Mikä on poliittisen rohkeuden hinta?

Valtavirrasta poikkeavasta poliittisesta vakaumuksesta pitää yleensä maksaa joku hinta.

Meillä Suomessa väärä valinta voi pahimmillaan merkitä työpaikan menetystä tai bannia sosiaalisessa mediassa.

Tai kuten 1970-luvun Suomessa suomettumisen vuosina – naurunalaiseksi tulemista.

”Mitä se maksaa” kysymys on kuitenkin tärkeä ja ajankohtainen. Mitä maksaa ajatella toisin? Mikä on vakaumuksen hinta?

Kysymys on ajankohtainen sillä esimerkiksi Moskovassa juuri tällä hetkellä – useassa paikassa –  mietitään sitä osallistutaanko huomiseen opposition mielenosoitukseen vai ei.

Vallanpitäjät ovat mäiskimässä edellisestä mielenosoituksesta pahimmillaan useiden vuosien vankeustuomioita.

Nuoret venäläiset ihmiset miettivät omaa tulevaisuuttaan ja vakaumuksensa hintaa. Olenko valmis maksamaan ajatuksistani täyden hinnan?

Uskallanko?

Mitä tehdä vangille – RUDENKO, Mykola Danylovytš?

Seuraava pieni esimerkki rohkeudesta tuli ilmi Kiovan KGB:n arkistoista ja liittyy osaltaan tulevaan kirjaani ”Suomi hajoavan imperiumin sylissä” (Otava – ISBN: 9789511335030). Se ilmestyy lokakuussa.

Kyse on eräästä toisinajattelijasta ja hänen kohtalostaan.

Dokumentti on kirjattu 26 lokakuuta 1977.

Kyse on KGB:n Ukrainan kommunistipuolueen keskuskomitealle ja puoluejohtaja V.V. Štšerbitskille annetusta raportista. Ukrainan korkein oikeus oli juuri vahvistanut Donetskin alueen antaman tuomion ”neuvostovastaisesta agitaatiosta ja propagandasta” toisinajattelija Mykola Rudenkolle.

Rudenko oli tehnyt armonanomuksen, jossa hän pyysi tuomion huojentamista.

Nyt Ukrainan KGB:n johtaja V. Fedortšuk kertoi puolueen pampuille oman kantansa siitä miksi Rudenkon rangaistusta ei saisi huojentaa.

Rudenko – Ukrainan Helsinki-ryhmän perustaja

Taustaksi kannattaa kertoa, että tunnettu ukrainalainen Rudenko oli runoilija, filosofi ja ihmisoikeusaktivisti. Hän oli myös Ukrainan Helsinki ryhmän perustaja.

Rudenkoa ei mielellään olisi tuomittu sillä hän oli sodan käynyt mies ja oli myös haavoittunut ja palkittu sotilas. Ennen toisinajatteluaan hänet oli hyväksytty Ukrainan kirjailijaliittoon hänen kirjoitettuaan useita novelleja ja runoja. Kyse oli siten virallisesta ja tunnustetusta henkilöstä, joka oli monessa suhteessa etuoikeutettu.

Tunnustetusta runoilijasta yövahdiksi

Rudenkon toisinajattelijan ura lähti käyntiin vuonna 1949 kun hän kieltäytyi tuomitsemasta eräitä juutalaisia kirjailijoita. Stalinin viimeisinä vuosina käytiin kamppailu juutalaisia ja ”juurettomia kosmopoliitteja” vastaan. Rudenko ei halunnut käydä juutalaisia kolleegojaan vastaan.

Kieltäytymisen seurauksena oli se, että hänet yritettiin savustaa kommunistisesta puolueesta. Se ei kuitenkaan onnistunut. Rudenko halusi ”suojasään” aikana myös puhua Ukrainan puolesta ja tuomitsi vuonna 1957 Ukrainan venäläistämispolitiikan julkisesti eräässä kirjailijaliitossa pitämässään puheessa.

Välittömästi jälkeen hän joutui 14 vuoden ajaksi KGB:n valvonnan alaiseksi. Painostuksen, puhelinkuuntelun ja urkkimisen vuosien aikana hän kirjoitti useita kirjeitä NKP:n johdolle, jossa hän selitti kantaansa ja pyysi Ukrainan venäläistämisen lopettamista. Mikään rikollinen tai ekstrimisti Rudenko ei siten ollut.

Neuvostoliitossa aihe oli kuitenkin tabu ja vaarallinen.

Seurauksena oli se, että hänen kirjojaan ei enää vuodesta 1972 Neuvostoliitossa julkaistu ja vuonna 1974 hänen erotettiin lopullisesti puolueesta sekä seuraavana vuonna hän sai kenkää myös kirjailijaliitosta. Ilman työtä ja tuloa hänen oli pakko myydä kesämökkinsä ja työskennellä yövahtina. Lopulta vuonna 1975 hänet pidätettiin mutta hän sai kuitenkin armahduksen.

KGB ei ollut kuitenkaan unohtanut Rudenkoa vaan yritti pakottaa hänet psykiatriseen tutkimukseen ja hoitoon toisinajattelun takia. Poliittinen toisinajattelu oli NLssa määritelty mielisairaudeksi – ”hiipiväksi skitsofreniaksi”.

Hoitavat lääkärit eivät kuitenkaan halunneet käyttää psyykelääkkeitä Rudenkon murtamiseksi. Kyseessä oli niin tunnettu mies, eikä lääkärien etiikka sallinut sitä.

Pahin rikos oli kuitenkin se, että vuonna 1976 Rudenko yhdessä monien muiden ukrainalaisten tutkijoiden, kirjailijoiden ja runoilijoiden kanssa perusti Moskovassa – akateemikko Saharovin asunnossa – Ukrainan oman Helsinki ryhmän. Tarkoitus oli muistuttaa neuvostojohtoa sen Helsingissä allekirjoittamista periaatteista ihmisoikeuksien kunnioittamisessa.

KGB iski heti.

Välittömästi samana iltana hänen kiovalaiseen asuntonsa ikkunaan heitettiin tiiliskivi. Pian sen jälkeen hänen asuntoonsa tehtiin kotietsintä ja sinne piilotettiin etsinnäin aikana 39 dollaria.

Päätös Ukrainan Helsinki-ryhmän tuhoamisesta tehtiin korkealla tasolla. NKP:n keskuskomitea Moskovassa vaati kategorisesti Helsinki-ryhmän pidättämistä. Niinpä KGB laati operaatiosuunnitelman nimeltä ”Blok”, jonka perusteella Helsinki-ryhmä tuhottiin. Rudenko ja monet muut ryhmän jäsenet pidätettiin. Jostain syystä Rudenko vietiin Donetskiin tuomiolle ja siellä hän sai 7 vuoden passitukseen pakkotyöleirille.

Kyse oli kovasta rangaistuksesta

Miksi armonanomus hylättiin?

Ukrainan KGB:n johtaja oli armoton Rudenkolle.

Raportin mukaan tälle toisinajattelijalle oli vankilassa vihjattu, että jos hän ”julkisesti paljastaisi samanmielisten rikolliset aikomukset” niin hänen tuomiotaan voisi ehkä harkita uudelleen. Rudenko oli kieltäytynyt siitä mutta totesi kuitenkin, että hän oli valmis myöntämään vastuunsa tuomiosta ja lupasi, ”että ei enää asetu neuvostovaltiota vastaan”.

Raportin mukaan näytti siltä, että Rudenko oli vankilassa väsynyt ja epätoivoinen. Hän oli kertonut, että ei aio riidellä oikeudenkäynnin laillisuudesta ja että on valmis hyväksymään kuolemantuomion. Hän toivoi kuitenkin, että hänet vain karkotettaisiin jonnekkin Neuvostoliiton alueelle ja jos näin käy hän on valmis siihen, että ei enää tuottaisi harmia NL:lle.

Fedortšuk huomautti tässä kohtaa päättäjille, että Rudenko tekee näitä ilmoituksia vain rangaistuksen pelossa ja hän yrittää tällä tavalla saada itsensä vapaaksi. Hänen käsityksensä mukaan Rudenko oli erityisen vaarallinen valtiollinen rikollinen. Perusteena hän ilmoitti jonkin ilmiantajan sanan siitä, että Rudenko oli kertonut, että on ”parempi kuolla kuin tulla poljetuksi”.

Sen jälkeen Fedortšuk pohti sitä miten Rudenkoa on muistettu ulkomaisessa porvarillisessa propagandassa ja päätyi siihen lopputulokseen, että mikäli hänet vapautetaan saattaa siitä tulla ”impulssi” vaarallisemmalle toiminnalle. Hän myös pani merkille Rudenkon vaimon Raisan uhmakkuuden vaarallisena esimerkkinä. Vaimoa oli ilmeisesti kuulusteltu ja taivuteltu tätä painostamaan miestään katumaan. ”Fanaattisen neuvostovastainen” Raisa oli kuitenkin todennut, että ”olisi parempi että hän (miehensä) kuolisi tyrmässä kuin katuisi”.

Rudenko vietiin Mordvaan leirille kärsimään tuomiotaan. Hänen vaimonsa yritti osoittaa mieltään miehensä puolesta mutta hänetkin vangittiin. Raisa Rudenko sai 5 vuoden tuomion. Vapauduttuaan vuonna 1984 Rudenko palasi Kiovaan ja huomasi, että heidän asuntonsa oli konfiskoitu. Myöhemmin hän vaimoineen lähti USA:han ja palasi vasta vuonna 1990 Ukrainaan. Hänet rehabilitoitiin välittömästi ja hän sai useita huomionosoituksia työstään.

Lähteet: GDA SBU f. 16, op. 1064, d. 77-79.

 

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu