Miten Putinin järjestelmä kaatuu?

Sodan uhka ja järjestelmäkriisi Venäjällä

Terrori-iskut Pariisissa ja sota Syyriassa ovat mullistaneet Venäjän kansainvälistä aseman. Venäjä ei ole enää eristyksessä vaan mahdollinen hyödyllinen liittolainen ISIS:in vastaisessa sodassa. Toisaalta, Lähi-idän rintamat eivät ole yksinoikoisia. Turkin ja Venäjän välinen vastakkainasettelu tulee hiertämään suurvaltojen yhteistyötä. Turkki hamuaa itselleen isompaa roolia hajoavan Syyrian kakusta ja asettuu näin Venäjän ja etenkin Iranin poliittisten pyrkimysten tielle.  

Venäjän yleinen mielipide: ”naulatkaa Turkki!”

Uusi sota Syyriassa monimutkaisti Venäjän viholliskuvat. Vielä vuosi sitten Ukraina ja USA olivat perivihollisia kun taas nyt Venäjän pahin vihollinen onkin sunni-jihadistinen liike (ja Venäjän mukaan sen luoja:USA). Myös halu ”naulata Turkki” eli kostaa Turkille velloo yleisenä vaatimuksena itänaapurin yleisessä mielipiteessä.

Venäjän voimattoman opposition jäsenet taas toivovat, että terrorisminvastainen sota kääntäisi Venäjän lännen vastaisuuden. Esimerkkinä tällaisesta voidaan mainita poliitikko ja ekonomisti  Grigori Javlinskin kannanoton, jonka mukaan nyt Venäjällä olisi nyt mahdollisuus päästä pois Euroopan-vastaiselta kurssiltaan (Vedomosti 15.11. 2015). Javlinskin mukaan nyt tiedetään missä se todellinen vihollinen on ja miltei jokainen venäläinen ymmärtää, että ISIS:in terrori merkitsee kuolemanvaaraa venäläisille. Ongelmana on vain Ukrainan kriisi, johon lännen pitäisi ehdottaa järkevää ratkaisua.

Ukraina hiertää sovintoa ja Lähi-idän labyrintti

Ukraina onkin todella kivi kengässä mutta nyt se on kokonaisuudessaan siirretty sivulle. Venäjä näytti syksyllä miltei unohtavan Ukrainan omasta mediastaan. Läntinen slaavivaltio ja sen kapina jätettiin oman onnensa nojaan samalla kun Venäjän avasi Syyrian rintaman. Syyt olivat geopoliittisia; piti sivuuttaa USA ja kerätä yhteinen rintama ”islamilaisten valtioiden kanssa” (Syyria, Iran, Irak).

Venäjän aloittama Syyrian gambiitti on kuitenkin jo herättänyt vastustavia ääniä. Sotiminen siellä voi viedä vuosikymmeniä. Poliittinen tehtävä on miltei mahdoton; ilman tehokasta maasodankäyntiä poliittista ratkaisua ei voi ajatella ja reipas sotilaallinen toiminta taas siirtää aina paikallisen väestön tuen ISIS:in taistelijoille.

Venäläiset asiantuntijat ovat myös korottaneet äänensä. Esimerkiksi Novoe Vremjassa (38/2015) idäntutkija Georgi Mirskij on varoitteli tarmokkaasti maan johtoa äärimmäisen vaikeasta sodasta. Hän vertaa aluetta labyrinttiin, jossa Venäjä joutuu vaeltelemaan päämäärättä, jollei se löydä oikeaa poliittista ratkaisua.

Mirskij varoitti, että Assadin hallinto ei ole venäläisellä kalustolla kyennyt ratkaisemaan sotaan, edes kevyesti aseistettuja oppositioryhmiä tai ISIS:in taistelijoita vastaan. Assadin armeijan taisteluhenki on maassa ja taistelu näyttää olevan shiiojen ja sunnien sekä alawiittien välinen sisällissota, jossa ei ole saavutettavissa helppoja voittoja. Amerikkaisten vaihtoehto: pommittaa ja sitten lähteä ei ole sekään hyvä vaihtoehto. Ärsyyntyneet islam-taistelijat tulisivat lopulta Kaukasukselle ja Tshetsheeniaan. Assadin vallan vaihtaminen taas ei sovi Venäjän geopoliittiseen suunnitelmaan.

Kun rahat loppuvat kotona: järjestelmäkriisi käsillä

Vaikea ulkopoliittinen tilanne on dramatisoitunut myös siksi, että asiat ovat kotona lievästi sanottuna huonosti. Maan taloudellinen tilanne on 4% laskussa ja maa talous tiellä syvempää lamaan. Pahinta on se, että valtion tulot ovat romahtaneet öljyn ja kaasun hintojen laskettua. Tätä lamaa pahentaa myös lännen kanssa käytävä kauppasota. Kotimaiset rahastot ovat pian lopussa.

Hyvänä esimerkkinä tästä rahojen loppumisesta on se, että pääministeri Medvedev on päättävästi esitellyt idean eläke-iän nostamisesta. Vedomosti-lehdessä ja ”Rossiiskaja Gazetassa” 11 pnä marraskuuta haastateltu pääministeri pitää sitä välttämättömänä. ”On ymmärrettävää, että ennemmin tai myöhemmin täytyy hyväksyä päätös siitä, että eläkeikä nostetaan – keskimääräinen elinikä nousee koko maailmassa. Se on objektiivinen prosessi…”

Medvedevin alleviivasi haastattelussa tämän epäsuositun idean tärkeyttä sillä ”meidän pitää olla moraalisesti valmiita siihen”. Venäläiset naiset ovat päässeet eläkkeelle jo 55 vuoden iässä ja miehet 60 vuoden iässä. Nyt on tarkoitus nostaa vuodet 65 vuoteen. Myös valtion palveluksessa olevien ihmisten kokonaistyöaikaa ja täyden eläkkeen ansainta aikaa aiotaan nostaa 20 vuoteen.

Rekkamiesten protesti – järjestelmä mätänee?

Eläkeläisten mahdollinen protesti ei kuitenkaan ole vielä akuutti ongelma vaan Venäjän kuljetussektorin ärsyyntyneet työntekijät. Kreml painoi paniikkinappulaa venäläisten rekkamiesten protestin seurauksena. Nämä maan taloudelle tärkeät ja logistisesti elintärkeät ihmiset ovat suuttuneet uudesta tieverosta (venäjäksi ”Platon”).

Kyse on uudesta 20% vero, jonka suomalaisillekkin tutut Rotenbergin veljekset ovat aikovat kerätä näiltä ajajilta. Omana vastauksenaan rekkamiehet uhkasivat saartaa Moskovan kehätien ja tuoda Punaiselle torille kuorma-autoja, jollei tätä järjestelmää kumota. 

Meillä Suomessa tätä tilannetta ei ole kummallista kyllä uutisoitu paljoakaan mutta se eräs esimerkki siitä miten nykyinen Venäjän poliittis-taloudellinen järjestelmä käy läpi perustavanlaatuista kriisiä. 

Rekkamiesten protestit ja sosiaalisessa mediassa leviävät avunpyynnöt ja vaatimukset ovat saaneet jo vastakaikua. Sosiaalinen media pursuaa tekstejä, jossa todetaan, että  ”Rotenberg on pahempi kuin ISIS” tai että hallituksen pitää erota ja Rotenbergeille pitää langettaa puolen miljardin sakko.

Järjestelmäkriisi näyttää hitaasti leviävän joka puolelle maata: energianhinnan laskiessa Venäjän valtiontalous on nyt miinuksella ja jaettavaa on entistä vähemmän. Tämä johtaa aggressiivisiin yrityksiin kerätä rahaa tällaisilla tempauksilla sekä rikostutkinnoilla. Samalla kuitenkin hallinnon omat korruptiosidokset ovat vaakalaudalla (http://www.novayagazeta.ru/news/1698586.html) ja niitä arvostellaan. Myös ulkomaiset suuret firmat ovat lähdössä pois (esim. Toshiba: https://tvrain.ru/news/toshiba_out-400056/).  

Samalla kun raha vähenee järjestelmässä, höllenevät myös tämän hallinnon luomat sidokset.  Edessä on mielenkiintoisia aikoja ja kriisejä, johon maan johto reagoi generoimalla uusia ulkopoliittisia ongelmia: mielenkiinto on suunnattava ulospäin. 

Sota, jota ei saa tulla?

Tässä on vain yksi ongelma: sapelinkalistelu ei saa eskaloitua todelliseksi sodaksi. Silloin hallinnon heikkoudet paljastuvat ja järjestelmä voi vaihtua. Siksi esimerkiksi presidentti Putin voi pohtia ydinaseiden käyttämistä Syyriassa mutta askel niiden käyttämiseen on vaikea (https://tvrain.ru/news/nuclear_isis-399774/; tai esimerkiksi: http://rusjev.net/2015/12/09/chem-nizhe-neft-tem-chashhe-razgovoryi-pro-…) .

Dosentti Arto Luukkanen

Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori

Kirjoitus ilmestyi lyhennettynä viime viikolla Turun Sanomissa.

 

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu