saapunut kesällä ja syksyllä suuri joukko ihmisiä, joita ei ole tunnistettu tai rekisteröity?

Kun tätä uutisvirtaa tutkii niin voi vain todeta: ei pysty.

Nyt eletään tulkinnan juhlaa. Tosiasiat ovat nyt vieraita.

Kenen poliittinen vastuu?

Toivottavasti Suomi säästyy Pariisin kaltaisilta terroriteoilta. Toivon sitä hartaasti.

Nyt pitäisi kuitenkin esittää oikeita kysymyksiä. 

Mitä Ranskassa tapahtui ja onko se mahdollista Suomessa. Onko meillä tapahtunut jotain sellaista joka olisi nostanut terrorin mahdollisuutta myös meillä? Ja jos jotain tapahtuu, niin kuka kantaa poliittisen vastuun?  

Onko mahdollista, että sisäministeri Orpo olisi mahdollisesti vastuussa tulevasta? Aikoinaan syksyllä tämä reipas ministeri ilmoitti, että Suomi on valmistautunut 30 000 tulokkaaseen. Orpo ikään kuin heilutti ”hei me ollaan täällä” lippua ja epäsuorasti rohkaisi Dublinin yleissopimuksen rikkomiseen ja rohkaisi myös Saksaa, Tanskaa ja ennen kaikkea Ruotsia kannustamaan tulijoiden tulvaa.

Onko mahdollista että ministeri, jonka perustehtävänä on pitää yllä ja valvoa maassa vallitsevaa turvallisuutta ja lain kunnioitusta – olisi rohkaisssut Dublinin sopimuksen romuttamiseen? Onko mahdollista, että Suomen turvallisuustilanne on huonontunut siksi, että Orpo ei ole sulkenut rajoja tai edes toiminut niin, että tänne tulijat olisi rekisteröity.

Tästäkin asiasta pitäisi olla valmis puhumaan. Mikäli ja jos jotain tapahtuu, niin ottaako Orpo vastuun? Eikö hänen pitäisi vetää johtopäätöksensä?

Arto Luukkanen
Järvenpää

Katselen tässä uudelleen myötähäpeällä Ylen uutistoimittajaa Pariisissa. Hänen mukaansa kyseessä on ”mediatapahtuma”. Voi voi…