Parempi krankka kuin konkka!
Parempi krankka kuin konkka!
Ukrainassa, kuten muuallakin Itä-Euroopassa, on paljon syvästi oppineita miehiä, jotka kykenevät teräviin analyyseihin. Keskustelin erään tällaisen kanssa Suomen taloudellisesta tilanteesta. Ensin naureskelin mutta sitten otin kynän esille ja merkitsin näitä ajatuksia muistiin; useinhan vasta ulkopuolelta kykenee näkemään selvästi.
Laitan nämä ajatukset tähän suomeksi: ilman monimutkaisia taloustieteellisiä termejä.
Hänen mukaansa Suomi on talouspoliittisesti vaarallisella tiellä, joka johtaa vääjäämättä Kreikan tilanteeseen. Tässä mallissa maa ottaa velkaa holtittomasti ja lopulta menettää oman taloudellisen itsenäisyytensä ts. joku muu sanelee sille miten paljon veroja tai eläkkeitä maksetaan ja miten julkista sektoria supistetaan.
Tästä kurjistumisen ajasta tulee pitkä ja vaikea – kuten Japanissa – ja se johtaa hänen mukaansa myös yhteiskunnalliseen levottomuuksiin siitäkin huolimatta, että ”teidän kansallanne on lehmän kärsivällisyys”.
Suomen taloudellisten ongelmien takana on hänen mielestään epäonnistunut yhteisvaluutta euro, jonka takia ”vientituloista elävä pieni kansansirpale” ei kykene sopeutumaan kriiseihin. Devalvaatio ei ole mahdollista.
Toisaalta, meidän valitsemamme tie ”että köyhät ja keskiluokka maksavat” on väärä. Hänen käyttämänsä vertaus oli outo mutta osuva: ”jos revitte mehiläispesien työläisiltä siivet pois, ette saa tarpeeksi hunajaa. Hunaja on otettava myös kuhnureilta”. Suomella on hänen mukaansa liian pieni väestö ja suppea keskiluokka, että se voisi maksaa tämän laman. Myös rikkaiden on maksettava.
Tämän oppineen mukaan tilanne tulisi lopullisesti kriisiytymään silloin kun euron tie on lopussa. ”Silloin te joudutte pakon edessä siirtymään takaisin kansalliseen valuuttaan – tuhot ovat huomattavat. Korot nousevat, velalliset kärsivät ja ennen kaikkea seuraa sukellus, jonka seurauksia ei kukaan tiedä. Pahinta tässä on se, että te ette tee päätöstä vaan markkinat tekevät sen teidän puolestanne…”
Toiseen yhteisvaluuttaan? Ruotsin kruunuun?
Oppineen antama vaihtoehto oli yllättävä. Iso-Britannian kansanäänestyksen tulos on hänestä vielä epävarma mutta Suomi voisi pelastaa itsensä siirtymällä nopeasti toiseen yhteisvaluuttaan – Ruotsin kruunuun.
Tässä vaiheessa minun otsasuoneni olivat puhjeta harmista ja kansallisesta ylpeydestä mutta hänen perustelunsa olivat vaikuttavia.
Hänen mukaansa siirtyminen kansalliseen valuuttaan merkitsisi pääomapakoa, paniikkia ja korkojen nousemista mutta siirtyminen Ruotsin kruunuun – yhteisvaluuttana – merkitsisi sitä, että Suomi pelastaisi suhteellisen helposti oman hyvinvointivaltionsa. Ruotsi ei hänen mukaansa tekisi vahinkoa Suomelle sillä näiden ”kahden pienen maan talousjärjestelmät ovat jo integroituneet huomattavalla tavalla ja että Ruotsi ei voisi tehdä vahinkoa Suomelle sillä se osuisi myös siihen”. Hänen mukaansa tämä olisi myös poliittisesti mahdollista sillä ”teillähän on erinomaiset suhteet eivätkä kansalliset tunteet vahingoittuisi”.
En viitsinyt kommentoida viimeistä huomiota.
Entäpä jos?
Perustelut alkoivat kuitenkin askarruttaa minua yhä enemmän. Ruotsin taloudella menee vahvasti ja sen vahva pankkisektori olisi etu. Asiasta pitäisi tietysti keskustella Ruotsin kanssa ja uuden valuutan nimeksi pitäisi saada jokin muu kuin kruunu.
Ehkä ”krankka”?
Mitä enemmän ajattelin tätä vaihtoehtoa, se alkoi houkuttelemaan. Eurossa on valuvika, joka ei kunnioita pienten valtioiden taloutta. Ainoastaan Saksa on sen verran vahva, että se kykenisi siirtymään omaan D-markkaansa takaisin. Krankka merkitsisi suhteellisen vähäistä täräystä ja lopulta se olisi ainoa vaihtoehto kymmenien vuosien vähittäiseen kurjistumiseen.
Samaan aikaan väliaikainen suurten ulkomaisten yritysten voittovero (50%) toisi valtion talouteen liikkumatilaa. Nämä yhtiöt ehkä rutisisivat hetken mutta lopulta nämäkin ymmärtäisivät verotuksen ajallisen kriisiluonteen ja jäisivät Suomeen. Meidän ei tarvitse tehdä vanhasia – uskoa, että vain ulkomaisten yhtiöiden verorälssi pelastaa Suomen.
Mieleen jäi takomaan ajatusten kehä: pienen maan on kyettävä tekemään joskus nopeita päätöksiä. Kriisiaikoina ei voi jäädä kykkimään kuoppaan. Ennen kaikkea: tosiasiat on nähtävä sellaisina kuin ne ovat.
Vielä kerran: mielummin krankka kuin konkka.
Dosentti Arto Luukkanen
Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori
Helsingin yliopisto
Aikaa on vielä mutta kun usein Suomen historiassa – on osattava hypätä poos kallioon päin ajavasta junasta.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyään matkustajat pelkäävät vain sitä että ravintolavaunun tarjoilu loppuu…
Ilmoita asiaton viesti
Kaikkea ne kirjanoppineet viitsivätkin esitellä – ja ihan vakavissaan!
HS ihastelee tänään heidän opppilaansa Timo Soinin keksimää ”fillarikommunismia”, vaikka hän pikemmin juoksee johtokuntatason kommunistien asiamiehenä. Omaperäinen suomalainen keksintö joka ei ole vieras myöskään Åbon tohtoreille, saati sitten Thomas Wilhelmssonin johtamalle HY:lle.
Ilmoita asiaton viesti
Lopputulos oli tiedossa jo siinä vaiheessa, kun sisäisestä devalvaatiosta alettiin ääneen puhua. Asiantuntijasi kertoo vain sen, mikä jo ennestään on ollut tiedossa myös vakavasti otettavilla euron kannattajilla: ei me pärjätä euromaana tai ainakin pärjäisimme paremmin, jos käyttäisimme vaikkapa krankkaa.
Se vain on merkillistä, että uskoa euroon yhä edelleen riittää. Onko syynä siinä, että se pieni eliitti, joka hallitsee puolueita, tuntee olonsa mukavammaksi kokiessaan kuuluvansa ’niihin pöytiin, jossa päätökset tehdään’. Euroero muuttaisi heidän asemansa.
Ilmoita asiaton viesti
Ajatuksella on myös turvallisuupoliittiinen merkitys. Trump näyttää antavan Putinille ”avoimena shekkinä” Itä-Euroopan – Ruotsin intressi meihin olisi nyt tärkeä.
Ilmoita asiaton viesti
Soini huusi oppositiossa, että missä EU, siellä ongelma, nyt huutaa samaa Väyrynen.
Paasikiven mukaan suomalaiset ovat poliittisesti tyhmää kansaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsi on juuri saamassa uudet setelitkin.
Jospa samaan valuuttaan siirtyessämme saisimme vaikka ”oman” yhden kruunun setelin, jossa olisi vuoden 1995 MM-jääkiekkojoukkueemme valmentaja Kurre Lindströmin kuva.
Ilmoita asiaton viesti
tiedä sitten onko Curren kengissä kulkenut sen enempää sikalan hajuja kuin maalaisten pomojen Sipilän, Bernerin, Vanhasen, Rehnin tai Kaikkosen, mutta puutekin olisi ymmärrettävää, sillä Sanassa sanotaan, että kaikkein alhaisimpia ovat sikopaimenet.
Ruotsin kainaloon paluussa voi tosin esiintyä mutkia, sillä yhä useammat osaavat lukea eivätkä pidä siitä että heitä pidetään tyhminä.
Ilmoita asiaton viesti
Kun seuraavan kerran keskustelette kysy, onko pää seinään hakkaaminen jokin meitä yhdistävä slaavilainen piirre vaiko mikä? Kun jotain on päätetty siinä pysytään (eu/euro – hirttosilmukka) koska väärässä nyt ei voi olla, sanojaan ei voi vetää takaisin, akat ne anteeksi pyytelee jne. minkä johdosta Putin / euroSuomi.
Ilmoita asiaton viesti
Varmaan nuo Japanin (230% kansantuotteesta) ja USA:n (105%) velkaongelmat johtuvat siitä, että maat liittyivät yhteisvaluutta euroon.
Suomen kauhistuttava valtionvelkahan on peräti 60% bkt:sta. Ei tietenkään lähelläkään Keski-Euroopan maiden lukuja, mutta masokistien maan hallituksen pitäisi varmaan huolehtia siitä, että ollaan ylivoimaisesti maailman paras.
Ilmoita asiaton viesti
Pohjoismaisessa perheessä Suomi on poika Goljatin sylissä vai altaassa?
Ilmoita asiaton viesti
Joskus näkee väitettävän, että mitä on nyt, on ollut myös ennen, mutta tuskinpa Yle:stä lähtenyt toimittaja Pekka Ervasti oli edes ajatuksissaan erehtynyt epäilemään Timo Soinin hartioita kapeiksi?
Toisaalta rikollisen sanotaan joskus palaavan rikospaikalle. -90 luvun lopuilla Helsingin Yliopiston lehden toimittajat Pekka Matilainen ja Risto Jylhä saivat potkut pilkattuaan Jorma Ollilan kapeita hartioita.
HY:n kansleri Thomas Wilhelmsson on äskettäin nimitetty Yle:n hallituksen puheenjohtajaksi ilman aikaisempaa kokemusta yhtiöstä.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjällä, joka on myös valittu kansa, kutsutaan Esko Aho ja Pekka Viljakainen ylös, mutta eipä Savossakaan perustella jälkeen jääville elikoille miten Lihakunnan autoon lastattavat valitaan!
Ilmoita asiaton viesti