Dead man walking – Merkel kaput?

USA:n vankilaslangissa varoituksella “Dead man walking” ilmoitetaan ihmisestä, joka on jo tuomittu ja jota viedään teloituspaikalle.

Tämän termin tarkoituksena on alleviivata sitä, että kyseinen henkilö voi tehdä mitä tahansa koska hän on jo valmiiksi kuollut.

Vertaus on tietysti makaaberi ja vertahyytävä mutta sitä voi soveltaa poliittisessa mielessä Angela Merkeliin. Hän kärsi tiistaina kohtalokkaan ja kirvelevän tappion parlamentin CDU/CSU ryhmän puheenjohtajan vaalissa. Hänen läheinen liittolaisensa ja ehdokkaansa Volker Kauder ei tullut valituksi salaisessa lippuäänestyksessä tämän ryhmän puheenjohtajaksi.

Kauder on johtanut CDU/CSU:n ryhmää jo 13 vuotta. Siitäkin huolimatta, että Horst Seehofer (CSU) and Alexander Dobrindt suosittelivat Kauderia hän kärsi tappion. Merkelin luottomiehen sijasta valituksi tuli Ralph Brinkhaus. Heti valintansa jälkeen voittaja riensi muistuttamaan siitä, että hänen ehdokkuutensa ei ollut epälojaalisuuden merkki Merkelille.

Tappiota ei voi kuitenkaan valkopestä. Olipa niin tai näin, Merkel on nyt poliittisessa umpikujassa. Joulukuussa kokoontuva CDU:n puoluekokous tullee suurella todennäköisyydellä valitsemaan jonkun muun puolueen puheenjohtajaksi.  Ainakin on selvää, että mikäli Merkel selviäisi, ei hänellä olisi kanslerina uskottavuutta eikä auktoriteettia.

Merkel on poliittisesti ”dead man walking”.

Suuri koalitio – kuolleiden laiva?

Ja samaan suuntaan kulkevat myös hänen hallituskumppaninsa CSU:sta ja SPD:stä. Horst Seehofer on vain varjo itsestään alistuttuaan ensin pakolaispalautusasiasiassa kaksi kuukautta sitten ja nöyrryttyään nyt äärimmäisen nolosti alentamaan luottamustaan nauttivan tiedustelujohtajan Hans-Georg Maaßen’in ”aamiaistirehtööriksi” päätetyn ylennyksen sijaan turvallisuuspoliittiseksi valtiosihteeriksi.

Häntä odottaa varma suurtappio, jossa CSU menettää puolivuosisataisen ehdottoman enemmistön Baijerin paikallisvaaleissa. Sen jälkeen hänen puolueensa väistämättä tarvitsee syntipukkia.

Sosialidemokraattienkin puheenjohtaja Andrea Nahles selvisi puolueensa kapinasta vain tiukalla itsekritiikillä ja anteeksipyynnöillä hänen vastustajiensa riemuksi. Kannatuksen romahdus ja AfD:n ohiajo siitä tuskin kuitenkaan korjaantuvat – joten johtajanvaihdos näyttää täälläkin olevan edessä.

Koko hallitus muistuttaa saksalaisten tarinoiden Totenschiff’iä, kuolleiten laivaa, joka pysyy pinnalla miehistön menehtyessä yksi toisensa jälkeen.

Voittaja Brinkhaus

Voittaja Brinkhaus on todennut, että aikoo tehdä yhteistyötä sosiaalidemokraattien kanssa ja on ottanut yhteen Merkelin kanssa kaksi kertaa. Vuonna 2018 hän esimerkiksi hyökkäsi Ranskan presidentin Emmanuel Macronin suunnitelmia vastaan Euroopan tulevaisuudesta. Kaikesta lojaalisuuden vakuutteluista huolimatta, Merkelin ja Brinkhausin linjaerot ovat varsin suuret.

Suurpolitiikan äkkikäänteet suosivat nyt Brinkhausia. Britannian brexit on lässähtämässä Theresa Mayn jo tähyillessä varmasti tappiollisiin uusiin vaaleihin ainoana ulospääsynä umpikujasta. Saksan finanssipiirit haluavat riemulla ohjata ”eksyneen lampaan” takaisin karsinaan Edellytyksenä sille on kuitenkin, että Ranskan suurista EU:n keskittämissuunnitelmista luovutaan ainakin toistaiseksi liian kovana palana Britannialle.

Vielä kerran näyttää hyvin todennäköiseltä, että – niin tai näin – Merkelin auringonlasku on alkanut. Hänen suosiotansa söi viimeksi ”Causa Maaßen”, soutamisineen ja huopaamisineen. Asian epäonnistunut ”koplaus” tehtiin SPD:n ja CSU:n johtajien kesken ja Merkel hyväksyi sen nopeasti.

Kyseinen vääntö tulkittiin kuitenkin mahtavien taustavoimien taholta kansan tahdon ylitse kävelyksi.  Samoin Saksan mahtava teollisuusliitto, eräänlainen EK haluaa näyttää, että ulkomaalaisvirtaa ei saa yrittää hillitä. (http://www.spiegel.de/wirtschaft/soziales/deutschland-bdi-verliert-gedul…)

Merkelin suurin ongelma on ollut kuitenkin Saksan avoin turvapaikkapolitiikka. Tavalliset kansalaiset ovat saaneet siitä tarpeekseen poliittisen kentän joka puolella. Tulijoiden määrä ja heidän tuomansa sosiaaliset ongelmat puhumattakaan rikollisuuden kasvamisesta ovat kerta kaikkiaan pelästyttäneet saksalaisen keskiluokan. ”Täti Merkelin” miltei täydellinen mahtiasema on nyt sulanut, sillä CDU:n kannattajat ovat alkaneet äänestämään AfD:tä enemmän ja enemmän.

Hieman luettavaa: (https://www.bild.de/bild-plus/politik/inland/politik-inland/kanzlerin-verliert-abstimmung-5-gruende-fuer-die-merkel-klatsche-57471492,view=conversionToLogin.bild.html).

Mitä se merkitsee Suomelle?

Suomen terminaalivaiheessa olevalle Sipilän hallitukselle Merkelin lähtö olisi myrkkyä.

Sipilän hallitus on ulkopoliittisesti peesannut Saksaa. Sipilän kabinetti on ollut kaiken kaikkiaan Merkelin uskollinen aseenkantaja – sivuajatuksenaan, että mikäli me olemme tottelevaisia niin ”Täti Merkel” on sitten lojaali meille isoissa pöydissä, jonne Suomea ei kelpuuteta. Salaisena toiveena on ollut, että Täti Merkel suojelisi Suomea aggressiiviselta Venäjältä.

Vuoden 2017 Suomen hallituskriisissä Merkel siunasi tapahtuneen ”Arvo-Pohja kumouksen.” Oli alusta asti selvää, että Merkel ei olisi halunnut saada Suomen ulkoministeriksi nuivaa suomalaista vaan suosi tottelevaisempaa käskyläistä.

TIetyllä tavalla Merkelin mahtiaseman romahtaminen merkitsee sitä, että Saksan ja Ranskan väliset kaavailut federatistisemmasta EU:sta joudutaan hautaamaan.

** 

Merkel itse kommentoi äänestystä viisaasti hänelle tuhoisan äänestyksen jälkeen.

”Näin demokratia toimii. Joskus on häviöitä eikä ole mitään mahdollisuutta sokeroida sitä.”

Se toimiiko demokratia Suomessa, nähdään keväällä 2019.

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu