PS ja vihreät – kampanjoimaan yhdessä? Arvoja etsimään?

Kesälomalla on aikaa koluta ihan tavallisia sarjakuvia ja ajanviettokirjoja. Kesämökin kirjahylly tuntuu uudelta seikkailulta.

Mikä on mukavampaa kuin se, että iltayöltä voi selailla Aleksis Kiven Seitsemää veljestä – sitä jota on kuvitettu Erkki Tantun hienoin piirroksin tai vaikkapa matustella Tolstoin hienoa kerrontaa; lukea Anna Kareninaa.

Eräs parhaista kesälukemisista on Göran Gustaf Ernst Schildt’in Toivematka. On hupaista lojua vuoteessa ja elää läpi purjelaiva Dafnen retkiä sodan jälkeisessä Euroopassa. Maakrapu voi melkein tuntea suolaisen veden pärskeitä kasvoillaan. Toinen samanmoinen kokemus on lukea uudestaan Franz G. Bengtssonin ”Orm Punaisen” seikkailuista tahi sitten selata vanhoja Tarzanien painoksia.

Se on sitä kesä-illan hämyistä rauhaa ja tavallisen ihmisen onnea. Kesänirvanaa.

Bengtssonin ”Hemma i Österled” teoksesta jäi kuitenkin "häiritsemään" kirjailijan kuvaus Krakan käräjäkiviltä, jossa eräs lautamies Ugge Änkyttäjä, Oarin poika julisti seuraavasti: ”sellaisia ovat ihmiset, että toiset ovat toista, toiset toista mieltä. Minä olen vanha ja olen ollut paljossa mukana ja tiedän mitä mieltä itse olen. Minusta rauha on hyvä asia. Parempi kuin vaino, parempi kuin tuhopoltto, parempi kuin miestappo…”

Viisaasti kirjoitettu.

Kyseinen lause oli tietysti vain ajanvieteromaanista ja kertoi ajasta, jolloin järjestäytynyttä yhteiskuntaa ei ollut. Mutta siitä huolimatta edellinen lause jäi kaivelemaan tajuntaa; näyttää nimittäin siltä, että meidän yhteiskuntamme on samalla tavalla hajonnut kummallisiin ”heimoihin” ja ”lahkoihin”, joissa ei enää haluta nähdä toista osapuolta inhimillisenä olentona. Heimot sättivät ja naureskelevat toisilleen omilla fb sivuillaan ja ovat valmiita uskomaan toisesta ihan mitä tahansa pahaa.

Näyttää siltä, että toisen ”heimon” jäseniä myös tietoisesti usutetaan toisten kimppuun. Siitä tulee silloin poliittisen hallinnon metodi.

Meikäläisessä yhteiskunnassa vallinnutta rauhaa yritetään järkyttää valheilla, disinformaatiolla, leimaamisella ja demonisoimisella. Se ei ole hyvä asia.

Heimoontuminen on älytöntä. Kuka ei leiki toisen kanssa, toisen kanssa ei puhuta, joku toinen on ihan rasisti tai suvakki. Epä-älyllisyys ja pissisviha voi olla niin tuuheaa, että Ylen toimittaja naureskelee puoluekokouksessa sille, että ”eihän nämä perussuomalaiset osaa käyttää haarukkaa”(todistin tätä itse).  

Se kulkee myös toiseen suuntaan.  Olen lukenut heittoja joissa uskotaan vihreiden olevan järjestään”anarkisti-terroristeja” tai ”ituhippejä”. Ihanko totta?

Esimerkkiä tässä vapaaehtoisessa primitiivisyyden tavoittelussa näytetään korkeimmilla tahoilla. Katselin tässä vihreiden alfa-uroksen Touko Aallon haastattelun, jossa hän kertoi että kun hänestä tulee pääministeri, niin perussuomalaisten kanssa ei mennä samaan hallitukseen.

Olikohan se viisaasti sanottu?

Suomalaista yhteiskuntaa nakerretaan ja kalutaan joka taholta.

Mitä lääkkeeksi? Yhteiset esiintymiset?

Heimoontumista vastaa pitää taistella.

Ihan näin yksityisajatteluna juolahti mieleen siinä kesäisen Tarzanin luvun sivussa – että olisiko vihreiden Pekka Haaviston ja PS:n tulevan presidenttiehdokkaan mahdollista istua samoissa keskustelupaneeleissa ja vieläpä oikein kiertää Suomea.

Vaikka samalla bussilla?

Siitä voisi olla hyötyä. Ensiksi, nämä kaksi poliittista linjaa muodostavat selvästi toisistaan poikkeavat vaihtoehdot. Äänestäjien olisi mahdollista vertailla niitä ja pohtia sitä kumpihan näistä olisi parempi linja tervahöyry Suomelle.

Olisi mahdollista etsiä niitä yhteisiä arvoja tai erillaisia eettisiä pohjia. Matustella niitä eurooppalaisia arvoja yhdessä.

Toiseksi, yhdessä esiintyminen, väitteleminen ja keskusteleminen voisi myös viedä terän ääriainesten vouhotukselta. Se epäilemättä veisi lööpit Ylen toimittajilta mutta siitäkin huolimatta yhteisesiintymiset ja keskustelut voisivat hälventää turhia, typeriä ja järjettömiä stereotypioita kummaltakin puolelta. Ei enää haarukka-gatea.

Vielä kerran: tämä on sitä kesänirvanasta syntynyttä yksityisajattelua mutta eikö tässä olisi ideaa?

Heimoontuminen ja älämölöö-puhe vähenisi. Vihapuheiden kertaaminen edes toisen suulla tai toisen väittämänä loppuisi vähitellen. Se antaisi mahdollisuuden nähdä ne toiset ihmisinä – suomalaisina ja ihan tavallisina tallaajina. Vanhurskas viha vähenisi. Ainoat tahot, jotka tästä kärsivät olisivat iltapäivälehdet – painosmäärät romahtaisivat kun ei voisi muuta vouhottaa kuin: ”ensi viikolla on jo helle”.

Milloin se helle muuten tulee? Pliis – kertokaa?

Arto Luukkanen

Järvenpää

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu