Katupartioita lisää – pliis!

Katupartioita lisää pliis!  

Eräs julkisuuden poliitikko – jätettäköön hänen nimensä nyt pois – ylisti kerran pääkaupunkiseutua ympäröiviä kuntia siitä, että niissä ei ole panostettu turhaan rakentamiseen ja vaikuttavien kaupunkikokonaisuuksien luomiseen. Eivätpähän ihmiset kiinny liikaa näihin nukkumalähiöihin.

Tämä ajatustapa perustui ns. matkustajakoti-ajatteluun ts. siihen, että näissä kunnissa asuvat ihmiset ovat täällä vain pikaisesti käymässä.

Kyseisen ajattelun pohjalla piilee se oletus, että kun työ on pääkaupungissa, niin asunto Järvenpäässä, Keravalla, Riihimäellä, Vantaalla, Espoossa tai Hyvinkäällä on vain väliaikainen ”kämppä”.

Että se elämän varsinainen määränpää sijaitsee Hesassa – Mariankadulla tai Yrjönkadulla.

Olin huomaavani tällaista samanlaista ”matkustajakoti” ajattelua kun luin Keski-Uusimaa lehdestä vetoomuksen (28.1.2016) jossa joukko järvenpääläisiä poliitikkoja vaati sitä, että Järvenpään kaupunki tuomitsisi ns. katupartioinnin.

Matkustajakoti-syndrooma – kun sydän on kylmä

’Toivottavasti olen väärässä kun tulkitsin, että tämän vetoomuksen pohjalla lirisi vahvana matkustajakoti-ajattelun kylmä virta.

Vetoomuksen takana näytti kaikuvan kolkko järkeily: ”emme välitä, emme ole kiinnostuneet siitä mitä täällä tapahtuu, hoitakoon joku muu, se ei meihin koske”.

Tällä samalla ennakkoluulolla – matkustaja-kotisyndroomalla-  on vastustettu seurakuntien Saapas-toimintaa tai ympäristöstä välittävien ihmisten kampanjoita vapaaehtoisen katujen siivoamisen järjestämiseksi.

Jos ihmiset haluavat kulkea kaduilla – rikkomatta lakia ja ilman rikollista aietta – niin silloin se on sallittua. Lähimmäisten hädälle välinpitämättömät poliitikkokuorot voivat tietenkin raakkua perustuslain vastaisia ulkonaliikkumiskieltoja tai helliä diktatuurille niin rakasta sananvapauden rajoittamista. 

Se ei vain ole kovin järkevää. Kylmäsydämistä ja välinpitämätöntä se kuitenkin on.

Ihmiset ulkona – se on normaalia yhteisöllisyyttä

Se, että kansalaisyhteisöt toimivat ja välittävät, kuuluu normaaliin yhteisölliseen elämään. Järvenpään keskustassa rikoksen uhriksi joutuneet ihmiset olisivat epäilemättä toivoneet, että heidän turvanaan olisi ollut lähimmäisen kohtalosta huolestuneita järvenpääläisiä – sellaisia ihmisiä, jotka eivät kokisi Järvenpäätä matkustajakodiksi vaan oikeaksi kodiksi, jossa ihmisestä välitetään.

Siksi toivon hartaasti, että sen sijasta, että töllöttäisimme televisiota, me olisimme kaduilla. Sen sijaan, että mutisisimme keskenämme kylmäsydämisesti ja tihkuen vihapuhetta, me vaeltaisimme kaikki kaduilla huolehtimassa kanssaihmisistä.  

Että meillä Järvenpää kaduilla vilisi partioita/ihmisiä, jotka huolehtisivat koirankakoista tai juttelisivat naapureiden vanhusten ja yksielävien kanssa eivätkä viihtyisi kaduilla ainoastaan vaalikampanjoiden aikana.

Ehkä silloin olisi myös mahdollista, että kaupungin tekninen osasto organisoisi partion – vaikkapa Mankalan sivukujille ja hiekoittaisi ne.

Kuulostaa utopialta mutta…kyllä – minulla on unelma!))

Arto Luukkanen, Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori, dosentti

ps…ja järvenpääläinen

Artikkeli ilmestyi Keski-Uusimaa lehdessä 31.1.2016. Sitä on hieman korjattu ja laitettu lisäotsikoita.  

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu