Turun terrorismi sosiaalipornona

Perjantaina 18.8. 2017 Turussa syyllistyttiin mitä mustimpaan rikokseen.

Tällöin 18-vuotias marokkolaismies silpoi kaksi puolustuskyvytöntä ihmistä hengiltä ja haavoitti kahdeksaa. Suomen pääministerin mukaan asia ei ollut vielä perjantai-iltana selvä: ”tutkinnan vaihe on vielä siinä vaiheessa, että teon motiivia ei vielä pystytä sanomaan, eikä vielä tekijän henkilöllisyyskään ole selvinnyt.”

Median, silminnäkijöiden ja youtuben tietojen mukaan asia näytti päivänselvältä. Mies ei ollut kantasuomalainen ja joidenkin todistajalausuntojen mukaan näyttää siltä, että hän olisi tekojen aikana huudellut islamilaisia iskulauseita. Tekotapa oli tuttu Euroopasta ja ISIKSEN edellisistä terroriteoista. Se myös tapahtui päivä Espanjan iskujen jälkeen.

Hämmästyttävää kyllä, nämä ilmeiset seikat valkenivat jokaiselle ajattelevalle henkilölle mutta eivät maamme johtajille.

Ihmishenki on pyhä

Tämän rikos tulee järkyttämään suomalaisen yhteiskunnan ydintä.

Kun teko todetaan islamilaiseksi terroriksi, on selvää, että se aloittaa uuden väkivallan kauden maassamme. Suomessa terroristista väkivaltaa tai poliittisia murhia on ollut itsenäisyytemme aikana niukasti. Oikeusministeri RItavuoren murhan tai Lapuan liikkeen muilutusmurhien lisäksi terroria ei ole liiemmin harjoitettu. Syy tähän liittyy ehkä siihen, että meikäläisessä perinteessä kylmäveristä murhaa on pidetty vääränä keinona.

Ihmishengen kunnioitus – myös vastustajan – on ollut suuri. Suomalaisen väkivallan ja henkirikosten perinnettä ei tietenkään voi vähätellä. Se ollut on aina läsnä; intiiminä, läheisenä ja siihen on liittynyt alkoholi.

Siitä huolimatta, kylmäveriset poliittiset tai uskonnolliset murhat eivät ole olleet meidän tapamme reagoida kiistoihin.

Nyt tämä ikävä perinne on saapunut tänne – ilmeisesti jäädäkseen. Kysymys kuuluu: miten se tapahtui ja miksi sen annettiin tapahtua?

 Poliisi ja kansalaiset loistivat

Suomen poliisi toimi moitteettomasti.

Terroristi saatiin kiinni ja neutraloitiin nopeasti. Myös kansalaiset toimivat kiitettävästi eivätkä jättäneet uhreja pulaan. Torikauppiaat ja muut – niin kantasuomalaiset, turistit kuin ei-kantasuomalaiset – vastustivat reippaasti tätä hirviötä. Tämä herättää luottamusta ja toivoa; ihmisillä on halu auttaa ja vastuuta toisesta ihmisestä. Hyvä turkulaiset! Hyvä yhteishenki! Päivän sankareita olivat ne nuoret ja vanhat, jotka lohduttivat, puolustivat, auttoivat ja jäivät puukkoterroristin uhreiksi. Mahtavaa! Grattis! Congratulations! Mazel tov! تهانينا

Haluaisitteko Sipilän kriisijohtajaksi? Lisää Risikon kyyneliä?

Tiedotus jäi kuitenkin pahasti jalkoihin.

Eniten myötähäpeää ja surua aiheuttivat kuitenkin suomalaisten poliitikkojen lausunnot.

Näytti siltä, että terrorismi ei olisi oikein koskettanut heitä. Empatia ei välittynyt heistä vaan surunvalittelu oli ulkokohtaista. Pahinta oli kuitenkin ilmeinen välinpitämättömyys tavisten turvallisuudesta.

Laimeiden lauseiden jälkeeni eliitti marssi vartioituna kirkkoon lohduttamaan itseänsä ja vuodattamaan muutaman kyyneltipan – niin että se näkyisi mediaan ja siitä voisi sitten kirjoittaa lööpin.  Ja sitten turvamiesten kanssa äkkiä ulos kirkosta poliisien vartioimaan autosaattueeseen.

Näin syntyi lauantain imelä sosiaaliporno.

Vielä kerran: fyysinen koskemattomuus ja turvallisuus ovat kansalaisten perustarpeita.  Mikäli vallanpitäjät epäonnistuvat näiden takaamisessa menettävät he oikeutuksensa valtaan. Sivistysyhteiskunnan tehtävä on huolehtia ja taata tämän maan naisten ja lasten turvallisuus ulkomaisia terroristeja vastaan, jotka raukkamaisesti käyvät puolustuskyvyttömien kimppuun. Yksikin suomalaisuhri on liian kallis hinta hallituksen valitsemasta linjasta.

Kansalaiset eivät halua ihqu-kyyneliä tai pissis-surua. Kansalaiset eivät jaksa kuunnella sitä miten pääministeri tuomitsee terrorin, (ikään kuin terroristit jollain lailla lopettaisivat toimintansa sen takia) on järkyttynyt tai twitteröi paniikissa vaan sen, että ”valtio aikoo huolehtia, että tällaista ei pääse enää tapahtumaan. Että kaikki voimavarat ohjataan tämän tapauksen selvittämiseen ja siihen, että tulevaisuudessa tällaista uhkaa ei enää voi kohdistua suomalaisiin. Me puolustamme teitä”.

Sipilä ei totisesti vakuuta. Risikko oli järkyttävän laimea ja ulkokohtainen. Ikään kuin uhrit eivät olisi hänen vertaisiaan.  

Ei se terrorin sanallinen tuomitseminen estä näitä tekoja vaan se, että puututaan käsillä oleviin turvallisuusongelmiin ja rakenteellisiin ongelmaan. Perussyihin.

Näyttää siltä, että Sipilän haluttomuus toimia kriisijohtajana perustuu siihen, että tässä maassa on harjoitettu vuodesta 2015 ”hälläväliä” maahanmuuttopolitiikkaa ja että omien virheiden myöntäminen on tässä asiassa ylivoimaista. Kysymys on vaietusta salaisuudesta ja sen peittelystä.

Turun terrori paljastaa se, että hallitus on suhtautunut lepsusti mm. laittomasti maassa oleviin. On syntynyt epäilys, että näihin hallituksen jäsenten maahanmuuttobisnekseen liittyvistä rahallisista sidoksista johtuen  päättäjät eivät ole halunneet tunnistaa lepsuuteen liittyviä vaaroja.

Kuten kansanedustaja Leena Meri omassa fb-seinässään toteaa:  ”miten tunnistaa ihmisiä ja heidän taustojaan, jos emme tiedä keitä maassa oleskelee ja missä”. Myös edustaja VIlle Tavion blogia kannattaa katsoa.

Poliitikot – sanokaa asiat niin kuin ne ovat!

Turun terrori paljasti salamanleimahduksen lailla asioiden oikean laidan.

Hallitus on tehnyt virheitä ja on osavastuussa tästä tilanteesta.

Vaikuttikin, että ilmiselvää asiaa, terroritekoa, ei olisi tapahtumapäivänä saanut missään nimessä leimata terrorismiksi. Asioista ei voi puhua niiden oikeilla nimillä – on harhautettava, kiinnitettävä huomio sivuseikkoihin ja ennen kaikkea me näemme pian miten tästä asiasta ei saa puhua väärällä tavalla.

Pian syntyy ”ns. oikeaoppinen tapa käsitellä ikävää asiaa”. Hallintoalamaisille ilmoitetaan seuraavat asiat:

Turun terroritekoa ei saa käyttää vihapuheen alustana. Piste. Kansalaisille teroitetaan sitä, että väärä tieto voi luoda vääriä ajatuksia. Ei saa liikaa kärjistää, ei saa arvostella valtaa! Nettipoliisit suunnataan jahtaamaan väärinajattelijoita ja osa väärin ajattelevista kansalaisista demonisoidaan.

Ajatus on vapaa

Eräs terrorismin seurauksista on pelko. Nyt ei pidä kuitenkaan pelätä. On uskallettava kysyä oikeita kysymyksiä.

Maanantaina ihmiset näkevät toisensa ja on aika aprikoida yhdessä.

Työpaikkojen kahvihuoneissa pitää miettiä seuraavia kysymyksiä: johtuiko tämä terrori-isku epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta? Miksi poliisien resursseja vähennettiin? Kuka on vastuussa siitä, että vuonna 2015 tänne ryntäsi niin monta ilman papereita ja ilman edes sitä, että heidän henkilöllisyyttään olisi tarkastettu? Pitäisikö valtiojohdon lopettaa imelä sosiaaliporno ja oman järkytyksensä esittely sosiaalisessa mediassa?

Ja lopuksi se maanantain tärkein kysymys kun nähdään tuttuja ja työkavereita: pitäisikö meidän vaihtaa nämä kylmäsydämiset ja jälkiään peittelevät johtajat, jotka eivät kykene hoitamaan tavis-kansalaisten turvallisuutta?

Pitäisikö Risikon erota ja kantaa vastuu?

Arto Luukkanen

Järvenpää

ps. äskeisessä televisiossa pääministerin haastattelusta jäi mieleen kuolematon Ylen toimittajan päläys: "mitä kansalaisten pitäisi ajatella tästä asiasta". Eipä edes neuvostoaikana ollut tällaista. Hämmästyttävä jälkisuomettuneisuuden ja henkisen orjailun esimerkki. Tosiasiaksi jää, että Sipilä, Orpo ja Risikko ovat piirtäneet nimensä notoorisessa mielessä Suomen historiaan. Ei mulla muuta.

pps. Ylellä, Rönkiksellä ja monella muulla on nyt huoli siitä, että puhutaan vääristä asioista. Että pitäisi vain toistella sitä mitä valta kertoo. Tosiasia on kuitenkin se, että jos nämä vallanpitäjät eivät kykene pitämään kansalaisten turvallisuudesta huolta niin sitten…Ihmisillä on oikeus olla huolissaan ja oikeus tietää tosiasiat.

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu