Parempi krankka kuin konkka!

Parempi krankka kuin konkka!

Ukrainassa, kuten muuallakin Itä-Euroopassa, on paljon syvästi oppineita miehiä, jotka kykenevät teräviin analyyseihin.  Keskustelin erään tällaisen kanssa Suomen taloudellisesta tilanteesta. Ensin naureskelin mutta sitten otin kynän esille ja merkitsin näitä ajatuksia muistiin; useinhan vasta ulkopuolelta kykenee näkemään selvästi.

Laitan nämä ajatukset tähän suomeksi: ilman monimutkaisia taloustieteellisiä termejä.

Hänen mukaansa Suomi on talouspoliittisesti vaarallisella tiellä, joka johtaa vääjäämättä Kreikan tilanteeseen. Tässä mallissa maa ottaa velkaa holtittomasti ja lopulta menettää oman taloudellisen itsenäisyytensä ts. joku muu sanelee sille miten paljon veroja tai eläkkeitä maksetaan ja miten julkista sektoria supistetaan.

Tästä kurjistumisen ajasta tulee pitkä ja vaikea – kuten Japanissa –  ja se johtaa hänen mukaansa myös yhteiskunnalliseen levottomuuksiin siitäkin huolimatta, että ”teidän kansallanne on lehmän kärsivällisyys”.

Suomen taloudellisten ongelmien takana on hänen mielestään epäonnistunut yhteisvaluutta euro, jonka takia ”vientituloista elävä pieni kansansirpale” ei kykene sopeutumaan kriiseihin. Devalvaatio ei ole mahdollista.  

Toisaalta, meidän valitsemamme tie ”että köyhät ja keskiluokka maksavat” on väärä. Hänen käyttämänsä vertaus oli outo mutta osuva: ”jos revitte mehiläispesien työläisiltä siivet pois, ette saa tarpeeksi hunajaa. Hunaja on otettava myös kuhnureilta”. Suomella on hänen mukaansa liian pieni väestö ja suppea keskiluokka, että se voisi maksaa tämän laman. Myös rikkaiden on maksettava.

Tämän oppineen mukaan tilanne tulisi lopullisesti kriisiytymään silloin kun euron tie on lopussa. ”Silloin te joudutte pakon edessä siirtymään takaisin kansalliseen valuuttaan – tuhot ovat huomattavat. Korot nousevat, velalliset kärsivät ja ennen kaikkea seuraa sukellus, jonka seurauksia ei kukaan tiedä. Pahinta tässä on se, että te ette tee päätöstä vaan markkinat tekevät sen teidän puolestanne…”

Toiseen yhteisvaluuttaan? Ruotsin kruunuun?

Oppineen antama vaihtoehto oli yllättävä. Iso-Britannian kansanäänestyksen tulos on hänestä vielä epävarma mutta Suomi voisi pelastaa itsensä siirtymällä nopeasti toiseen yhteisvaluuttaan – Ruotsin kruunuun.

Tässä vaiheessa minun otsasuoneni olivat puhjeta harmista ja kansallisesta ylpeydestä mutta hänen perustelunsa olivat vaikuttavia.

Hänen mukaansa siirtyminen kansalliseen valuuttaan merkitsisi pääomapakoa, paniikkia ja korkojen nousemista mutta siirtyminen Ruotsin kruunuun – yhteisvaluuttana – merkitsisi sitä, että Suomi pelastaisi suhteellisen helposti oman hyvinvointivaltionsa. Ruotsi ei hänen mukaansa tekisi vahinkoa Suomelle sillä näiden ”kahden pienen maan talousjärjestelmät ovat jo integroituneet huomattavalla tavalla ja että Ruotsi ei voisi tehdä vahinkoa Suomelle sillä se osuisi myös siihen”. Hänen mukaansa tämä olisi myös poliittisesti mahdollista sillä ”teillähän on erinomaiset suhteet eivätkä kansalliset tunteet vahingoittuisi”.

En viitsinyt kommentoida viimeistä huomiota.

Entäpä jos?

Perustelut alkoivat kuitenkin askarruttaa minua yhä enemmän. Ruotsin taloudella menee vahvasti ja sen vahva pankkisektori olisi etu. Asiasta pitäisi tietysti keskustella Ruotsin kanssa ja uuden valuutan nimeksi pitäisi saada jokin muu kuin kruunu.

Ehkä ”krankka”?

Mitä enemmän ajattelin tätä vaihtoehtoa, se alkoi houkuttelemaan. Eurossa on valuvika, joka ei kunnioita pienten valtioiden taloutta. Ainoastaan Saksa on sen verran vahva, että se kykenisi siirtymään omaan D-markkaansa takaisin.  Krankka merkitsisi suhteellisen vähäistä täräystä ja lopulta se olisi ainoa vaihtoehto kymmenien vuosien vähittäiseen kurjistumiseen.

Samaan aikaan väliaikainen suurten ulkomaisten yritysten voittovero (50%) toisi valtion talouteen liikkumatilaa. Nämä yhtiöt ehkä rutisisivat hetken mutta lopulta nämäkin ymmärtäisivät verotuksen ajallisen kriisiluonteen ja jäisivät Suomeen. Meidän ei tarvitse tehdä vanhasia – uskoa, että vain ulkomaisten yhtiöiden verorälssi pelastaa Suomen.

Mieleen jäi takomaan ajatusten kehä: pienen maan on kyettävä tekemään joskus nopeita päätöksiä. Kriisiaikoina ei voi jäädä kykkimään kuoppaan. Ennen kaikkea: tosiasiat on nähtävä sellaisina kuin ne ovat.

Vielä kerran: mielummin krankka kuin konkka.

Dosentti Arto Luukkanen

Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori

Helsingin yliopisto 

artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää
Ehdolla europarlamenttivaaleissa

EU-ehdokas. Täysillä Kotiinpäin!
www.artoluukkanen.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu