Hallitus ja SDP haluavat tappelua – Suomen kustannuksella

Ay-liike rysäyttää yhteiskunnan pöytään pian varsinaisen ison nuijan. Pam, Pro, Sähköliitto ja Teollisuusliitto menevät ensi viikolla lakkoon. 

Lyhyesti: ay-liike organisoi hallituksen vastaisia lakkoja vastalauseena sen haluamalle yritykselle muuttaa pienten yritysten työtekijöiden irtisanomissuojaa.

Tilanne muistuttaa sovittua konfliktia, jossa molemmat osapuolet pääsevät näyttämään kannattajilleen sitä kuka määrää kaapin paikan. Hallitus haluaa miellyttää liike-elämää ja ay-liike haluaa ”viimeisen taiston”.

Ihmisillä on herännyt epäilys siitä, että hallitus haluaa rähinän päälle ennen vaaleja ja myös SDP pyrkii lietsomaan lakkoja voidakseen mobilisoida liittojen jäsenet SDP:n vaalivankkureihin.

Pata kattilaa soimaa – musta kylki kummallakin.

Hajotetaan ja hallitaan!

Nykyisen hallituslinjan suuret häviäjät ovat duunarit ja pienyrittäjät. Suuryritysten vallassa olevan EU:n keskittämispolitiikkaa ei vain hyväksytä vaan tuetaan innokkaan sylikoiran haukunnalla. Pienyrityksiä haittaavia ja suuryrityksiä peesaavia ukaaseja ja dekreettejä putkahtaa tasaista vauhtia ja ne pannaan toimeen täällä innokkaammin ja nopeammin kuin missään muualla Euroopassa.

Duunarien rasitukseksi etsitään kaikenlaisia laillisia ja laittomia porsaanreikiä, joilla Euroopan ulkopuolista halpatyövoimaa saadaan imuroitua maahan, työntekijöiksi kelpaamattomat sitten rikkana rokassa asuntojen hintakuplaa nostamaan. Eurolla skandinaaviseen paitsioon ja valuuttapoliittiseen kyvyttömyyteen ajettua Suomea ruoskitaan palkanalennuksin ”kilpailukuntoon”.

Kun tyytymättömyyden leviämistä ei voi estää niin, mikäpä sitten olisi parempaa kuin tarttua vanhaan kunnon keinoon: pistetään tappeluksi ennen vaaleja, luodaan konflikti ja osoitetaan ryhtiä. Duunarit ja pienyrittäjät pitää saada toistensa kimppuun, tuntemaan toinen toisensa viholliseksi, jota vastaan etsitään apua hallitsijoilta.

Ennen vaaleja: silmänkääntötemppu

Kysymys näyttää olevan poliittisesta sirkuksesta, jossa äänestäjille tehdään silmänkääntötemppu. Tapellaan!

Eniten syyllinen on terminaalivaiheessa koriseva hallitus, joka pelkää vaalien lähestymistä. Sen voimapuolueista toisen, näennäisesti pienyrittäjien asiaa ajavan Kepun kannatus on romahtanut.

Kannatuksen nostamiseksi pidetään esillä työntekijöitten irtisanomislakia, jota kolmen työntekijöiden kyykyttämisvuoden aikana ei liian provosoivana ole haluttu ottaa esiin. Eihän ”tosityötä ”tehtäessä pienyrittäjien huolet koskaan voi olla ensisijaisia!

Lain sisältö on sinänsä pääosin tarpeellinen ja myöhässä. Irtisanomisoikeuksissa eivät suur- ja pienyritykset voi olla tasa-arvoisia. Pienyritykselle huonon tai yritykseen yhdenkin kehnosti sopeutuvan työntekijän pakotettu jatkuva ylläpito voi koitua kohtalokkaaksi. Kun työntekijöitä on vähän, niin ei ole varaa norkoilijiin, riidanhaastajiin ja välistävetäjiin.

Aivan toinen asia on suuryrityksissä, joissa työntekijät ovat vain sinne ja tänne siirreltävää kasvotonta massaa. Hankalia tapauksia niissä käsittelee joku erikoiskoulutuksen saanut työnjohtaja, joka ei menetä hermojaan ja tuntee lakiviidakon syöverit perinpohjin. Tarvittaessa auttaa suuryrityksen asianajaja.

Duunareiden perusoikeudet romukoppaan

Hallituksen tosiasiallisen kiinnostuksen puutteen pienyrittäjien ongelmista myös tässä tapauksessa osoittaa sen tekemä ”pienyritysten” määrittely: 20 työntekijää… Vaikka se nyt antaakin ymmärtää, että tästä voi tinkiä, niin vahinko on jo tehty.

Näin tehdessä on vahvistettu työntekijäpuolen epäilyksiä, että uuden lain on tarkoitus olla ennakkotapauksena myöhemmille ”markkinataloudellisille sankariuudistuksille”, eli työntekijöitten historiallisten perusoikeuksien romuttamiselle joka puolella.

Tässä tilanteessa on sitten SDP ja sitä lähellä olevat ammattiliittojen johtajat nähneet mainion tilaisuuden tarttua heitettyyn tappeluhaasteeseen. SDP:llähän on yhtä vähän pienyrittäjäkannattajia kuin Kepulla duunareita. Ja sitten: vaikka laki ei vielä ole edes valmis, niin jo ollaan valmiita lähtemään liput liehuen lakkoon, vieläpä lainvastaiseen sellaiseen! Ja nyt sitten uhkaillaan jo viennin katkaisulla Suomen satamista, millä tosiaan saataisiin massiivinen vahinko maallemme. Isänmaasta viis – kunhan kannatusta saa siis!

Miksi ay-liike heräsi näin myöhään? Vaalit tiedossa

Miksi ay-liike ei protestoinut kesälomarahojen menettämistä lakkoliikkeellä? Miksi aktivointimalli ei nostanut lakkoliikettä? Miksi se nöyrästi ja lakki kourassa suostui työajan pidennyksiin? Miksi se tanssahteli liehakoivasti Kikyn tahdissa? Muistetaan samalla myös, että SDP:n verolinja on ollut vanhastaan sellainen, että pk-yritykset ovat sille ideologinen vastustaja, jota pitää rokottaa mahdollisimman korkeilla veroilla.

SDP:lle ja ay-liikkeen johtajille maistuisivat nyt varmasti myös poliittiset lakot. Poliittisella lakolla tarkoitetaan, että työntekijät vaativat sillä jotain, mikä ei kuulu työehtoasioitten piiriin. Vaikkapa hallituksen eroa, jotain ulkopoliittista suhdeasiaa, luonto- tai seksuaalioikeuskysymyksiä jne. Mutta irtisanomislakihankkeella hallitus jälleen haluaa puuttua työehtoasioihin, ja nimenomaan yhden osapuolen hyväksi ja toisen vahingoksi puolueettomuutta teeskennellen! Siinä mielessä lakko kyllä on lainvastainen mutta ei poliittinen. Sille voisi olla moraalinen oikeus viimeisenä keinona lakipoliittista väärinpeluuta vastaan.

Mutta ollaanko niin pitkällä, että tähän viimeiseen, jo laittomaan keinoon pitäisi tarttua? Ei varmasti! Liialla kiirehtimisellään SDP ja ammattiyhdistyspomot paljastavat, että kuten hallitus, hekin tahallaan haastavat riitaa!

Kyse on riidanhaastamisesta, konflikti-sopan keittämisestä, jota molemmat osapuolet haluavat hartaasti.

Kansallista sopua tarvitaan! Aktiivimalli romukoppaan!

Tappelupukareiden ei saa antaa voittaa!

Nyt tarvitaan rauhallinen ratkaisu – ihmisten kansanliike oikeudenmukaisen suomalaisen ratkaisun löytämiseen turhan ja turmiollisen voimainkoetuksen välttämiseksi.

Suurin syyllinen tilanteeseen on pääministeri Sipilä hallituksineen. Siltä on vaadittava paitsi pienyritysmäärittelyn huomattavaa tiukentamista myös korvaavan lakihankkeen luomista työntekijäpuolelle. Sillä niin tarpeellinen kuin lakihankkeen terve ydin onkin, niin silti se vaatii aitoa ja melko isoa uhrausta työntekijäpuolelta. Sillä takeita, että kaikki pienyrittäjät käyttäisivät uusia oikeuksiaan vain vastuullisesti, ei tietenkään ole.

Neuvottelemaan mars!

Nyt olisi tarpeen neuvotella työntekijäpuolen kanssa, siitä mikä voisi olla samanarvoinen työntekijöiden asemaa vahvistava lakihanke.

Ensimmäisenä eleenä hallitus voisi kärrätä aktiivimallin poliittiselle kaatopaikalle. Se olisi viisasta.

Eli nyt pitäisi etsiä ratkaisua neuvotteluista ja jättää ne vaaleja edeltävä tappelut ja verta-nenästä uhot kokonaan pois. Antaa ihmisten päättää – ei manipuloida ihmisiä.

Arto Luukkanen

ps. Minulla oli onni oppia kovaa työntekoa joskus lukiokesinä työskennellessäni satunnaisesti isäni kanssa rakennuksilla. Päivä alkoi klo 6.30.  Tiiliä piti kantaa tai laastia tehdä jatkuvalla tahdilla aina iltaan saakka. Siellä tauoilla sai myös havainnollista opetusta työntekemisen etiikasta ja siitä mitä duunarin piti tehdä elääkseen. Edesmennyt muurari-isäni arvosti myös lakko-oikeutta vaikka ei ollutkaan mikään ay-mies. ”Lakko on pyhä asia mutta sitä ei ole tarkoitettu liippareille”.

Mitähän se isä tarkoitti ”liippareilla”?

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu