Epäluottamuksen yhteiskunta

Epäluottamuksen yhteiskunta

Terveisiä Kiovasta! Olen täällä arkistotyössä ja aika vilahtaa murahtaen ohi kuin oligarkin mersu.

Onneksi oli aikaa pikaisesti nähdä kollegoita ja tuttuja. Ukraina näyttää vain selviävän siitä huolimatta, että maa käy sotaa, että korruptio on valtava ja että eläkkeet ovat pienet. Ihmiset ovat jotenkuten tyytyväisiä; ulkomaalaiselle kaverille kerrotaan että ”kyllä tässä selvitään ja kunhan sota ei tule tänne niin hyvä on”. Poliitikoille nauretaan, kalliiden tavaroiden hinnat kauhistuttavat ja seuraavasta päivästä yritetään selvitä.

Kuka maksaisi verot?

Suurin ongelma on vain se, että verojen maksu ei onnistu. Rikkaat eivät halua maksaa niitä ja käärivät rahansa ulkomaisille tilille – turvaan. Ja toisaalta köyhien iso joukko ei kykene maksamaan veroja. Keskiluokka on vielä pieni ja huomaamaton eikä sekään osoita isänmaallista mieltä ylen määräiseen maksamiseen.

Tämä tuntuu kummalliselta. Maa on rikas, pellot tuottavat viljaa ja kasveja läämältään. Maassa on hiilikaivoksia, tehtaita ja väki on koulutettua ja vieläpä sivistynyttä. Miksi se ei kukoista?

Ei ole luottamusta

Pahin ongelma on luottamuksen vähäisyys. Kansa ei luota johtajiin sillä se tietää, että superrikkaat oligarkkipoliitikot eivät ole luottamuksen arvoisia. Puheiden jälkeen tulee käsittämättömiä tekoja.

Ukraina on epäluottamuksen yhteiskunta. Luottamuksen puute nakertaa poliittisen järjestelmän perusteita kuin nälkäinen rotta eikä kukaan ole toistaan parempi.

Kuten ennen pastoreille sanottiin: ”pitää elää niin kuin opettaa”.

Täällä ei edes sanota. Usko on mennyt.  

”Mutta teillä Suomessahan on kaikki niin hyvin?!!!”.

Niin. Mitäpä tähän voisi kommentoida. Toisaalta on ja toisaalta ei. Meidän järjestelmämme marssii epäluottamuksen yhteiskuntaan kohden. Ollaan hyvällä tiellä.

Meillä on pääministeri, joka ei puhu totta.

Hän ei edes vaivaannut selittämään palturiaan eikä pelkäävä media uskalla kysyä, vaikka jokainen tietää, että hallituksessa on Herra Palturi.

Asia on korjattu siten, että pääministerin tiimiin on otettu kaksi päällystakkia. Ajatellaan, että mediahallinnalla epäluottamus Juhaan saadaan korjattua.

Samaan aikaan epäluottamus etenee. Työttömiä on 600 000 eikä heidän tarpeistaan pidetä huolta. Heidät pitäisi työllistää! Toisaalta he eivät voi sanoa ”asylym” sillä köyhyyshän on tietenkin heidän oma vikansa.

Otetaan vakuutuskuori!

Ehkä köyhien tavisten ja lottokansan pitäisi ottaa "vakuutuskuori?"?? Niiden sisällä voi harjoittaa sijoitustoimintaa – mutta salaisuusverhon suojissa ja verojen maksua lykäten. Voisiko oman palkkansa kääriä siihen?

Toisaalta tässä kuoressa kaikki osingot sekä myyntivoitot ovat verovapaita. Saisiko siihen palkansaajille jonkin lokeron? Edes jonkun taskun puolikkaan. Veroja maksettaisiin vasta, kun rahaa otetaan kuoresta ulos. Juu…se kyllä käy.

Toinen kummallisuus on ns. "kapitalisaatiosopimus". Kyseessä on suomalaisen rälssin keksintö, jolla estetään veronmaksu. Se on tavallinen arvo-osuustili, jolla voi käydä osakekauppaa, kuten kuka tahansa. Ainoa ero on, että omistukset ovat salaisia ja tulot verottomia.

Samaan aikaan rakentuu Sote, jossa kunnallinen terveydenhuolto avataan kuin kalastettu hauki; fileet annetaan ”palveluseteleinä” rikkaille ja tavikset saavat perkeet.

Kyseessä on vuosisadan kaappaus – ulkomaiset firmat odottelevat jo kieli pitkällä tämän ”avaamista” heille.

Mistähän kaupasta sitä luottamusta oikein saisi? Ostaisin pari kiloa meidän Juhalle ja Petterille. Ettei meille käy kuin Ukrainalle…

Arto Luukkanen

Järvenpää

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu