Rasismin sietämätön keveys

Tositarinoita Suomesta

Eräässä itä-suomalaisessa kaupungissa asuu maahanmuuttaja nainen. Hän on avioliitossa ja on kansallisuudeltaan venäläinen. Nainen osallistuu aktiivisesti kaupungissa tapahtuvaan vapaaehtoiseen kotouttamistoimintaan sillä Suomi on hänestä hyvä maa; turvallinen ja oikeudenmukainen. Nainen oli innoissaan päästessään koulutukseen.

Ensimmäinen koulutusjakso alkoi merkillisellä esityksellä. Naisille näytettiin filmi, jossa oli kolme kantasuomalaista ja yksi maahanmuuttajalapsi. Esityksen tarkoitus oli herättää keskustelua rasismista. Lähtökohtana filmissä oli se, että suomalaiset ovat piilorasisteja. ”Älä puhu sille”.

Maahanmuuttajanainen pyysi esityksen jälkeen puheenvuoron. Hänen mukaansa suomalaiset eivät ole oikeata rasismia nähneetkään. Hänen mielestään filmi oli absurdi tapa herutella suomalaisten syyllisyyttä ja tarjota maahanmuuttajille jonkinlaista automaattista tapaa käsitellä suomalaista yhteiskuntaa.  

Maahanmuuttajanainen kyseli avoimesti sitä miksi tällaista filmiä näytettiin; oliko tarkoituksena ehdollistaa maahanmuuttajat siihen, että meillä on rasismia ja että aina kun Suomessa on jotain negatiivista   – niin silloin he voivat käyttää rasismikorttia. Ei tarvitse ottaa vastuuta itsestä. On vain rasismi. Piste.  

Vastaus naiselle oli lyhyt: filmi on nyt tämän päivän juttu. On ollut niin paljon mielenosoituksia rasismia vastaan. Tästä pitää puhua!

Rasismi on todella ihmeellinen asia. Se saa aikaan vaikka mitä.

Eräässä toisessa itä-suomalaisessa kaupungissa erään pizzerian eteen laitettiin tilapäinen pysäköintikielto. Kielto laitettiin rakennustyömaan takia. Se on väliaikainen.

Mitä sitten tapahtui? Pizzerian omistaja sai 7 sakkoa. Omistaja otti paikalliseen lehteen yhteyttä ja juttu tehtiin. Pizzerian omistaja syytti sakoistaan rasismia. Siksi koska hän oli maahanmuuttaja. Syy ei ollutkaan liikenneviraston eikä pysäköintitarkastajien. Syy oli rasismin.

Mitä tämä kertoo Suomesta?

Nämä tarinat kertovat siitä, että maamme on muuttumassa kummalliseen suuntaan.

Poliisien resurssit suunnataan kansalaisten vakoiluun ja kyttäykseen. Avuksi pyydetään lapsetkin. Mallia on otettu Neuvostoliitosta ja sen pioneeriliikkeestä. Pavlik Morozov oli aikoinaan Neuvostoliiton pioneerien henkinen johtotähti. Hän antoi ilmi vanhempansa viljan piilottamisesta. Pavlikista tuli sankari ja hänestä laulettiin lauluja.

Meillä taas tehtiin filmi, jossa kannustettiin lapsia ilmiantamaan vanhempansa vihapuheesta.

Mitä mieltä olette? Onko nykyinen hössötys rasismista eräänlaista taistolaisuutta?

Oireet ovat samat: suvaitsemattomuus, älyllinen itsemurha ja syyllistäminen. Ne toimivat aivan samalla tavalla (rasisti – riistäjä – fasisti). Olen varma, että noin 99% ihmisistä ei edes tiedä mitä ko. sanat tarkoittavat. Niitä on vain kiva lätkäistä ihmisten päälle.

Mitäs jos oltaisiin oikeasti rasismia vastaan! Erityisesti sen sanan väärinkäyttöä vastaan?

Arto Luukkanen

Järvenpää

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu