Suomi intiaanina – viekö EVM maat ja mannut?

Aluksi tunnustus: olen lapsena harjoittanut kulttuurista appropriaatiota ts. leikkinyt inkkaria ja länkkäriä. Tunsin jotenkin intiaaneja kohtaan sympatioita – niiltä vietiin maat pois ja ne suljettiin reservaatteihin.

Samanlainen intiaani-olo tuli mieleen kun lueskelin Jan Hurrin hyviä artikkeleita Euroopan vakausmekanismin (EVM) muuttamisesta Euroopan valuuttaunioniksi (EVR, https://www.is.fi/taloussanomat/porssiuutiset/art-2000006003105.html).

Kyse on Suomen itsenäisyyden ja kansallisen olemassaolon kannalta äärimmäisen tärkeästä asiasta. Onko EU, tarkemmin sen eurovyöhyke, suvereenien valtioitten liitto, vai liittovaltio, jossa osavaltioilla on pieniä ja rajoitettuja oikeuksia paikallisten erikoiskysymysten hoitoon?

Samoin: tekeekö EU:n keskus kaikki tärkeät ulko-, turvallisuus- ja talouspoliittiset päätökset ts. johtavatko Saksa ja Ranska EU:ta?

Maksatko toisten ravintolalaskut vai et?

Ja sitten – tuleeko meistä intiaaneja?

Meille itsenäisen valtion viimeisiä tunnusmerkkejä varjelevalle Unionin osavaltiolle on tärkeätä se päätämmekö omista rahoista vai emme päätä? Maksammeko toisten laskut vai emme? Mikäli menemme täysimääräisesti Euroopan valuuttaunioniin, joudumme maksamaan muitten oluet, viinit ja mussakat.

Kyllä vastaus on jatkoa Suomen äärioikeistolaisten hallitusten Kreikka-takuutuksille ja SDP:n Urpilaisen kevytmielisille lupauksille vastuunkannosta. Vastuunkannosta Saksan pankkien edessä, jotka ovat vetäneet itselleen jättivoittoina nämä takuutus- ja tukimaksut.

Saksan perässä vai ei?

Ikävä kyllä, me olemme jo nyt mukana tässä kriisissä kaulaamme myöten. Kun EU on hassanut rahansa ja etelässä on eletty yli varojen, niin Suomi on lojaalisti ja vakaasti Saksan vanavedessä takaamassa muita. Niin, että varat lopuksi aina valuvat Saksaan.

Kilttinä intiaanina.

Kuten Angela Merkel omassa Műnchenin puheessaan muotoili – Suomi seuraa Saksaa vanavedessä kuin remora-kala. Nykyisen hallituksen linjana on ollut toivoa, että tämä serviilisyys pelastaisi itsenäisyyden rippeet. (https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006004454.html). Että kiltteys pelastaisi.

Berliini ei usko kyyneliin – ainoastaan alistumiseen

EVM:n muuttaminen viimekätiseksi hätärahoittajaksi euromaiden yhteiselle kriisinratkaisumekanismille niin, että meillä ei ole siinä oikeata sananvaltaa, merkitsee avoimen shekin tyrkyttämistä EU:n junapelureille.

Määräenemmistön voimin meitä vietäisiin kuin pässiä narussa uhrattavaksi.

Kuten Hurri on todennut: ” Tämänkaltaiset uudistukset voivat olla ongelmallisia erityisesti Suomen kaltaisille pienille ja talouspolitiikan kansallista omavastuuta vaaliville euromaille, sillä niiden sivutuotteena euromaiden välinen yhteisvastuu voi kasvaa ja joissakin kriisitilanteissa pienet jäsenmaat voivat menettää päätösvaltansa”.

Suomella intiaanien osa?

Suomea on vähitellen vuodesta 2012 viety taloudelliseksi siirtomaaksi. Ja syynä on nimenomaan Suomen johtopuolueiden onneton päätös ohjata Suomi itsevaltaisesti euroon.

Ruotsi ja Tanska eivät sinne halunneet ja näin Suomesta tuli kummallinen ääripohjoinen eksklaavi, jolle eurovyöhykkeen suurien valuuttapolitiikka ei ollenkaan sopinut.

Suomi on aina tarvinnut devalvaatiomahdollisuutta suhdannevaihtelun tasoittamiseksi. Nyt joudutaan sen sijaan pakon edessä tehottomiin ja äärimmäisen vahingollisiin ”sisäisiin devalvaatioihin”. Ja sitten kaiken kansallisomaisuuden myyntiin.

Urpilaisen ”takuutukset” ja sopimukset ovat samanlaisia osatappioita kuin Pohjois-Amerikan intiaanien kanssa tehdyt rauhansopimukset. Niitä solmittiin yli 300 kappaletta ja ne rikottiin aina.

Siitäkin huolimatta, että niihin runoiltiin kauniita ilmauksia: ”tämä sopimus pysyy voimassa niin kauan kuin aurinko paistaa ja ruoho on vihreää”.  

Meille tavallisille kansallisvaltiota arvostaville eurooppalaisille veronmaksajille tässä prosessissa on varattu nöyrän maksajan ja ”inkkarin” osa.

Me suomalaiset olisimme silloin Euroopan uusia intiaaneja. Sen jälkeen meitä ajettaisiin uusiin veronmaksun reservaatteihin. Ja kun massamuutto kiihtyisi, niin meille olisi varattuna myös se ihan oikean intiaanin osa.

Se olisi elämä marginaalissa.

Siinä tulevaisuudessa maa viedään. Tulevaisuus olisi elämää erämaassa. Syntyvyys laskisi.  

Ainoa lohtu olisi ”tuliliemi”.

PS. Sunnuntai 17.2.2019 – Radio Suomen haastattelu – Sipilän takinkäännös

Haastattelussaan Yle Radiolle Saksan päätökset jo periaatteessa hyväksynyt pääministerimme teki kuitenkin täyskäännöksen.

EVM:n enemmistöpäätösten hyväksymisasia siirrettiinkin äkkiä ensi eduskunnalle ja hallitukselle.

Hyvä näin, mutta onko vaara ohi vaalien jälkeen?

Kaikkea muuta kuin ei!

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu