Salakyttä, seksotti ja juudas

Eräs pääsiäisen kertomusten juonne kertoo meille inhimillisestä heikkoudesta. Juudas petti Mestarinsa ja sai palkkiokseen 30 hopearahaa.

Pettämistä, kavaluutta ja ilmiantoa on harjoitettu aina. Heikkous kuuluu ihmisluontoon. Esimerkiksi roomalainen Bithynian maaherra Plinius kirjeessään keisari Trajanukselle kirjeen, jossa hän analysoi kristittyjen vainoamista. Pitikö kaikkia ilmiantoja seurata? Keisari itse vastasi, että nimettömät ilmiannot ovat aikamme vastaisia.

”…nimettömästi lähetetyillä syytöksillä ei pitäisi olla paikkaa oikeudenkäytössä…se ei ole aikamme hengen mukaista...”

Tämä siis noin 2000 vuotta sitten.

Seksotin karu elämä

Totalitaristisissa valtioissa supattelusta tuli valtion politiikkaa; salaisen poliisin ilmiantajat eivät tavallisesti olleet mitään suuria kommunisteja tai natseja vaan aivan tavallisia ihmisiä, joilla oli heikkoutensa. Naapuri, tuttava tai perheenjäsen annettiin ilmi hyvin vähäisistä kiihokkeista.

Kiovan KGB:n arkiston mukaan näiden ns. ”seksottien” (salainen kollaboraattori) tai kuten kansa näitä nimitti ”stukatsien” (koputtajat) saamat palkkiot olivat minimaalisia alkaen aina 3 ruplasta 280 ruplaan saakka. Palkkioksi saattoi saada ehkä radion tai valokuvauskoneen. Ihmisen hinta laski kovin alas. Stalinin aikana ilmiantaja saattoi saada itselleen ilmiannetun asunnon mutta myöhemmin nämä palkkiot laskivat mitättömiksi. Useimmiten raha ei liikkunut.

Suomalainen rälläys

Ilmiantaminen on tuttua myös Suomesta. Kirjeitä kirjoitellaan, fakseja lähetellään mutta tärkein maan tapa lienee kai se, että ”rällätään”; ts. tuodaan viestiä joko esimiehelle tai johtajalle.

Suomalaisen ilmiantamisen erikoisuus on sen mitättömyys ja vähäpätöisyys. Suomalaisen supattamisen taustalla lienee kai se seikka, että elämä maassamme on ollut köyhää ja pienistäkin eduista on kannattanut kilpailla likaisilla keinoilla. Rengin ja piian elämä ei ole ollut helppoa. Hyvä omatunto ei täytä vatsaa.

Toisaalta, se, että näitä juoruja tai ilmiantoja kuunnellaan, kertoo kehittymättömästä esimieskulttuurista. Salakyttä saa ”luotetun” työntekijän statuksen ja esimies on sen jälkeen informoitu. Harvalla esimiehellä riittää moraalista selkärankaa olla kuuntelematta juoruja.

Feispuukkyttääjät – aikamme sankarit

Uusin juudastelun ilmiö liittyy sosiaaliseen mediaan. Julkisuuden henkilöiden liepeisiin luikertelee ihmisiä, jotka saavat jonkinlaisen omalaatuisen hurmion tarkkailusta ja kyttäämisestä. Nämä ihmisnilviäiset (anteeksi suora ranskankieleni!) rientävät sitten kilvan tuomaan ilmi omia tuloksiaan ja näin ”kauhistelun kulttuuri” jatkuu. Yleisön on tietysti tiedettävä kaikki mutta näissä tapauksissa olisi hyvä, että ilmiantajan nimi tulisi julki.

Ilmiö on ikävä mutta tietenkin ymmärrettävä. Yleisön on tiedettävä kaikki – paitsi silloin, kun media on päättänyt että ei saa.

Demokraattisissa yhteiskunnissa näistä fb-vuodatuksista saattaa tulla poliittisen taistelun pelimerkkejä. Samalla on kuitenkin mahdollista, että tämän kyttäämisen ansiosta sananvapaus kavenee. Poliittisen korrektiuden uskonto tukahduttaa vapaan ja raisun puheen. Toisaalta, sosiaalisen median etiketti on vielä hakusessa; kohteliaan puheen tapoja opetellaan vielä. Ylilyönneistä pitää huomauttaa.

Surullisinta on ollut kuitenkin huomata, miten median edustajat ovat sukeltaneet tähän peliin. Ikävin esimerkki oli ns. hihamerkkikohu, jossa selvästi humoristisen blogin kirjoittaja leimattiin natsiksi. Kyseessä oli nykyaikaisesta noitavainosta, jossa media juoksi yhden ajatuksen perässä typeryyden suohon. Mielenkiintoisinta koko jutussa oli se, että ko. median edustajat eivät jälkeenpäin olleet asiasta moksiskaan. Kysehän oli ikävästä tavis-ihmisestä, jolla ei ollut valtaa eikä ystäviä!

Nämä nykyajan jesuiitat eivät kadu eivätkä ajattele.

Hyviä uutisia!

Mutta kuten Pääsiäisen sanomaan kuuluu – on meillä hyviäkin asioita.

Ihmiset oppivat koko ajan. Sosiaalisen median säännöt ja etiketit kehittyvät. Kaikkein suurimmat typeryydet karsiutuvat vähitellen. Kansa myös oppii. Eihän meillä junissakaan ole lappua: ”spotta ej på golvet”. Parasta tässä kaikessa on se, että median ylipappien asema on murtumassa ja tavalliset ihmiset voivat itse hallita, kontrolloida ja vertailla omaa tiedonhankintaansa – internet on niin ihmeellinen paikka.

Ihmiskunta etenee hitaasti mutta varmasti – kaikista tupajumeista huolimatta.

People have the power!

Arto Luukkanen

Järvenpää

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu