SDP – lamanpidentäjä

Sitä oli ilmassa viikolla.

Se vahvistui lounaskeskusteluissa ja huolestuneissa dialogeissa. Hallitus oli saamassa suuren voiton omalla yhteiskuntasopimuksellaan. Kylmä hiki nousi otsalle: eihän sitä voinut sallia! Mitä SDP:llä sitten enää tekisi?

Perjantaina se sitten sovittiin miehissä ja naisissa: SDP:n ay-satraapit päättivät ottaa maan kohtalon omiin käsiinsä: yhteiskuntasopimukseen ei mennä. Menköön mielummin vaikka koko maa kunhan me saamme päättää siitä!

Se, että isänmaa piehtaroi itseään vahvistavassa lamassa, ei merkitse mitään. Mitäpä työttömistä! On meillä jokunen jäsen tai työllinen vielä!

SDP – puolue ilman näköaloja

Perjantaisessa tehdyssä lamapidennyspäätöksessä SDP summasi oman olemassaolonsa dilemman: puolue ei tiedä mitä se oikein on. Sen johto ei halunnut ottaa vastuuta vaan luovutti valtansa satraapeille. SDP:n päättämättömyyden voisi typistää seuraavaan listaan:

*SDP ei ole ihan varma pitäisikö sen puolustaa suomalaista työtä vai juosta kansainvälisen rosvokapitalismin juoksupoikana.

*SDP ei oikein tiedä pitäisikö sen kilpailla vihreiden kanssa epärealistisien ideoiden etsimisen kanssa vai pysyä realismin kylmällä peruskalliolla.

*SDP ei vielä osaa päättää kaluaako se väkivaltavasemmiston vanhoja luita vai omaksuuko se länsimaisten sosiaalidemokraattisten puolueiden agendan.

Puolueen saavutukset ovat vaikuttavat ja sen historia on upea.

Ongelmana on vain se, että ilman vahvoja johtajia se ei näytä kykenevän toimimaan poliittisena puolueena vaan se surkastuu jonkinlaiseksi eturyhmä-orgiaksi.

To put it short:/korotko: SDP:n ongelmana on sen loistava menneisyys, näköalaton nykyisyys ja surkea tulevaisuus

Lyhyesti: nuoriso kavahtaa kyseistä puoluetta kuin piru vihkivettä (L.I. Brežnevin mielisanontaa käyttäen) eivätkä vanhat kannattajat näe eteensä.

Puolueen johto on taas kuin halvaantunut ja viheltelee kädet taskussa: uusia vaaleja toivoen.

Mitä tapahtui perjantaina?

Edellisen huomioon ottaen ei ole ihme, että SDP:n muutamat ay satraapit päättivät ottaa puolueen käsiinsä ja pitkittää lamaa. Teko oli vertauskuvallinen ja samalla myös äärimmäisen tuhoisa myös puolueelle itselleen.

Puolue, joka yhdessä kokoomuksen kanssa on vastuussa tähän lamaan sukeltamisesta (sulkemalla silmänsä) päätti pidentää lamaa ja luovutti nyt päätösvaltansa muutamalle harvalle ay-keisarille.

Kyseinen yhteiskuntasopimus olisi ollut viimeinen mahdollisuus SDP:lle toimia rakentavana poliittisena voimana tässä maassa. Päätös vie tulevaisuuteen, jossa ay-liikettä ei enää ole olemassa tällaisena voimana.

SDP hylkäsi tolkun ja päätti päättömästi pidentää lamaa.

Kuten olen todennut monta kertaa: Suomi on näistä suhdannevaihteluista selvinnyt aina omalla valuutalla. Nyt kun sitä mahdollisuutta ei ole, on meidän ainoa vaihtoehtomme sisäinen devalvaatio. Nyt se hylättiin ja edessä on hallituksen paketti, joka sivaltaa armotta myös heikoimpia.

Ainoa toivo on se, että SDP:ssä ne muutamat viisaat pyytäisivät puolueen johtoa tekemään seuraavaa – sivuuttamaan ay-keisarit ja johtamaan puoluetta.

Ajattelemaan kerrankin isänmaata.

Arto Luukkanen

Järvenpää

ps. pääministeri paasaa telkkarissa sisusta. Sitä tarvitaan nyt.
 

 

 

 

 

 

 

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu