Hiilamon höttö on askel eteenpäin

Professori Heikki Hiilamo kirjoitti mielenkiintoisen kannanoton muukalaisvihamielisyydestä ja keskiluokan ahdingosta. Kyseisessä HS:n tänään ilmestyneessä sunnuntainnumeron artikkelissa (14.2.2016) analysoitiin suomalaisen yhteiskunnallisen keskustelun kipupisteitä virkistävällä tavalla.

Hiilamon analyysi keskiluokan ahdingosta ja köyhien taloudellisesta kurjuudesta on oikeansuuntainen. Hänen mukaansa suomalaisten faktiset intressit ovat maahanmuuton ja kansainvälisyyden suhteen hyvin erilaisia. Todellakin. Tämä huomio on läpimurto suomalaisessa yhteiskuntakeskustelussa. Asia nostettiin esille eikä sitä piiloteltu. Kyse ei ole vain siitä, että meillä on rasisteja, natseja, demoneja ja pahiksia vaan että kyse on oikeasta ongelmasta.

Hiilamon lääke tähän oli kuitenkin täynnä akateemista höttöä. Hänen mielestään tarvitaan ”yhteiskunnallisia ratkaisuja”. Se pitää paikkaansa mutta ongelmana on se, että professori ei pääse oikein sisälle Suomen poliittiseen todellisuuteen. Maahanmuuttajat pitäisi ”integroida…suomalaiseen yhteiskuntaan ja pitää huolta siitä, että myös keskiluokka ja köyhälistö pysyvät mukana”.

Pitäisi, pitäisi, pitäisi…?

Toivotaan toivotaan…

Professorin resepti on kaunis mutta epärealistinen kuten Eero Raittisen suomalaisessa iskelmässä…”toivotaan, toivotaan, että joskus luomme toisenlaisen maan”.

Ongelmana on se, että useimmat päättäjät edes tajua maamme poliittisen todellisuuden umpikujaa. Maamme on nyt vapaan pudotuksen tilassa, joka on murtamassa nyt kansallisen olemassaolomme perusteita. Hyvänä signaalina tästä on se, että maamme syntyvyys on yhtä vähäistä kuin 1860-luvun nälkävuosissa. Ihmiset pelkäävät eivätkä oikein usko maamme tulevaisuuteen.

Suurin ongelma on siinä, että Suomi kouristelee ensimmäistä kertaa olemassaolonsa aikana näin pahassa suhdannekriisissä ilman oman valuutan tai ulkoisen devalvaation tuomaa mahdollisuutta lieventää olosuhteita. Olemme globaalissa amfiteatterissa areenalla – ilman aseita.

Sisäisen devalvaation tie näyttää olevan mahdotonta nykyisessä ay-todellisuudessa ja etenkin silloin kun sosiaalidemokraatit eivät ole mukana hallitusvastuussa. Sisäinen devalvaatio ei onnistunut edes Kalevi Sorsan aikana. Nyt demarit puhuvat suoraan jo siitä, että ”pannaan kaikki hösseliksi ja sitten uudet vaalit”. Väyrynenkin haluaa uusia vaaleja…joskin eri syistä ja hämärimmistä vaikuttimista.

Yhteinen poliittinen linja on hukassa

Voidakseen harjoittaa uskottavaa poliittista linjaa meillä pitäisi olla yhteisymmärrys siitä, mitä aiotaan tehdä. Nyt sitä konsensusta ei ole. Kokoomukselle maahanmuutto on ratkaisu, jonka avulla työvoiman kustannuksia aiotaan laskea pysyvästi. Sen tarkoituksena on iskeä suomalainen duunari niin alas, että nyt mahdollisesti solmittava kokonaisratkaisu jäisi viimeiseksi. Suomen päättömän pääoman ajatteleva pää ei näe eteensä.

Sosiaalidemokraattisen puolueen ongelma on taas siinä, että se on ideologisesti ja henkisesti kuollut. Sen taru on lopussa. Puolueen päättäjien ainoa ajatus tulevaisuudesta oli vuodesta 2008 lähtien se, että ”suhdanteet kääntyvät vielä paremmiksi”.

Sitä ei kiinnostanut 2000-luvun alussa puolustaa suomalaista työvoimaa eikä se kykene edes tuntemaan empatiaa niitä suomalaisia rakennustyöläisiä, asentajia, muurareita ja kirvesmiehiä kohtaan, jotka saivat lähteä baltialaisen vuokratyövoiman uhkan edessä.

Hiilamon kirjoitus – ensimmäinen askel realismiin

Professorin Hiilamon suurin oivallus on siinä, että hän ymmärtää tapahtuneen yhteiskunnallisen muutoksen. Uhrit ovat tosia: ”kun oma kaista ei pitkän odottelunkaan jälkeen ala vetää, valtaa mielen epätoivo, kiukku ja raivo.” Hiilamon suurin virhe on kuitenkin jakaa puolueet ns. maahanmuuttovihamielisiin tai myönteisiin puolueisiin.

Meillä ei ole yhtään puoluetta, joka suhtautuisi maahanmuuttajiin vihamielisesti. Jokainen poliittinen päättäjä ymmärtää sen, että Suomeen on tultu ja täältä on muutettu pois ennenkin. Kysymys on vastuullisuudesta ja vastuuttomuudesta.

Mikään oikea poliittinen puolue ei vastusta maahanmuuttoa sinänsä vaan vastuuttomuutta ja sosiaalista kaaosta. Nykyinen maahanmuuttoaalto näyttää syntyneen ihmiskaupan ja kansainvälisen pääoman yhteisenä projektina Euroopan kansallisvaltioita vastaan. Kaaoksen ja rikollisuuden vastustaminen ei ole maahanmuuttovihamielisyyttä vaan vastuullista ajattelua.

Vielä kerran: nyt ei ole kysymyksessä mikään rauhallinen muuttoliike vaan poliittisesti manipuloitu kansainvaellus, jonka kustannukset niin yhteiskuntarauhan rikkomisessa tulevat olemaan fataaliset.

Lasku peritään meiltä nyt rahassa ja luonnossa.

Tämän vuoden maksu tästä ilmiöstä on kokonaisuudessaan 1,6 miljardia (IMF:n arvion mukaan 700 miljoonaa). Suurin ongelma on kuitenkin yhteiskuntarauhan rikkoutuminen ja rikollisuuden tuleva kasvu, joka jäytää yhteiskunnallista rauhaa.

Päinvastoin kuin media on pauhannut, perussuomalainen puolue on nykyisen yhteiskuntarauhan viimeinen tae. Sen synty oli aikoinaan osoituksena suomalaisen poliittisen järjestelmän toimivuudesta.

Ilman sitä maahanmuuttoprosessi ja siihen reagointi olisi jo nyt yltynyt väkivaltaiseksi protestiliikkeeksi, jossa pommit räjähtelisivät ja viattomia ihmisiä kuolisi. Nyt meillä on puolue, joka pysyy laillisuudessa ja pyrkii vaikuttamaan vastuullisuuden puolesta.

Tässä valossa median perussuomalais-vastaisuus on jonkinlaista defenssimekanismia (Abwehrmechanismus) ja ohuen suomalaisen älymystön kokeman trauman psyykkistä itsesäätelyä.

Vielä kerran: Hiilamon artikkelin tosiasioiden tunnustaminen on ensimmäinen askel oikeaan suuntaan – askel tolkun ja vastuullisuuden suuntaan.

Sitten on vain otettava seuraava askel. Nyt tarvitaan yhteistä näkemystä ja yhteistä unelmaa.

Arto Luukkanen
Järvenpää

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu