Sipilän hallituksen konkurssi ja tyly todellisuus

Eräs menneisyyden tutkimuksen hyvistä neuvoista on: ”if nothing else, follow the money…”

”Seuraa rahan liikkeitä”.

Ahneus ja halu ansaita ovat merkittäviä yleisiä motiiveja. Kyseinen metodi vie myös terveellä tavalla huomion pois pintajulkisuudesta ja bulevardijuoruista. Kun halutaan tietää esimerkiksi se, miksi Sipilän hallitus on nyt henkitoreissaan, on hyvä kysyä: miten raha liikkuu, ja mitkä ovat ne todelliset voimat, jotka liikuttelevat ja motivoivat eri tahoja?

Todelliset poliittiset voimat taustalla

Elina Lepomäen kokoomuksen kansanedustajien kapinaliike ei ole mikään nuoren naiskansanedustajan oikku vaan se edustaa sitä pääoman ja rahan joukkoa, joka haluaisi sotesta todellista yksityistämistä. Sen intressissä on riistää tämä julkinen monopoli ja tehdä siitä yksityinen monopoli ts. ison rahan ansaintakone ulkomaalaisille yrityksille ja yksityisille suomalaisille tahoille.  

Lepomäki ei ole yksin mutta hänen uransa on siinä vaiheessa, että hän voi sanoa ”totuuksia”.

Kokoomus on täynnä kapinahenkeä ja protestia. Sitä ei voi mediatempuilla salata.

Kaupunkikapina ja Vapaavuori

Lepomäki ei vastusta sotea sinänsä vaan sitä että se jäi kompromissiksi. Hänen takanaan on myös paljon isompi hahmo – herra pormestari Vapaavuori, joka edustaa Helsinkiä ja kaupunkeja yleensä. Tämän kokoomuksen kaupunkikapinan lähtökohtana on se, että 20 vuoden kuluttua suomalaiset asuvat enimmäkseen etelässä ja kaupungeissa. Maaseudulle on jäänyt yhä pienempi ja eristyneempi joukko ihmisiä (ikävä kyllä).  

Herra Vapaavuori ei halua sotea tai maakuntavaltuustoja sillä ne veisivät hänen ja mahtavien kaupunkien valtaa.

Juha Sipilän edustama ns. citiliberaalien ja uskonnollisen pääoman joukko on tässä tilanteessa yhä eristyneempi, surkeampi, pikkuruisempi ja yksinäisempi. ”Maakuntien Suomi” haluaisi sotesta toiseen käteen mahtavan liiketaloudellisen sammon ja toisella kädellä se hallitsisi maakuntavaltuustoina kaikkea muuta paitsi sitä sille ikävää Helsinki & Uusimaa jättiläistä, jonne se ei ikinä pääse.

Nyt se ei onnistu. No go!

Mitä kansa haluaa?

Tässä tylyssä todellisuudessa, jossa me elämme raha voittaa liiankin usein. Se, mitä kansa haluaa, leimataan usein populismiksi. Normaalit poliittiset puolueet kuitenkin haluavat toteuttaa aidosti ihmisten tahtoa.

Mitä sitten ihmiset haluavat?

Normi-ihmiset haluavat hyvää ja korkealaatuista terveydenhoitoa – mahdollisimman halvalla. He eivät halua tästä uutta sähkölaskusirkusta.

On melko varma, että he eivät halua julkisen vallan monopolin muuttuvan yksityiseksi monopoliksi. Kuten jokainen muistaa Monopoli-pelistä, sen tien lopussa on ”Erottaja/hotelli – 40 000 euroa”. Carunan kohtalo kertoo karua kieltä siitä, miten typerästi jokin yksityistäminen voidaan toteuttaa. Pekka Haavisto, Katainen ja muut vastuuministerit kantavat sitä vastuuta ikuisesti.

Epäilen myös, että kansa haluaisi nykyisen kepun edustamaa maakuntien ”cosa nostra” Suomea, tai pikkulipilaarista onnelaa, jossa maakuntasatraapit heiluttaisivat ihmisten todellisuutta.

Ihmiset: hyvää ja halvalla

Kyllä – julkinen terveydenhuolto tarvitsee tehostamista ja sen rinnalle myös yksityisiä palveluntuottajia mutta kilpailun tulee olla aitoa ja perustua a) hinnan ja b) laadun kilpailulle.

Lepomäen kritiikki herätti median. Se uskaltaa nyt puhua tosiasioista. Lepomäen kritiikki ei ole kuitenkaan mitään rakettitiedettä tai aivan uutta. Siitä on puhuttu.

Olen monta kertaa toistanut tätä sitä samaa. Sote ei toimi; se mihin mennään ei säästä rahaa, ei tuo parempia palveluja eikä ole tasa-arvoinen kaikkia suomalaisia kohtaan.

Lepomäen ulostulon jälkeen media vain uskalsi sanoa ensimmäistä kertaa sen julki: entä jos hän oikeassa? Nyt se ei ole populismia.

Stalinistinen onnela vai ihmisten Suomi?

Se mitä nyt halutaan voidaan verrata 1930-luvun Neuvostoliittoon ja sen kollektivisaatio- ja pakkoteollistamis projekteihin. Molemmissa oli ns. positiivisia ideoita: yksityisten maaviljelijöiden maatilkut piti yhdistää ja agraarinen maa tarvitsi teollistamista. Näiden ideoiden toteutus tehtiin kuitenkin rikollisesti ja väkivallalla. Venäjä menetti maaseudun terveen ytimen ja sen ahkerimmat ihmiset Siperiaan ja toisaalta maa teollistui järkyttävillä kustannuksilla ja ihmisten kärsimyksillä.

Se mitä sotessa halutaan on stalinistista onnelaa.

Me tarvitsemme ihmisten Suomen, jossa tehdään järkeviä päätöksiä. Sote-prosessin hyvä puoli on se, että julkisen terveydenhoidon negatiivisia puolia on valotettu ja on voitu käydä perusteellinen keskustelu siitä mistä me veronmaksajat oikein maksamme kun puhumme terveydestä.

Se voi toimia oikean ja todellisen terveydenhoitoreformin perustana – kun sitä ruvetaan seuraavan hallituksen toimesta toteuttamaan.

ps. Sipilän jappas…

Vanha totuus on se, että pääministeri ei voi tehdä montaa ns. hallituskysymystä. Hänen asemansa ja luottamuksensa rapistuu. Tai sitten herää epäilys, että hänen sanansa ei pidä. Se ei pitänyt kun piti antaa talo, se ei pitänyt kun Vanhanen ei saanutkaan ääniä…onko se tulos ja…jappas, jappas…

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu