SDP ilakoi petkupopulismilla?

Neuvostoliitto oli huumorin luvattu maa. Tässä esimerkki:

Neuvostoliittolaiset taloustieteilijät Gosplanissa kiikuttivat NKP:n johdolle maan talouden tilaa kuvaavat tilastot. Pitkän pohdinnan jälkeen talousviisaat olivat muotoilleet kaksi vaihtoehtoa reaalisosialismin kurjuuden voittamiseksi.

Ensimmäisen mukaan neuvostokansalaisten pitäisi ryhtyä tekemään työtä, lintsaamaan vähemmän ja hillitsemään työpaikkajuopottelua. Toisen vaihtoehdon mukaan Punatähdistöstä tulevat ufot antaisivat NL:lle ruplia ja ruokaa. Toteuttamiskelpoisin oli – se jälkimmäinen.”

Edellinen anekdootti tuli mieleen kun tarkastelin uteliaasti SDP:n vaihtoehtobudjetista tulleita tietoja. Sanomalehdet tarjosivat päivän hyvän hetken. Kiitos siitä! Lounaan jälkeen on joskus halju ja raukea olo. Se pakeni heti kun tutkin tätä ehdotusta käsitteleviä kirjoituksia.  

Ensin mielen täytti hämmästys, sitten epäusko ja sitten vatsanpohjaa täristävä nauru. Tämä ehdotus oli niin suloisen epärealistinen että se sai vedet silmiin – hyvästä mielestä. Antin esittelemä vaihtoehto huokui kiherryttävää henkistä toivioretkeläisyyttä. Kiitos Antti!

Lyhyesti: Antin uudet tulokertymät perustuivat uusien verotuskohteiden keksailuun ja entisten verojen kasvattamiseen. Hyväntahtoisten ufojen invaasio olisi paljon todennäköisempää kuin Antin paprun toteutuminen. Demarien argumentointi oli todella mielenkiintoista:  ”se on niin hyvä koska se on hyvä”. Kaikki muu on kylmää oikeistolaisuutta.  

Miksi tällaista hihuliheitä tehdään?

Naurun jälkeen oli aika vakavoitua.

Oliko tämä tosiaan Väinö Tannerin puolue? Miksi näin epärealistisia juttuja tehdään? Halveksitaanko kansaa? Eikö tämä ole jonkinlaista petku-populismia, jossa kansaa oikeasti viilataan linssiin? Miksi näin kunnianarvoisa ja hienon historian omaava puolue turvautuu tällaiseen petku-populismiin? Vai oliko tässä havaittavissa pelkkää ideologia-pulan ja realismin-pulan tuomaan halua jujuttaa kansalaisia – oliko entisestä suuresta puolueesta tullut petku-populismin pesä?

Antin ehdotusta tutkivan ihmisen mielessä on koko ajan mielessään vuoden 2011 Jutta Urpilaisen toteamus siitä, että he eivät usko, että talouden tila on niin huono. Silloin uhrattiin kansa, että voitiin säästää unelmat.

Tarvittavat uudistustoimet jäivät tekemättä, 4 vuotta hukattiin ja pää laitettiin pensaaseen.  Se, miksi me piehtaroimme tässä kurjuudessa, johtuu suurelta osalta silloin harjoitetusta ”hihulihei – me ei välitetä ulkomaailmasta” – politiikasta.

On surullista, että SDP:n oppositiotie on tällaista ”brännvinsadvokatyr” ilakointia. Entinen vastuupuolue kieriskelee keksityissä luvuissa ja lupaa kosolti uusia veroja. Tämä yhdessä lakkoiluun innostamisen ja vastuuttoman kiihotuksen kanssa ei lupaa hyvää.

Miksi Antti, miksi? Eikö sen isänmaan asian pitäisi huuhtoa tällaiset kummalliset petku-populismin hökötykset tiehensä?

Arto Luukkanen

Järvenpää

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu