Takaisin paavostoliittoon!
Olemme laskeutuneet paastonaikaan ja karnevaalit ovat ohitse.
Myös Rion karnevaalit ovat vähitellen hiljenemässä. Puvut riisutaan, ilmeet kelmenevät, narrien kuninkaat ojentavat pois kruununsa ja faveloiden väki alkaa sen tavallisen raadantansa.
Kaduilla rieuhuilevaa sambaajaa ei enää katsota hyvällä sillä nyt eletään jo normaalia aikaa.
Tämä pätee kaikkialla maailmassa – paitsi ei Suomessa.
Suomalaisen politiikan Don Quijote se vaan jatkaa.
Kun muut ahertavat jo arjessa, niin Paavo Väyrysen – tämän kansankunnan kestosulhasen- paljetti yhä kiiltelee.
Yhä vielä härsyy hiki tämän kovin vanhan voimapoliitikon otsalla.
Paavo haluaa jatkaa karnevaaleja.
Ilmoitus omasta puolueesta ei riittänyt. Nyt Paavo Väyrynen vaatii uusia vaaleja. Koska nykyinen hallitus on menettänyt hänen luottamuksensa.
Millainen olisi paavostoliitto?
Paavolla on omat sääntönsä, universuminsa ja perustuslakinsa.
Sen mukaan vaalit on järjestettävä silloin kun hän on todennut hallituksen menettäneen valtuutuksensa. Kyse ei ole kansanvallasta vaan ihan tavallisesta paavonvallasta tai paavostoliitosta.
Mitä sitten tilalle?
Otaksun, että jotain paavolaista. Ehkä Paavostoliitto, jossa hallitsisi paavonvaltainen hallitus.
Paavostoliitossa ei olisi työttömyyttä, eikä rikollisuutta tahi edes omanvoitonpyyntiä. Kaikilla olisi asunto ja hyvinvointia…kuten siinä entisessä Neuvostoliitossa.
Paavostolainen hallitus toimisi ihan toisin. Se lähenisi Venäjää, puhuisi luottamuksesta, päätyisi markkaan ja pakenisi 1970-luvulle. Siellä olisi YYA ja aina vain YYA.
Siellä kansa ei koskaan menettäisi Paavon luottamusta.
Paavostojen hallituksen lähtökohtana olisi jonkinlainen paavolainen yksinvaltius: uudenlainen kekkoslovakia, jossa nyhrättäisiin voimapolitiikkaa ja palvottaisiin johtajaa, joka kaikesta huolimatta – pilkasta ja vastutuksesta huolimatta pääsi perille.
Sen uutena kansallislauluna olisi: Oi suuri ja mahtava paavostoliitto!
Arto Luukkanen
Järvenpää
Ps. verratkaapa Venäjän edustajien ja Paavon kannanottojen aktivoitumista ja samankaltaisuutta…)))
Ilmoita asiaton viesti
Jo on persujen laulut niin duurissa että tekisi mieli volttia heittää silkasta myötäilosta. Kun nyt teillä jotakuinkin kaikki on käännettynä kalsareita myöten, niin olisiko jo aika laittaa puolueellenne parempi nimikin?
Miten olisi Perskoomus?
Ilmoita asiaton viesti
Paavostoliitossa ei olisi tietenkään perussuomalaisia.
Ilmoita asiaton viesti
..eikä vaaleja. Paavo valitaan poikkeuslailla uudelleen joka kuudes vuosi.
Ilmoita asiaton viesti
Tässähän vaan ihmetellään ja kompataan Paavon tietä Paavostoliittoon. Tämä on vapaa maa – kyllä jokainen voi tehdä itsestään Paavon. Positiivisella hengellä mennään ja Paavon selkään taputetaan: onnea valitsemallesi tielle Paavo)))
Ilmoita asiaton viesti
Eihän täällä Paavoa kannateta, vaan Paavon kannattamaa asiaa. Sen, jonka asiamiehiä teidän piti olla. Varmaan pidät jos sanon blogisi henkeä mukaillen, että Paavo vie sen mikä on löysästi kiinni. Nukahditte ja aloitte kallistua kohti Eurostoliittoa. Kannatus alkoi sulaa ja Paavo järjesti teille herätysjuhlat. Ei sitä pidä ottaa henkilökohtaisesti. Samalla puolellahan tässä kaikki ollaan.
Nyt pitää skarpata!
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä)))
Ilmoita asiaton viesti
Paavostoliiton ideologia olisi Johtokuntatason kommunismia. Ei tarvitsi paljoa menoa muuttaa. Pääminsteriksi hänen suosikkinsa Riikka Pakarinen joka tuli metsäteollisuudesta politiikkaan ja sinne palasi.
Ilmoita asiaton viesti
Paavo on vallannut nyt perussuomalaisten huonosti vartioidun linnakkeen EU-kriittisenä ja nyt Paavo on pelin kuningas. Tarkemmin sanoen ristikuningas. Sellainen risti Paavo on Keskustalle ja Perussuomalaisille, että kovin katkeralta maistuu monenkin suussa. Välillä on pakko sylkäistäkin.
Ilmoita asiaton viesti
Tänään Dmitri Medvedev synnytti uuden lentävän lauseen. Se sopii Paavo Väyrysenkin lausevarastoon. Jotakin yhteistä näiden herrojen ajatuksenjuoksussa täytyy siis olla.
”Huonompaa on tulossa, älkää edes epäilkö!”
Ilmoita asiaton viesti
Valtiomiehelle osuu suotuisa maailmasota omalle kohdalle yleensä vain kerran uralla – tämä seuraa jo alan luonteesta sekä ihmisen kuolevaisuudesta (Aristoteles ym.). Totta kai tahtopoliitikko tarttuu tilaisuuteen päättäväisesti.
Yliopistolla kannattaa järjestää arvovaltainen keskustelutilaisuus aiheesta ” Maailmansota – uhka vai mahdollisuus?” Ei aina tarvitse olla niin negatiivinen ja tuottaa kaikista asioiden käänteistä uhkia.
Vähemmän vitsikkäästi, Väyrysen argumentaatio uusien vaalien järjestämiseksi on höpötystä sekä oman poliittisen roolihahmon vastaista. Vaaleilla on valittu poliittiset päätöksentekijät tekemään ratkaisuja eteen tulevissa tilanteissa ja muuttuvissa oloissa. En ole näitä omakohtaisesti äänestänyt, mutta kiistatta hallituksessa on kolme suurinta puoluetta ja eniten ääniä saaneen puolueen pj on pääministeri ja toiseksi suurimman puolueen pj (onneksi)ulkoministeri. Heillä on mandaatti ja velvoite tehdä ratkaisuja parhaan ymmärryksensä mukaan.
Jos Väyrynen itse olisi jälleen poliittinen päätöksentekijä, hän pitäisi erityisesti kiinni poliittisesta johtajuudestaan ja siitä, että hänet on erityisten ominaisuuksien vuoksi valittu – maallisesti sekä taivaallisesti – johtamaan tätä kansakuntaa. Ei aina voida järjestää uusi vaaleja jos tilanteet ja tilannearviot muuttuvat.
Ilmoita asiaton viesti
Paavo nyt haluaa näkyvyyttä asialleen ja tietenkin itselleen. Lähes kaikki tarttuvat Paavoon henkilönä ja haluavat unohtaa itse asian. Persuille kysymys on kiusallinen koska hallituksessa olo tukkii suut.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän tässä kukaan tartu henkilöön nimeltä Paavo Väyrynen, vaan siihen kuvaan, jonka Paavo Väyrynen on itsestään politiikkona vuosien varrella itsestään antanut.
Ilmoita asiaton viesti
Paavon ideologia pohjaa Paavon väitöskirjaan ja – tietysti – Paavoon.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, ja Neuvostoliittokin on ikuinen?
Ilmoita asiaton viesti
Paavon väitöskirjan mukaan kyllä!
Ilmoita asiaton viesti
Eipä ollut! Historian roskatunkiolla, Trotskin sanoja väljästi lainaten, makaa koko mätä valtiojärjestelmä. Ja toivottavasti siellä pysyykin!
Ilmoita asiaton viesti
Kun lukee Arto Luukkasen (ja muiden Paavo Väyrysestä kirjoittavien) blogeja ja kommentteja, sitä alkaa epäillä, että Paavo taitaa olla suorastaan pelottavan merkittävä poliittinen toimija.
Ilmeisesti myös Paavon viestissä on jotain vaikeasti lähestyttävää, koska useimmat kirjoittajat kohdistavat kritiikkinsä Paavon persoonan. Tai sitten laittavat homman leikiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Väärin Markku. Väärin. Päinvastoin suhtaudun Paavoon positiivisesti ja huumorilla. Hieman surua siitä, että Paavon loppuliuku politiikassa on muuttunut parodiaksi. Ainoa mikä on jäljellä on vainu mitä tapahtuu. Ja sitä olen kehunut.
Ilmoita asiaton viesti
Eurostoliitosta eroon ja markistoon.
Ilmoita asiaton viesti
Devalvaatioita kaipaat? Ja missähän maassa markka onkaan käytössä (kun monikkomuotoa käytät)?
Ilmoita asiaton viesti
Paavohan tekee hyvää työtä perussuomalaisille. Ottaa omiin leipiinsä kaikki eu-kriittiset ettei persuista kaikkoavat ihan kaikki liity demareihin 🙂
Hänhän vaan korjaa potin ja pitää yhdessä kasassa kaikki eurokriittiset. Perussuomalaistenhan jos keiden pitäisi onnitella että vaikka oma puolue hajoaakin alta, aatemaailma pysyy osaavissa käsissä.
Ilmoita asiaton viesti
”Ei Paavo, eikä juuri kukaan muukaan suomettuneista hyväntahtoisista hölmöistämme, ole ymmärtänyt tehneensä tuolloin yhtäkään arvosteluun aihetta antanutta tekoa.”
Katumusta pitäisi osoittaa näiden jotka virheen tekivät eli kansalta kysymättä liittivät Suomen EMUun, yhteisvaluuttaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ovatko nämä toisensa poissulkevia asioita?
Katumusta voisivat osoittaa kummatkin.
Ainakin suomettuneet poliitikkomme.
Lukekaahan kirjat:
Jukka Seppinen ”Suomettumisen syövereissä”
Timo Vihavainen ”Kansakunta rähmällään”
Tauno Tiusanen ”Narutettu sukupolvi”
Ilmoita asiaton viesti
Eurossa ei ole mitään katumista, se on valuutta valuuttojen joukossa ja toimii valuuttana niikuin pitääkin.
Selvä se, että euron arvo on aina väärä, milloin liian korkea, milloin liian matala – mutta se on toinen juttu.
Ilmoita asiaton viesti
”Eurossa ei ole mitään katumista”
Ei ongelma ole euro vaan se ettei valuutta toimi Suomen talouden mukaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kai se euron vika ole, että Suomen talouselämä ei ole 14 vuodessa oppinut mitään?
Se kertoo enemmän Suomesta kuin eurosta.
Ilmoita asiaton viesti
Paavon voisi erottaa puolueesta pariksi viikoksi, kerkeää lukea venäläiset klassikot alkuperäisellä kielellä, kirjoittaa uuden puolueen ohjelman kolmeen kertaan ja viettää Lapissa laatuaikaa vaimonsa kanssa ainakin viikon päivät. Jos ja kun siltä tuntuu, palauttaa avaimet puoluetoimistoon ( avaimenperät saa pitää), jokin virka SNS-seurasta Lehtomäen rinnalla ja tilinavaus venäläiseen SBER-pankkiin ripuliruplille itaran miehen hankkeisiin. Kukaan ei vaadi tämän jälkeen Sipilältä sanoutumista irti ääliön seikkailuista saatikka kommenttia. Sopiva loppunäytös viimeiselle mohikaanille, ellei viimeiseksi sellaiseksi lasketa R Lintusta, joka täälläkin silloin tällöin avautuu tai muistaa jotakin.
Ilmoita asiaton viesti
Paavo Väyrynen on ollut aina sellainen poliittinen kiipijä, että tikkakin jää siinä kiipeämisessä toiseksi, ja niin kiero ajattelussaan, että korkkiruuvikin suoristuu pelkästä kateudesta!
Ei Paavo, eikä juuri kukaan muukaan suomettuneista hyväntahtoisista hölmöistämme, ole ymmärtänyt tehneensä tuolloin yhtäkään arvosteluun aihetta antanutta tekoa. Vähääkään katumusta eivät osoita.
Kekkosen ajan poliitikoilla, Paavo Väyrynen mukaan lukien, on suomettumisen ajalta sellaisia toimintoja, että ne näin jälkikäteen suorastaan kuvottavat. Eikö sitä voisi jo tänä päivänä asianosaiset reilusti myöntää?
Ottakaapa historioitsijat tutkimuksen kohteeksi ja selvitettäväksi, kuinka paljon päättäjiemme toiminnoissa sodan jälkeen oli puolipakollisuutta, paljonko oli tekoja lähinnä vain oman tai puolueen kannatuksen kasvattamiseksi, ja oliko poliitikoilla osuutta suoranaiseen valtio- tai maanpetoksellisuuteen?
Ilmoita asiaton viesti