Entä jos USA eroaa Natosta? Puolusta Suomea henkesi edestä!

Katselin eilen Aku Louhimiehen ”Tuntemattoman Sotilaan” viimeisen jakson. Loistava elokuva ja ymmärrän nyt miksi se oli joillekin tietyille piireille myrkkyä.

Jäin kuitenkin miettimään.

*Mikä on vapauden hinta ja kuka sen maksaa?

*Minkälaista isänmaata kannattaa puolustaa?

*Minkälainen puolustusratkaisu Suomen on saatava?

Pienen pitää ostaa parasta – ei ole varaa halpaan

Meitä on vain noin 5 miljoonaa. Siksi meillä ei ole varaa huonoon puolustukseen. Stalin huomasi tämän saman dilemman talvisodan jälkeen, kun hän puhui kenraaleilleen huhtikuussa 1940. Hänen mukaansa Suomi oli rikas mutta ei ollut panostanut armeijaansa (Puna-armeija Stalinin tentissä. Edita 1997).  Stalin ihmetteli sitä ja piti sitä kummallisena.

Syystä.  

Armeija tarvitsee kalustonsa ja rahoituksensa.

On itsestään selvää, että me tarvitsemme isoon maahamme ilmavoimat, jotka on varustettava tarpeellisella määrällä uuden sukupolven koneita. Samoin merivoimien on saatava hoitaa loppuun neljän modernin korvetin hankinta (Laivue 2020) ja modernisoitava kalustoaan muutenkin. Kriisitilanteessa meillä pitää olla myös tekninen valmius huoltaa ja tukea ostettuja asejärjestelmiä myös itsenäisesti.

Maamme tärkein puolustushaara on kuitenkin maavoimat, joka tarvitsee entistä enemmän tulivoimaa ja suorituskykyä, sekä viestintätekniikka, joka pärjää kriisioloissa. Maavoimat kantaa puolustuksen raskaimman vastaan; se avulla ennaltaehkäistään, torjutaan tai lyödään maahyökkäykset sekä suojataan yhteiskunnan toiminnan kannalta keskeiset kohteet, alueet ja toiminnot.

Siksi puolustusministeri Niukkasen ennen talvisotaa suosimat ratkaisut tai ”malli-Kajander” eivät nyt sovi. Nuukailu maksaa verta. Samoin puolustusvoimien on pystyttävä reagoimaan matalan tason kriiseihin ja vastustajan yllätyshyökkäyksiin aggression ensimmäisestä minuutista lähtien.  

Tämän lisäksi – aivan kuin hyvällä perheenemännällä – meillä on oltava mahdollisuus tarjota ”vieraille yksinkertaisia herkkuja”.  Suomella pitää olla mahdollisuus turvata joissain tapauksissa asymmetriseen sodankäyntiin. Kynnys- ja paikallisjoukkojen torjunta- ja kulutusvoiman toiminnan pitää sitoa hyökkääjä ”syvyydessä” jonka jälkeen ratkaisujoukkojen tulee kyetä suorittamaa iskuja aloitteen tempaamiseksi ja tilanteen ratkaisemiseksi.

Kuten Irakin epäonnistuneessa miehityksessä on nähty; alivoimainenkin ja kekseliäs vastustaja voi kyetä aiheuttamaan tuskallisia tappioita suurvallalle. Kansa, joka haluaa ase kädessä päättävästi puolustaa riippumattomuuttaan, on pelottava vastustaja.

Se on rauhan tae.

Geopolitiikkaa ei voi unohtaa

Toinen mielenkiintoinen paradoksi on, että Suomen on puolustuksensa järjestelyissä uskottava ensisijassa vain itseensä. Talvisodan aikana me jäimme yksin. Samoin jatkosodan aikana Churchill vaati Suomea lopettamaan sotatoimet Neuvostoliittoa vastaan ymmärtämättä geopoliittista asemaamme. Silloin olimme Saksan vanavedessä. Ja yksin oli myös saksalaiset karkotettava Lapista tilanteen muututtua.

Meitä kuunnellaan oikeasti ainoastaan silloin kun meillä on voimaa. Suomalaista turvallisuuspolitiikka pitää siksi suunnitella myrskyä – ei tyventä ja aurinkoista päivää varten.

Erilaiset optiot ovat tietenkin osana poliitikkojen valikoimaa mutta todellisuus on tyly eikä turvallisuutta voi rakentaa pilvilinnojen tai haihattelujen varaan. Hyytävänä esimerkkinä tästä maailman muuttumisesta on, että presidentti Trump on vuodenvaihteessa entistä enemmän pohtinut USA:n vetäytymistä Natosta (https://www.nytimes.com/2019/01/14/us/politics/nato-president-trump.html http://www.spiegel.de/politik/ausland/donald-trump-soll-mehrfach-nato-austritt-erwogen-haben-a-1248196.html). Mikäli USA eroaa Natosta, ei Nato merkitse mitään. Samoin Turkki näyttää lähteneen omalle tielleen läntisestä puolustusliitosta. Trump-ilmiö ei näytä olevan yksittäistapaus; Nato on omalaatuisessa kriisissä. 

Suomen puolustuksessa ei ole SOTEA eikä KIKYÄ

Suomalaisen turvallisuuden kallein kulmakivi on kansalaisten halu puolustaa maata aseellisesti.

Isänmaan puolustamisessa ei voi olla kestävyysvajetta, KIKYÄ, tai SOTEA ts. kaikkien on oikeasta osallistuttava siihen ja puolustusta ei voi ulkoistaa tai yksityistää vieraille.

Puolustuspolitiikassa ei ole aktiivimallia vaan kaikkien on yhdessä tultava mukaan. Siinä ei ole demaria, kokkaria, persua, vassaria tai edes vihreää. On vain suomalaisia; osana asevelvollista armeijaa.

Me suomalaiset olemme turvallisuusasiassa kaikki samanlaisia ja samanarvoisia. Oletamme, että valtio huolehtii perusasioista: rajavalvonnan pitää toimia, poliiseja pitää olla tarpeeksi ja armeijalla on oltava asiat kunnossa pahan päivän varalle. Rauhan takia. Että niitä aseita ei tarvitsisi koskaan käyttää. Tärkeintä on kuitenkin motivaatio taistella; jokaiselle pitää tarjota isänmaa, jota jokaisen kannattaa puolustaa, vaalia ja helliä.

On hyvä, jos meillä on naapureita, jotka ovat kiinnostuneet meidän olemassaolostamme ja kansainvälinen sympatiakin tuntuu mukavalta. Ei optioilta kannata sulkea silmiään. Erityisesti Ruotsilla saattaa mahdollisesti olla ihan oikea kansallinen intressi Suomen turvallisuuden puolesta maantieteestään johtuen. Suuri realisti Niccolò Machiavelli totesi jo aikoinaan, että sellainen politiikka on huonoa, joka hankkii ystäviä kaukaa ja vihollisia läheltä.

Mutta.

Suomen selviämisen ihme perustuu aina siihen, että maata puolustetaan riippumatta vaihtuvista olosuhteista tai konjunktuureista ja kaikkia maahantunkeutujia vastaan. Olipa kavereita tai ei

Kuten Antero Rokka totesi Tuntemattomassa sotilaassa: ” "Kassoha sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa Pohjalahel saakka.”

Arto Luukkanen (ps).

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu