Tasapeli USA:ssa – vaalikamppailu jatkuu armottomana

USA:n välivaalien tulos näyttää olevan kummallinen tasapeli, jossa läntinen suurvalta jakaantui monella eri tavalla.

Ensiksi, kumpikaan puoli ei selvästi voittanut. Vaaleista ei tullut ”vastarintaliikkeen” juhlaa kuten demokraatit halusivat eikä Trump kyennyt saamaan omalla aggressiivisella charmillaan vastustajiaan kumoon.

Toiseksi, kun yleensä vaalien tuloksen pitäisi tarjota mahdollisuus jonkinlaiseen rauhalliseen yhteistyöhön, niin nämä vaalit kärjistivät ja kuumensivat tilannetta. Edustajainhuone aikoo ottaa nyt tiukan asenteen istuvaan presidenttiin; se aikoo jahdata presidenttiä verenmaku suussa ja asenteella, että ”nyt ei olla mukavia eikä tehdä yhteistyötä”.

Etelä republikaaneille

Edustajainhuoneen demokraattienemmistö tuli itärannikolta, Kaliforniasta ja ennen kaikkea vähemmistöiltä, nuorilta ja naisilta. Nämä kaikki olivat jo kaksi vuotta sitten Trumpin ongelmana mutta nyt kylmä tuuli puhaltaa entistä kovempaa.

Demokraattien voitto ei ole kuitenkaan niin kovin selvä kuin ajateltiin. Trumpin rämäkkä kampanja siirtolaisia vastaan ja tuotannollisen talouden puolesta mobilisoi selvästi ihmisiä esimerkiksi Indianassa, Missourissa ja Pohjois-Dakotassa, Tennesseessä ja tietenkin Texasissa. Etenkin etelässä – niin maalla kuin kaupungeissakin. Erityisesti senaatinvaaleissa, joissa Trump oli eniten henkilökohtaisesti läsnä, hänen kampanjointinsa tehosi.

Edustajanhuoneen demokraattimenestys oli odotettu. Sinne tuli nyt ennätysmäärä demokraattinaisia. Kyseinen elin ei kuitenkaan oikein sovi ”presidentin-metsästykseen” sillä valtaoikeuksiltaan suurempi senaatti on nyt tukevasti republikaanien hallussa. Jopa niin, että sinne tuli paitsi enemmän, myös luotettavampia ja presidentistä riippuvaisempia republikaanisenaattoreja. Senaatti on nyt tiukasti ”Trumpin taskussa” ja nimitykset tapahtuvat sen kautta. Trump voi muovailla USA:n tulevaisuutta niiden kautta haluamaansa suuntaan.

Naiset ja nuoret demokraateille

Republikaanien ei kannata kuitenkaan juhlia kovasti tätä, sillä tuloksessa oli muutamia hälyttäviä merkkejä. Ensiksi, vastapuoli sai 4 uutta kuvernöörinpestiä itselleen. Esimerkiksi demokraattien Laura Kelly Kansasissa päihitti republikaanien Kris Kobachin vaikka Trump erityisesti valitsi hänet ja suosi häntä. Samoin Wisconsinissa demokraattien Tony Evers voitti selvästi republikaanien ”tähden” Scott Walkerin.

Yleisvaikutelman mukaan demokraatit juhlivat suurissa kaupungeissa, kun taas maaseutu ja provinssikaupungit  jäi republikaaneille. Kuten mainittu: nuoret ja vähemmistöt äänestivät selvästi presidenttiä vastaan kun taas vanhat olivat istuvan presidentin kannalla. Erityisesti nuoret ovat nyt Valkoista Taloa vastaan. Tosimielessä.

Kolea poliittinen tulevaisuus?

Vaalit olivat kalliit ja raskaat molemmille puolueille.

Vaalikamppailu ei oikein ratkaissut asioita ja edessä yhä jyrkempää ja raivoisampaa intrigointia uusiin presidentinvaaleihin saakka.  Eikä se tietenkään tule rajoittumaan sisäpolitiikkaan. Suurvallan sisäisissä kriiseissä ulkopolitiikasta tulee lyömäase niihin.

Kuten Washington Post totesi, äänestäjät olivat vihaisia mutta hajaantuneita. Usko äänestämiseen oli kuitenkin kova sillä äänestysprosentti nousi (https://www.washingtonpost.com/politics/midterm-voters-are-angry-and-divided-but-still-believe-in-the-power-of-the-vote/2018/11/06/cf8e962a-dfa8-11e8-b3f0-62607289efee_story.html?utm_term=.27869b8fd312).

Trump ei kykene nyt oikein saamaan lakeja lävitse. Näyttää siltä, että mikään lainsäädäntöhanke ei voi edetä ilman tukea edustajainhuoneesta ja maata hallitaan ”hallinnollisilla määräyksillä”.

Samaan aikaan tavalliset ihmiset pohdiskelevat ennen kaikkea taloudellista tulevaisuuttaan. Suurin osa haluaisi lopettaa loanheiton ja nimittelyn. Trumpin henkilö tietysti herättää valtavasti tunteita. Kompromisseihin ja rakentavaan keskusteluun uskovia poliitikkoja on yhä vähemmän.

Mitä me voisimme ottaa opiksi USA:sta? Kolme pointtia a la Stubb

Suomi tulee onneksi aina jälkijunassa.

Mutta ongelmana on se, että me kykenemme hyvin harvoin muuttamaan maailmalla nähtyä suuntaa. Tuloksena maamme jämähtää muualla tehtyihin ongelmiin eikä kykene pro-aktiiviseen toimintaan.

Ja sitten wanhan suomalaisen perinteen mukaan istumme wanhoissa soissa seuraavat 10 vuotta – ennen kuin saamme uuden mantran ulkomailta.

Ehkä se suurin asia mitä me voisimme oppia on, että on palattava perusasioihin.

Alex Stubbin kunniaksi laitan nyt ”kolme pointtia”.

Ensiksi, valta kuuluu kansalle ja sillä on oikeus protestiin.

Toiseksi, median ei pitäisi nousta ”hyvä-kapellimestariksi” vaan sen pitäisi toimia oikean, reilun ja tasapuolisen informaation jakajana. Medialla on suuri rooli siinä, että se ala ”liehumaan kentällä” tai ”supistamaan väärien ihmisten liikkuma-alaa” vaan että se pyrkii syvemmin ja tarkemmin toimimaan tiedonvälittäjänä.

Kolmanneksi, nyt olisi aika unohtaa juuri maailmalta opittu syväpöyristymisen taito ja mennä politiikan asiakysymyksiin.

Arto Luukkanen 

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu