Hovinarri ja hoosiannaparannus

Hovinarri ja hoosiannaparannus

Somen keskustelupalstat pursusivat tänään hämmentyneitä ja ilahtuneita reaktioita Paavo Väyrysen ilmoitukseen uuden puolueen perustamisesta.

Eräs hauskimmista kuului näin ”Paavo on kuningas!”

Tämä reaktio kertoo kaiken tarvittavan.

Kyseinen henkilö on muuttunut oman itsensä poliittiseksi karikatyyriksi. Paavoa fanittavat henkilöt ovat enimmäkseen ihmisiä, jotka haluavat tukea häntä karnevalistisessa – eivät vakavassa – mielessä. En tiedä tekikö Paavo valintansa tietoisesti juuri nyt mutta kapinalipun nostaminen sopi erinomaisesti tähän ajankohtaan.

Edessä on laskeutuminen paastoon ja lihansyönnille heitetään jäähyväiset: nyt on karnevaalit aika, jossa pilkataan vallitsevaa poliittista järjestelmää ja kumotaan auktoriteettien valtaa.

Samba soi, lanteet heiluvat ja Väyrynen tekee kapinan!

Näyttää siltä, että Väyrynen omaksui nyt karnevaalin hovinarrin osan.

Hovinarri kertoo totuuden))

Paavoa ei kannata kuitenkaan pilkata. Hänellä on nyt hovinarrin oikeudet ja tarkka vaisto. Hän osaa haistaa poliittiset muutokset herkästi.

Väyrynen ei olisi ikinä tehnyt tätä sirkustemppua jos hän ei vainuaisi tarkasti ajan muutoksia ja sitä, että Kepussa on vakava sisäinen repeämä.  

Sipilän asema keskustapuolueessa on joutunut nyt ensimmäistä kertaa vaakalaudalle. Vanhan perinteen mukaisesti tupa-illoissa on vähitellen alettu aprikoimaan Sipilän mahdollisuuksia jatkaa. Vanhat ja laiminlyödyt sidosryhmät eivät ole tyytyväisiä ns. liberaalien ja lestaadiolaisten väliseen vallanjakoon puolueessa.

On syntynyt oppositio, joka oireilee ja joka etsii itselleen puhemiestä.  Kansa ei ymmärtänyt sitä, että asunto piti antaa mamuille mutta piti sitä hienona tekona. Nyt se sitten peruttiin. Kansan ja Kempeleen tuki on nyt vähissä.

Tilannetta kärjistää myös se, että Kokoomus on aloittanut uuden ryhtiliikkeen, joka pyrkii vastustamaan keskustan ”alueellista kaappausta”. Muodollisesti sen pohjalla on pyrkimys puolustaa etelän suuria kaupunkeja mutta kaiken pohjalla piilee halu haastaa Keskustan armoton valtapolitiikka.

Näiden kahden puolueen törmäys hallituksessa näyttää valitettavasti olevan todennäköinen mahdollisuus.

Hoosiannaparannus

Keskustassa sattuu ja tapahtuu.

Kansanedustaja Matti Vanhanen on kirjoittanut kirjan ”Ulkopolitiikkaa”, jossa hän vähän yli 100 kapean sivun voimalla käsittelee maamme ulkosuhteita.

Kirjan kirjoittamisen motivaatio näyttää olevan se, että herra Vanhasesta ollaan nyt leipomassa Keskustan uutta vanhempaa valtiomiestä kun se entinen (Väyrynen) karkuroi.

Kirjan kirjoittaminen on tietysti aina iloinen asia.

Etenkin, kun vielä vähän aikaa sitten näytti siltä, että Vanhanen oli saanut jonkinlaisen muistisairauden. Kuten muistamme – hänellä ei ollut selvää muistikuvaa asioista. Tavalliselle kansalle tällaiset merkit ovat oireita lähestyvästä Alzheimerin taudista mutta onneksi Vanhasella hänen muistisolunsa ja hermoratansa ovat kokeneet jonkinlaisen hoosiannaparannuksen. Samoin tämän miehen polvet näyttävät pitävän. Huonot polvet olivat vielä taannoin se syy miksi hän erosi pääministerin paikalta. Nyt ne ovat vahvistuneet uudelleen niin, että hänellä ei ole vaikeuksia niiden käyttämisessä.   

Itse kirjan anti on sopivan suppea ja valikoitu.

Siellä on lähinnä huomioita omasta erinomaisesta ulkopoliittisesta vainusta ja kädenlyöntejä venäläisten kenraalien kanssa. Se perussuomettunut sisältö antaa kuitenkin aihetta epäillä, että tämä lahjakas ja viriili maisteri ei ole itse kirjoittanut ko. kirjaa.

Jos hän olisi tehnyt sen itse, siihen ei olisi pujahtanut hauskoja tai kummallisia virheitä. Otan tässä yhden käsiteltäväksi.

Matti Vanhanen kertoo (tai antaa kirjoittaa omissa nimissään s. 31) seuraavaa: ”ulkopuolisenkin silmin näkee, että keisarillisuus, ortodoksisuus ja slaavilaisuus ovat saamassa tässä ajassa omat merkityksensä”.

Lause on mystinen – vähän kuin mäkihyppääjä Matti Nykäsen sitaattikertymästä.

Siihen saa kuitenkin järkeä kun muistaa, että kreivi Sergei Uvarov käytti vuonna 1833 seuraavia iskusanoja: ” Правосла́вие, самодержа́вие, наро́дность”. Kirjeessään alaisilleen hän huomautti, että kunnianarvoisan hallitsijan (tsaarin) tarkoituksena on että koulutus tapahtuisi Venäjän keisarikunnassa “Oikeauskoisuuden, itsevaltiuden ja kansanomaisuuden” hengessä. Nikolai I piti tästä ilmaisusta ja ne levisivät sen jälkeen yleiseen käyttöön.

En tiedä oliko Vanhasen tarkoitus viitata näihin kolmeen termiin. Epäilen, että haamukirjoittaja ei ollut oikein ymmärtänyt Matin sanelua eikä tiennyt mihin hän viittasi. Hän epäilemättä korjasi näitä termejä. (Ajatus siitä, että keisarillisuus olisi oikeasti tulossa Venäjän poliittiseen diskurssiin on kummallinen ajatus – tosin onhan näitä poliittisia diletantteja sielläkin)

Ohjeena Matille.

Kun kirjoittaa kirjan, se kannattaa kirjoittaa ihan itse – alusta saakka ja siten, että tietää mistä puhuu. )) Sitä paitsi kirjoittaminen on mukavata puuhaa.

Arto Luukkanen

Järvenpää

 

 

 

 

 

 

 

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu