"Valhemedian" ja valtamedian viimeinen taisto

Maamme sairaaloiden kirurgit, anestesialääkärit, yleislääkärit ja sairaanhoitajat protestoivat ankarasti valhelääketiedettä vastaan ja ilmoittavat, että kylän surkeiden puoskareiden neuvoja ei kannata kuunnella.  Sairaaloiden väki seisoo koko henkilökuntansa puolesta”.

Miksei tällaista yhteistä kannanottoa koskaan lueta sanomalehdistä?

Vastaus on helppo. Heidän ei tarvitse tehdä näin.

Länsimaisen lääketieteen saavutukset ovat niin vankalla pohjalla, että sen ei tarvitse ruveta käräjöimään itsensä puolesta. Vaihtoehtolääketiede, astrologia, puoskarointi, akupunktio ja homeopaattinen hoito eivät koskaan muodosta sille todellista uhkaa.

Sen, joka on oikeassa, ei tarvitse protestoida. Tulokset puhuvat puolestaan.  

Kylmä sodan opetukset

Suomalainen valtamedia haluaa kuitenkin protestoida ja mekkaloida ns. valhemediaa vastaan. Kyseessä on aivan uusi ilmiö.

Esimerkiksi Kylmän sodan aikana länsimaisia vapaan tiedonvälityksen arvoja kunnioittava media (HS ja Uusi Suomi) ei koskaan tehnyt tällaista protestia.  Päinvastoin. Neuvostoliiton kommunistisen puolueen partokraatit ja mediakoirat pyrkivät parhaansa mukaan kyllä paimentamaan ”neulanpistopolitiikkaan” turvautuvaa suomalaista lehdistöä.

Valtiollisissa tapaamisissa ihmeteltiin yksityisesti ihmeteltiin sitä ”että jos ollaan ystäviä niin sitten pitäisi olla ystäviä”.Neuvostoliiton vihollisten joukko kyllä tunnettiin: tietyt ”oikeistopiirit” ja ”Paasikivi-Kekkosen linjan” vastustajat pyrittiin eristämään, ridekuloimaan ja marginalisoimaan.

Vähitellen suomalaisten selkä taipui. Monet suomalaiset lehdet pyrkivät siksi istumaan kahdella tuolilla; naapurin kuunteleminen oli valtioviisasta politiikkaa ja suomalaisen puolueettomuuspolitiikan viisauden mukaista. KGB onnistui toiminnassaan ja sai itselleen suomettuneita myötäjuoksijoita. Niin ”Jori Cee”, Vennamo kuin miltei Virolainenkin työnnettiin suomalaisen politiikanteon epäilyttävään marginaaliin. Tämä väki oli sitä ”rautaa rajalle” väkeä, jolle piti nauraa.

Pomot yhteisrintamaan

On hienoa, että valtamedian päätoimittajat ovat havahtuneet.  

Asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen kuin tässä julistuksessa annetaan ymmärtää. Se miksi vaihtoehtomedia porskuttaa johtuu siitä, että kansalaiset lukevat sitä.

Niin vastustajat kuin sen kannattajat (itse asiassa olen ihmetellyt miten hyvin ja tarkasti sen vastustajat sitä lukevat ns. vaihtoehtomediaa) imehtivät sen sanomaa kuin mehiläiset mettä.

Näitä vaihtoehtomedioita on ollut ennenkin. Esimerkiksi Ernesti Hentusen ”Totuuden torvi” oli äärimmäisen suosittu lehti ja sitä luettiin siksi, että kansalaiset halusivat tietää mitä ”herrat pimittävät”. Tämä skandaalilehti oli erityisesti kommunistien hampaissa. Myös Kauko Kareen ”Tähän on tultu” sarjan menestys perustui siihen, että Kekkosen ajan Suomessa ihmiset janosivat myös toisenlaista tietoa. Kansalaisten tiedon ja skandaalinjanon tarpeeseen voi liittää myös Hymyn, Nyrkkipostin, Iltasanomien ja Iltalehden, myös 7 Päivää lehden menestyksen.  Ihmiset lukevat niitä ja kauhistelevat.

MV-lehden menestyksen salaisuus on samantyyppinen.

Ihmiset yksinkertaisesti ovat kokeneet, että valtamedia haluaa siirtolaiskriisin aikana kasvattaa ja opastaa heitä tiettyyn suuntaan. Suomen kansa on kuitenkin kiusallisen allerginen ylhäältä tulevalle kasvattamiselle.
Näyttää siltä, että valtamedia ei ole tietoisesti halunnut julkistaa ko. kriisistä epäedullisia tietoja – kaikki tämä hyvää tarkoittavista motiiveista. Ajatus siitä, että totuus on klikkauksen päässä, osoittautui liian houkuttavaksi.  

Atte ”non possumus”

Valtamedian ongelma on se, että se ei ole kriittinen itseään kohtaan.
Jos ongelmia on, niin ne pitää ratkaista ”a ala Atte” – ”eli tutkitaan itte”.

Aamutelevision haastattelussa 1.3. 2016 edusti MTV:n Merja Ylä-Anttila edusti ainoana keskustelijana järkevää ja rationaalista linjaa. Hänen mukaansa kyseinen kannanotto on itsekritiikin paikka myös valtamedialle.

Sen on yksinkertaisesti irrottauduttava menneisyydestä ja kerrottava asiat sellaisina kuin ne ovat –ilman sitä meille suomalaisille tuttua ennakkosensuuria tai kasvattavaa motiivia. Luottamus syntyy teoista – ei puheista.

Paskajournalismi ja sikapaini

Olen käsitellyt tätä asiaa US:n aikaisemmassa blogissani, joten ns. lokajournalismin menneisyyttä ei kannattane ottaa enempää esille.

Minusta se on ikävää ja tarpeetonta mutta ihmiset harrastavat sitä ja näyttää siltä, että mitä enemmän sitä vastaan taistelee – sitä enemmän se kukoistaa.

Asia muistuttaa sian kanssa painimista – mitä enemmän roiskii sian kanssa mudassa, sitä iloisemmaksi sika tulee. Ainoastaan omat vaatteet likaantuvat. Sikapainin voittajia ovat vain trollit ja huuhaamiehet. Kun siihen painiin on ryhtynyt, ei ole paluuta. Valtamedia ja MV-lehti ovat tässä mielessä kuin sadisti ja masokisti – kumpikin osapuoli näyttää tarvitsevan toistaan.

Itse henkilökohtaisesti vastustan ja halveksin lokasankojen heittämistä toisen päälle. Sen kohteena ei ole kiva olla mutta siihenkin tottuu. Idän trollit ja kaikenkarvaiset marginalistit ovat nimittäneet minuakin kaikenlaisilla arvonimillä aina CIA:n agentista kommunistiksi saakka.  Tieteellinen Venäjän tutkimus on ollut liikaa.

Siksi totean seuraavaa: MV-lehden kampanja erästä Ylen naistoimittajaa vastaan on minusta väärin. Se on äärimmäisen epäherrasmiesmäistä.  Toivoisin, että ko. lehti esittäisi anteeksipyynnön kyseiselle toimittajalle. Se olisi kunniallinen teko.   

Mutta, totuuden nimissä on sanottava myös, että jonkun ”Loka Laitisen” paskakirjoitus vaikkapa entistä pääministeriä vastaan (”ikävä akka” syytös Mari Kiviniemeä vastaan) on aivan samantyyppinen riman alitus.  Tuleeko toisesta hyväksyttävämpi Lapinmatkojen ja tilli-rapu voileipien jälkeen? Onko jonkun arvostetun toimittajan sikailu-journalismi hienompaa toisen tekemänä?

Keskustelu ilmeisesti jatkuu ja MV-lehdestä on tämän yhteisen kannanoton jälkeen tullut ns. virallinen vihollinen Nro 1. Sen saamat mainostulot tulevat kasvamaan ja valtamedian rahallinen korvaus pienenee.

Sen seurauksena isojen lehtien on sanottava irti toimittajia. Jäljellejäävät ovat niitä uskollisimpia ja eivätkä juuri niitä kovin tasokkaita toimittajia. Nämä ns. ”jakojäännökset” kuitenkin toteuttavat uskollisesti valtamedian kasvatustehtävää. Sen seurauksena kansalaiset turvautuvat yhä enemmän muihin kuin median ylipappeihin. Kierre jatkuu.

Lopuksi

Valtamedian kurjistumisen kierre on estettävissä vain siten, että päätoimittajat ottavat päänsä pois sieltä kustannustalojen nimettömästä mustasta aukosta ja ryhtyvät todella miettimään ilmiöiden syitä ja seurauksia.
Vielä kerran: on kuunneltava toista, on jaksettava olla itsekriittinen ja ennen kaikkea kunnioitettava toista. Jopa sitä vastustajaa.  Jopa sitä, joka on siinä toisessa kuplassa. Ja ennen kaikkea väkivalta niin sanoilla kuin teoilla on tuomittavaa – aina.

Vihan herättämisestä hyötyy vain vihollinen.

On myös tärkeää oppia menneisyydestä. Kuten tässä eräälle kokemattomalle naistoimittajalle tokaisin: maailmaa ei ole luotu eilen eikä edes toissapäivänä. Kaikella tapahtuneella on syynsä. Kukapa olisi esimerkiksi 1980-luvun alussa uskonut, että Uusi Suomi (siis se paperilehti) kuolee ja että Hesari rappeutuu tai että sähköinen media jyrää näin selvästi.  Tämäkin juttu saa varmaa tuhansia klikkauksia. ))

Arto Luukkanen
Järvenpää

 

 

 

 

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu