Suomi parlamentarismin slummi – eurooppalaiset arvot hukassa?

Suomi on parlamentarismin slummi.

Olen käyttänyt tätä ilmaisua aiemmin kun olen tarkastellut Kataisen-Stubbin hallitusta (https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/121134-tutkija-hermostui-walliniin-%E2%80%9Dsuomi-on-parlamentarismin-slummi%E2%80%9D).

Luonnehdinta pätee yhä.

Se, miksi meillä ei noudateta esimerkiksi Iso-Britanniassa tai Ruotsissa vallitsevaa järjestelmää johtuu ennen kaikkea historiasta. Valta on meillä miltei perinnöllistä ja siitä ei luovuta. Viskaali on pyhä ja tsaarin nimittämä. Valta halveksii alamaisiaan ihan periaatteen tasolla.

Meillä on yhtä meksikoa!

Länsimaisen parlamentarismin sijasta meillä hallitsee vielä ajatus itsevaltaisen hallitsijan nimittämästä hallituksesta, joka on vastuullinen vain ainoastaan ylhäälle. Mikä on herralta annettu, sitä eivät pienemmät herrat voi ottaa pois!

Meillä koti-Suomessa ministerit ja myös virkamiehet eivät noudata parlamentarismin periaatteita. Päinvastoin, hallituksen jäsenet takertuvat asemiinsa ja pitävät niistä kiinni kouristuksenomaisesti – ikäänkuin julkinen häpeä koittaisi vasta sitten jos on pakko erota.

Meillä ainoastaan viimeinen pakko ja valtakunnanoikeus vievät ”hyvänkin” ministerin kuten Juhantalon tai sitten pääministeri joutuu antautumaan Seiskapäivä lehdelle (Kanerva). Valehteleva ministeri on eronnut sitten myöhemmin kun hän huomannut, että luottamusta ei enää ole.

Ministeri virkaa liittyy luottamus. Jos se häviää, on viran hoito täysin mahdotonta.   

Miten länsimaissa?

Iso-Britannian käytäntö perustuu ns. Individual Ministerial Responsibility (IMR) järjestelmään. Sen mukaan yksityinen ministeri tai koko hallitus on vastuullinen, omista hallinnonaloistaan parlamentille. Jokaisen ministerin oletetaan hyväksyvän vastuunsa ja eroavan mikäli hallinnossa tapahtuu epäonnistuminen tai yksilöä koskeva epäoikeudenmukaisuus. Joskus ministerin on ollut pakko lähteä vaikka mitään todellista syytä ei ole tai että hän olisi tiennyt asiasta. Näin kävi vuonna 1954, jolloin Sir Thomas Dugdale joutui eromaan maatalousministerin virasta huonon hallinnon takia – ministeri ei ollut tietoinen asiasta.

Mutta siitä huolimatta – vastuu toimi. Se oli parlamentarismia parhaimmillaan – vastuuta otetaan ja myönnetään virheet. Näin kansalaisten usko poliittiseen järjestelmään pysyy ja kasvaa.

Siteeraan tässä vielä itseäni: ”Tämän järjestelmän kotimaassa Iso-Britanniassa parlamentarismilla on vahvat juuret.  Nämä juuret ovat itse asiassa niin vahvat, että varsinaista perustuslakia ei ole varsinaisesti kodifioitu.  Ajatus luottamuksesta, parlamentin ja lain vallasta on ollut niin sitkeä, että sitä ei ole edes kirjattu erikseen ylös. Parlamentarismin eettiset periaatteet ovat myös niin väkevät, että skandaaleihin, valheisiin tai jujuttamiseen syyllistynyt hallitus tai ministeri on joutunut pyytämään eroa jo ns. vahvan epäilyksen perusteella.Traditio on ollut niin vahva, että vasta maaliskuun 19 pnä vuonna 1997 Iso-Britannian parlamentti katson asialliseksi kirjata ylös ns. ministerin vastuunjulistuksen. Siinä todetaan yksiselitteisesti: ”…if Minister knowingly mislead the House, The House will expect them to offer their resignation to the Prime Minister”. 

Turkugate – epäonnistuminen ja virhe mutta kukaan ei ota vastuuta!?

Turkugate on vasta alussa mutta jo nyt näyttää siltä, että sisäasianministeriö on epäonnistunut fataalisti.

Ensiksi, puukottaja oli saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen. Tässä tapauksessa hallituksella on omassa ohjelmassaan kohta, johon olisi pitänyt turvautua. Näin ei kuitenkaan käynyt. Mikäli väkivallantekijä olisi internoitu, ei näitä kahta uhria olisi eikä sairaalassa olisi haavoittuneita.

Hallitus on surkeasti epäonnistunut kansalaisten turvallisuuden huolehtimisessa.

Siksi, että se ei ole toiminut omien periaatteidensa mukaisesti.

Toiseksi, kyseisestä puukkosankarista on saatu aikaisemmin vihje. Supo sai vihjeen mutta ei huolehtinut asiasta. Se on ymmärrettävää. EI ollut voimavaroja.

Sisäasiainministerit Orpo ja Risikko ovat kuitenkin komentaneet kolmattasataa poliisia urkkimaan kansalaisten keskusteluja. Ei ole voimavaroja tutkia asioita.

Miten käy kun tiedustelulaki hyväksytään? Viedäänkö loputkin poliisit tietokoneiden ääreen kyyläreiksi?

Supo on tehnyt virheen, joka johtuu siitä, että sisäasianministeriön toiminnasta.   

Iso-Britannian käytänteiden mukaan Orpo-Risikko-Sipilä olisivat historiaa. He ovat jo periaatteessa myöntäneet oman väärän politiikkansa tänään kun molemmat vaativat nyt karkotuksia ja lain noudattamista. Vasta sitten kun ihmisiä on kuollut.

Suomi on Meksiko?

Turkugate osoittaa, että me emme ole länsimainen demokratia sen varsinaisessa merkityksessä. Meidän arvomme eivät ole eurooppalaisia tai edes länsimaisia vaan kotoisin jostain idästä. 

Länsimaisten arvojen mukaiseen parlamentarismiin kuuluvat kunniakäsitykset ja periaatteet ovat meillä täällä pohjolassa vielä tuntemattomia käsitteitä. 

Tässä mielessä Suomi on vielä neuvostohenkinen slummi tai poliittinen banaanitasavalta.

Arto Luukkanen

Järvenpää

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu