Putinin vierailu ja uusi YYA?

Putinin vierailu ja Venäjän tulevaisuus

”Naapurin pojan” – presidentti Vladimir Putinin vierailu Suomeen on ollut maassamme valtaisa mediatapahtuma. Median hähinä on liikuttavaa: kesätoimittajat hössäävät ja nostelevat esille mitä eriskummallisimpia asioita. Missä presidentti yöpyy, mitä sieniä ja olutta hän maistelee? Millä laivalla presidentit matkaavat Olavinlinnaa?

Ja hyvän suomalaisen tavan mukaan järjestelyt ovat perinpohjaiset: savonlinnalaisia mm. on kielletty pitämästä ikkunaa auki tai liikehtimästä ikkunoiden edessä vierailun aikana. Onkohan se muuten aivan tarpeellista?

Tämä elämöiminen ja melskaaminen on tarttunut moneen kommentaattoriin, joiden mukaan presidenttien agendalla on monimutkaisia poliittisia asioita. Näitä lukiessa luulisi olevan kyseessä olevan uusi ETYK tai vähintään supervaltojen huippukokous tai peräti Mars-planeetan asuttamiseen tähtäävä kokous.

Luultavinta on kuitenkin se, että presidentti tapaamisessa päivänpoliittiset asiat käydään lävitse mahdollisimman joutuisasti ja kepeästi. Kyseessä on ennen venäläistä lomakautta tapahtuva pikavierailu, jossa kunnioitetaan Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä. Kokous on Venäjälle myös hyvä mainos siitä, että läntisten pakotteiden voima ei ulotu valtiotapaamisiin ja että presidentti Putin tapaa ulkomaisia kolleegoitaan normaalisti.

Se mikä todella mietityttää Venäjällä on uusien pakotteiden ilmestyminen. Hyväksyykö Trump ne? Entä miten eurooppalaiset liittolaiset suhtautuvat niihin? Näyttää siltä, että näiden suhtautuminen on täällä äärimmäisen vastahakoista ja se on tietysti ymmärrettävää. Saksalaisia ja ranskalaisia ei ole konsultoitu näistä uusista hankkeista ja vaikuttaa siltä, että yhteinen rintama rakoilee näiden jälkeen vieläkin pahemmin. Näiden uusien pakotteiden vaikutus voi olla myös täysin päinvastainen.

USA:ssa uutukaiset pakotteet ovat tuoneet esille sen, miten hajaantunut maa on ulkopoliittisesti. Senaatti ja edustajainhuone haluavat näpäyttää presidenttiä ja hyväksyvät ikiomia ulkopoliittisia hankkeitaan kun taas presidentti on paljon pidättyvämpi. Venäjälle tämä eripura ja hämmennys taas sopii mainiosti.

Oikea sisäpoliittinen uhka – Navalnyi?  

Presidentti Putinin todellinen ja konkreettinen uhka on Aleksei Navalnyin oppositioliike. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että Navalnyi on periaatteessa vaalikelvoton tuomionsa takia. Toisaalta, hänen johtamansa liike edustaa kaupunkien yhä ärhäkämpää ja äkeämpää oppositiota, joka haluaa muutosta. Navalnyin korruptiovastaista sanomaa kuunnellaan yhä tarkemmin. Kysymys kuuluu: miten Navalnyin korruption ja nykyjohdon vastainen liike saa valjastetuksi yleisen tyytymättömyyden omalle puolelleen.

Taloudellisen näivetyksen ja epävarmuuden takana näyttää olevan väestön aitoa tyytymättömyyttä, joka ei kuitenkaan haikaile modernin kapitalismin ihanuuksia vaan sitä vanhaa subventoitua taloutta; paluuta vanhaan.  Kaupunkien ja alueiden johtajat aprikoivat rahapulan kanssa ja vanhojen tehtaiden johtajat tuottavuuden ja subventioiden riittävyyttä. Väestö taas uskoo, että valtio on ainoa, joka kykenee hoitamaan tämän ongelman tyydyttävästi.  

Tähän mennessä Putin on tässä tyytymättömyyden ja poliittisen apatian suossa ollut se ainut johtotähti, johon väestö on luottanut.

Mutta entä jos Navalnyin hämmästyttävän sitkeä oppositio saa vähitellen ihmiset innostumaan omasta sanomastaan?

Näyttävä ja ronski ulkopolitiikka näyttää siten olevan hallitukselle se vanha ja hyvä konsti kääntää huomiota muualle. Pakotteet ja Lännen russofobia ovat sopivia närkästyksen aiheita. Toisaalta, Itä-Ukrainan yhä kalliimmaksi tulevan elättäminen on pakko naamioida reippaiden sotilaallisten eleiden taakse. Ehkä jonkinlainen sopivan voitokas ja lyhyt kesäoffensiivi Ukrainassa ”Zapad-2017” harjoitusten jälkeen olisi sopivaa balsamia haavoille?

Dosentti Arto Luukkanen

Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori

Helsingin yliopisto

ps. Katsoin saunaa lämmittäessä Putinin kommentteja. Hänen kertoi Venäjän valmiudesta "syvään yhteistyöhön". Televisiossa se oli suomennettu "yhteistyöhön". En jaksa nyt katella kun pittää kantaa puita mutta jos ja siis jos näin oli – etten erehtynyt – niin tämänhän on mielenkiintoinen juttu. Joku voisi tarkistaa sen. Niinistön reagoinnista päätellen tätä "syvempää yhteistyötä" on ehkä ehdotettu – edellisillä vierailuilla (???)  ja Suomi on jättänyt siihen reagoimatta – joka tarkoittaa kauniisti sitä että "emme ole kiinnostuneet tästä". Onko tämä ollut jonkinlainen yritys uudeksi YYA:ksi? Pitäisiköhän presidentiltä kysyä? Mikä on se "syvemmän yhteistyön" ehdotus? Onko se ollut kovinkin konkreettinen? Ja mitkä ovat ne Itämeren valtiot, joiden "neutraliteettia" Putin ei kunnioita?

pps. kaikenkaikkiaan "kohteliasta äijäkeskustelua" presidenttien välillä. Venäjän kauppa näyttää elpyvän.

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu