Kaadetaan kaverikapitalismi – ehkä myös hallitus?

Kaadetaan kaverikapitalismi – ehkä myös hallitus?

Pääministeri Juha Sipilän poliittinen ura alkaa vajota syöksykierteeseen.

Vielä ennen vaaleja Risto Uimosen vaalikirjassa Juha Sipilästä piirrettiin messianistinen kuva. Juha oli Kaitselmuksen tahdon lähettiläs, joka pelastaa Suomen. Juha oli hyvä, uskovainen, ihmeellinen ja kunnollinen. Kirja jää Suomen poliittiseen historiaan huvittavana ja riemukkaana näytteenä pjongjang-journalismista. Uimosen maine on sillä taattu vuosisadoiksi!

**

Nyt ovat kupit kuitenkin nurin ja Sipilä on jäänyt kiinni.

Media on nyt haistanut verta ja on tutkinut Juhan bisneksiä yhä tarkemmin. On ymmärrettävää, että keskusta ryhmittyy nyt pääministerin ympärille tiukkaan siilipuolustukseen; on päivitelty sitä miten pääministeriä diabolisoidaan ja demonisoidaan. Korvat tukitaan ja silmät muurataan umpeen. Wrong or right – my Sipilä! Inhimilliseltä kannalta Sipilän ahdinko tuntuu ikävältä.

Osittain tämä on aivan totta. Juhan maine on tullut tavallisten kuolevaisten tasolle. Sipilää metsästetään ja jokainen lehtimies unelmoi olevansa se, joka kaataa tämän harvinaisen otuksen. Ajojahti on entisestään kiihtynyt kun pelko on haihtunut ja Sipilän sädekehä on tummunut.

Yle ei ole vielä mukana tässä sipilän-metsästyksessä sillä se kaihtaa pääministerin ja keskustan loukkaamista (piiskan varressa on Itte Atte!).  Bulevardilehdistö on kuitenkin yhdessä demarien kanssa täysin rinnoin hajottamassa kiiltokuvaa Juhasta.

Toisaalta, on huomattava, että nämä kysymykset jääviydestä, Fortumin antamista rahoista ja Intian ihmeellisen hienoista kaupoista ovat oikeutettuja. Kansalaisilla on oikeus tietää.

Jos olisimme oikea länsimaa, niin Juha olisi jo poliittinen ruumis. Ruotsissa olisi näin. Ja muualla. Ei meillä.

Mutta me emme ole länsimaa – kuten olen usein todennut – olemme poliittinen slummi, jossa eletään kaverikapitalismin säännöillä. Tarvitsemme siksi uutta poliittista moraalia. Lainaan nyt itseäni Uudessa Suomessa (http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/205081-suomi-parlamentaris…):

Uusi poliittinen kulttuuri Suomessa vaatii pikaista muutosta. Sitä, että saisimme, rahoituksen kaikki tasot näkyviksi ja moraaliset kannat niin ehdottomiksi, että ketään kansanedustajaa ei voisi ”ostaa” – edes epäsuorasti. Niin, että se, jota hyvästä syystä epäiltäisiin, eroaisi ja se, joka ottaa rahaa mistään epäsuoraltakaan taholta vastaan – jättäisi politiikan vapaaehtoisesti. Kyseinen ajatus on muualla parlamentarismin sydänajatus.

Iso-Britanniassa parlamentarismilla on vahvat juuret.  Nämä juuret ovat itse asiassa niin vahvat, että varsinaista perustuslakia ei ole varsinaisesti kodifioitu.  Ajatus luottamuksesta, parlamentin ja lain vallasta on ollut niin sitkeä, että sitä ei ole edes kirjattu erikseen ylös.

Parlamentarismin eettiset periaatteet ovat myös niin väkevät, että skandaaleihin, valheisiin tai jujuttamiseen syyllistynyt hallitus tai ministeri on joutunut pyytämään eroa jo ns. vahvan epäilyksen perusteella. Median nostamat korruptöörit ja kepulimiehet ovat eronneet vapaaehtoisesti – yleisen mielipiteen pakottamana. 

Traditio on ollut niin vahva, että vasta maaliskuun 19 pnä vuonna 1997 Iso-Britannian parlamentti katsoi asialliseksi kirjata ylös ns. ministerin vastuunjulistuksen. Siinä todetaan yksiselitteisesti: ”…if Minister knowingly mislead the House, The House will expect them to offer their resignation to the Prime Minister”.

Juha on miltei korvaamaton – kaverikapitalismi ei ole

Meillä ei ole kuitenkaan varaa korvata pääministeriä. Keskustassa ei ole sellaista johtajuutta, joka voisi ottaa vastuun maasta. Onko Keskustassa muita johtajia? Vastuunkantajia ja valtiomiehiä? Toisaalta, taloudellinen kriisimme on niin paha, että Juhan pitäisi kestää vielä kaksi vuotta.

Esittäköön selityksen eduskunnassa ja pyytäköön anteeksi omaa toimintaansa. Toisaalta uudet vaalit voisivat olla mahdollisuus kansanvallalle. Perussuomalaiset eivät ole hallituksessa siksi, että kaikki vanha jatkuisi kuin ennenkin. Vaieta ei saa.

Tämän poliittisen kriisin opetus voisi olla se, että me tarvitsemme poliittis-taloudellista lustraatiota. Perkaamista.

Kaverikapitalismin juuret on kitkettävä pois julkisista hankinnoista ja tuista. Ettei tarvitsisi aina pöyrystyä uutisista. Tarvitsemme myös riippumatonta yleisradiota, joka voisi metsästää näitä yhteyksiä.

Ps. Maata voi hallita myös ilman SAK/SDP yhdistelmää.

Arto Luukkanen, Järvenpää

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu