Miten ja miksi KGB avusti tiettyjä ihmisiä suomalaisessa yhteiskunnassa?
Arkistoaineistoa on mukavaa tutkia. Ne kertovat ajasta, jota ei enää ole.
Nostan tässä esille pari mielenkiintoista esimerkkiä.
Joulukuussa 1980 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean kansainvälisen osaston jäsenen A. Tšernjajevin allekirjoittama muistio, jossa opastetaan Kalevi Sorsan 50-vuotispäiville menevää NKP:n delegaatiota. Siinä Sorsan saamaa sydämellistä kohtelua perustellaan sillä, että hänen toimintansa on jatkuvasti ollut ystävällismielistä suhteessa NL:ään ja NKP:hen (dejatelnosti Sorsa posledovatelno zanimaet družetvnnye v otnošenie v SSSR i KPSS pozitsii). Tämän lisäksi kiertoilmaisu ”Sorsa tekee kanssamme luottamuksellista yhteistoimintaa” sekä koordinoi toimintaansa aseriisuntaa ajavassa organisaatiossa oli selvä vihje siitä, että tässä on ”meidän” miehemme, joka on läheisessä yhteistyössä tiedustelun kanssa. http://www.bukovsky-archives.net/pdfs/non-comm/ct241a80b.pdf. ”Vypiska iz protokola No 241 ¤ 108 gs Sekratariata TsK ot 16.12. 1980”.
Neuvostoliitossa ei kerrottu yleensä ikinä sitä, että joku työskentelee KGB:n hyväksi. Tässä dokumentissa oli kuitenkin kiertoilmausten kautta painotettu sitä, miten tärkeä ”yhteistyökumppani” Sorsa on ts. hän on meidän. Ohjeissa annettiin myös tarkka ohje siitä, mitä Sorsalle pitää toivottaa.
Erääseen näistä toivotuksista liittyi toivomus ”hedelmällisten kontaktien jatkamisesta”.
Miten nostaa hyviä ihmisiä suomalaisessa yhteiskunnassa?
Tämä on mielenkiintoista siksi, että Kiovan KGB:n arkistossa on materiaalia, jossa kerrotaan miten ”kontakteja” pitää nostaa ylöspäin yhteiskunnassa.
Erässä dokumentissa tiedustelijoiksi mieliviä neuvostoliittolaisia KGB:n työntekijöitä informoitiin suuresta vastustajasta – USA:n tiedustelusta. Kyse on oppikirjasta, jonka mielenkiintoisin kohta käsittelee sitä, kuinka USA:n vakoilija saadaan taivuteltua yhteistyöhön. Sen tekijöiden mukaan ”jokaisella amerikkalaisella tiedustelijalla on heikko kohtansa; heidät on kasvatettu porvarillisessa yhteiskunnassa, ja tämä on heidän suurin heikkoutensa”.
Kirjan mukaan jokaisella amerikkalaisella tiedustelijalla on omat henkilökohtaiset intressinsä. Joku halusi korkeampia tuloja ja näin asetti omat etunsa ”korkeammalle kuin yhteiskunnan edut”. Samoin jenkit olivat valmiita henkilökohtaisten saavutusten takia valmiita unohtamaan palvelusvelvollisuutensa.
KGB:n toimintametodi oli yksinkertainen. Kirjan mukaan neuvostovastavakoilu tutki jokaisen amerikkalaisen tiedustelijan henkilökohtaisesti ja yritti selvittää mahdollisuuden hänen värväämiseensä.
Kirja painotti, että tällaisen lähteen hankkiminen ”on joka kerta suuri saavutus, siksi neuvostovastavakoilu käyttää jokaista mahdollisuutta värvätä luodakseen sellaiset olosuhteet, että hänen (amerikkalaisen) on pakko antaa materiaalia”.
Psykologinen tiedustelu
Varsinainen työ alkoi hienovaraisella ”psykologisella tiedustelulla”, jossa USA:n agenttia pyrittiin tutkimaan aina hänen henkilökohtaisista papereistaan tai päiväkirjoista lähtien. Tiedustelun päämääränä oli selvittää, oliko henkilöllä henkilökohtaisia heikkouksia.
Kirjan mukaan nämä ovat seksuaalinen suuntautuneisuus (homoseksualismi) tai ”voimakas halu naisiin, alkoholiin, huumeisiin, uhkapeliin”.
Näiden perusteella KGB sitten pyrki luomaan ”kompromaatteja” eli raskauttavia todisteita, joiden avulla olisi mahdollista kiristää amerikkalaista. Kohteeksi sopivat esimerkiksi lomalle Mustanmeren rannalle tulevat amerikkalaisdiplomaatit, joita varten Moskovasta tuli erikoisryhmä kuvaamaan mahdollisia moraalisia paheita tai skandaaleja.
Oppikirja mainitsee myös parhaan mahdollisen motiivin: ideologian. Käytännössä tärkein oli kuitenkin kompromaatti, jonka tarkoituksena oli herättää ”kauhua” agentissa. Sen luomisessa piti olla huolellinen ja tarkka. Mikäli kohde suostui tähän kauppaan, oli seuraavana askeleena kirjallisen värväyksen (verbovanie) järjestäminen. KGB:n piti saada varma ote uudesta agentista.
Kompromaatin jälkeen vakiinnuttaminen
Tiedustelutyötä tehtiin kärsivällisesti. Joskus ns. luottamuksellisen kontaktin luomiseen käytettiin vuosia. Tiedustelijoiden oli siksi voitettava rekrytoitavan luottamus. Tässä vaiheessa tuotiin esille myös nais/miestiedustelija, joka tulee ”sattumalta” USA:n agentin tielle. Nämä ”sattumukselliset” tilanteet saattoivat olla hyvin harjoiteltuja tilanteita. Psykologisen luotauksen jälkeen oli löydetty jokin heikkous, jota piti päästä käyttämään hyväksi.
Yleensä tässä vaiheessa luotiin vahva psykologinen riippuvuus, jossa ei kaihdettu käyttää seksiä, toisen sukupuolen edustajia ja ns. aitoja tunteita. Intiimit hetket kuvattiin tarkasti, ja näin saatiin materiaalia, jonka paljastuminen aiheuttaisi skandaalin. Nais- ja miesagentit olivat valmiita kaikkeen.
Varsinainen rekrytoiminen alkoi kompromaatin luomisen jälkeen yhteydenotolla, jossa USA:n agentille kerrottiin tilanne ja ilmoitettiin, että hänen olisi hyvä taipua yhteistyöhön. Mikäli näin tapahtui, käynnistettiin ns. toinen vaihe, jossa suhde KGB:hen vakiinnutettiin.
Neuvostotiedustelun oli tässä vaiheessa tarkasti varmistettava värväämisen reaalisuus, selvitettävä värväämisen todelliset motiivit ja johdatettava USA:n agentti syvemmälle salaiseen yhteistyöhön. Hankittu agentti piti näin varmistaa.
Hyvä mies pitää saada ylöspäin ja hänelle on saatava tärkeä virka!
Motivaation varmistamiseksi uuteen saaliiseen oli myös vaikutettava ajatusten ja ideologian tasolla. Oliko mahdollista luoda vielä syvempi riippuvuus? Vasta sitten on mahdollista mennä eteenpäin: kirjallisesti värvätylle agentille organisoitiin ”koetehtäviä”, joissa selvitettiin, kuinka tehokkaasti ja halukkaasti hän toimii KGB:n asialla. Mikäli tietolähde onnistui, häntä pyrittiin myös vaivihkaa asettamaan arkaluonteisimpiin ja tärkeämpiin tehtäviin. Tämä ”ohjailu” vaati yhteistyötä operatiivisien upseerien ja Moskovan KGB:n ”Keskuksen” välillä. Tässä työssä valitun agentin piti karistaa kaikki yhteydet kommunisteihin ja pyrkiä oikeistokonservatiivien joukkoon. Samoin pyrittiin siihen, että tämän agentin tulevaa uraa yritettiin auttaa ja häntä pyrittiin vaivihkaa nostamaan ylöspäin!
Vuodelta 1980 peräisin oleva dokumentti sopii hyvin yhteen tämän ”ylöspäin nostamisen” kanssa. Sitä vahvistaa vielä Stasin arkistosta löytynyt helmi; sen valtionturvallisuuden ministeriölle lähetetty selostus 2. heinäkuuta vuodelta 1969. Tämä dokumentti – No 769/69 (streng geheim! Um Rűckgabe wird gebeten) – informoi Itä-Saksan korkeinta valtiojohtoa Suomen SDP:n puoluekokouksesta. Kalevi Sorsa oli siinä ”edistyksellisten voimien” (progressive Kräfte) suosikki. Mikä oli mielenkiintoista, liittyi siihen, että nämä voimat olivat jo saaneet yhteisymmärryksen (ilmeisesti KGB:n ohjaamana) siitä, että Sorsan puolesta oli ryhdyttävä poliittis-aktiivisiin toimiin hänen tukemisekseen. Vastustajia piti taas diskreditoida, ajaa marginaaliin (die Rechten Kräfte zu diskreditieren und bewußt als Rechte herauszutellen).
Mitäpä tässä voisi muuta toivoa kuin sitä, että se Tiitisen lista vihdoin julkaistaisiin!
Mutta tästä enemmän kirjassani: ”Suomi hajoavan imperiumin sylissä”. Otava. Ilmestyy syyskuussa.
Dosentti Arto Luukkanen
Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori
Helsingin yliopisto
Perin mielenkiintoisia tietoja nämä. Vaikka olemme olleet hyvinkin perillä mm KGBn metodeista niin yksilöidyt kuvaukset tekevät vaikutuksen. Olemme olleet vakoilun keskus pitkään.
Olisi aika paljastaa suomalaiset kätyrit heidän puolueestaan riippumatta.
Pitää lisäksi muistaa, etteivät muiden suurten valtioiden urkintametodit poikenneet venäläisistä. USA tonkii tänä päivänä meistä kaiken tietovarastoihinsa ja on rekrytoinut runsaasti suomalaisia sitten sodan päättymisen, minäkin tunnen tällaisia yksilöitä pari.
Englannin, Ranskan ja Saksan tiedustelu käyttää myös melkoista manipulaatiota tietoja saadakseen. Ihan oma kastinsa on Kiina ja esimerkiksi Israel.
Kaikki ajavat omia etujaan muiden maiden laeista piittaamatta. Valtioita ei saada oikeuteen. Mutta me suomalaiset olemme kilttejä EUn ytimessä.
Ilmoita asiaton viesti
Hietaniemen hautausmaalla Kalevi Sorsa on saanut viimeisen leposijansa suurten suomalaisten valtiomiesten rinnalla.
Kalevi Sorsa kuoli vuonna 2004.
Ilmoita asiaton viesti
Ennemmin valtiolta veturin saa kuin supon kassakaappi aukeaa
Ilmoita asiaton viesti
Voiko aktiivinen perussuomalainen historioitsija ja poliitikko kirjoittaa puolueettomasti sosiaalidemokraatista? Kannattaisiko sinun jäävätä itsesi tässäkin asiassa?
Ilmoita asiaton viesti
en ole Oula…en sekoita politiikkaa tutkimukseen…
Ilmoita asiaton viesti
Etpä tietenkään.
Ilmoita asiaton viesti
Kuinkahan moni vieläkin Suomessa merkittävässä asemassa olevaa kärvistelee ja toivoo ettei Tiitisen lista tule julkisuuteen. Eiköhän niillä ole pahin kankkuhiki, jotka tramppasivat työkalu-Saksassa.
Ilmoita asiaton viesti
Tuollainen toiminta on peräisin syvältä läntisestä kummiajattelusta, olihan Stalin alkujaan pappisseminaarilainen.
Ihan samaa natsit harrastivat, muutkin kuin papit. Joissakin kulttuureissa henkilörekisterien pito on siirretty uskonnollisilta yhteisöiltä julkisille organisaatioille. Ilmeisesti Ruotsissa myös.
Ilmoita asiaton viesti
Hitler ja natsit suosivat islamia. Yhteisenä vihollisena arabien kanssa olivat juutalaiset.
Aivan kuten nykyinen SDP.
Hitler olisi varmaan arvostanut nykyistä SDP puoluetta.
Adolf itse lienee ollut ateisti, kasvissyöjä, joten Hitlerillä kävi huono tuuri kun ei
elänyt nykyaikana. Vihreät olisivat varmaan arvostaneet Fuhreriä …
Saksalla on Eurooppa taskussa ja suuri islamilainen äänestäjäkunta, joten
nykyaikana Hitler olisi pystynyt painostamaan juutalaiset lähtemään maasta ilman keskitysleirejä.
Ilmoita asiaton viesti
Paavo Lipponen oli huhujen mukaan CIA:n palkkalistoilla. Demareissa on ollut aina vetoa molempiin suuntiin.
Itse kuulun SDP:n oikeistosiipeen. Meitä on joka lähtöön.
Mitä tulee tuohon Tiitisen listaan, niin ilman muuta se pitäisi julkistaa.
Ilmoita asiaton viesti
Olisko esim. punainen-Erkki valmis Tiitisen listan julkistamiseen? Ei jos pojasta on tullut isoäitinsä kaltainen.
Ilmoita asiaton viesti
Niin kumpi on oikeassa Sini Lappalainen (blogi 15.8. Suomi on suomettunut enemmän kuin Kekkosen aikaan ) vai dosentti Luukkanen (esim myöhäiskekkosajalta)?
Ilmoita asiaton viesti
niin pitäisi Keijo…
Ilmoita asiaton viesti
Ohjekirja sinänsä on melkein kuin kopio CIA:n tälläkin hetkellä voimassa olevasta ohjekirjasta. Tuohon tyyliin tiedustelupalvelut värväävät tiedonantajia. Suomessakin, tälläkin hetkellä. Myös CIA.
https://yle.fi/uutiset/3-9536285
https://yle.fi/uutiset/3-9536060
Ilmoita asiaton viesti
Aihe on KGB.
Ilmoita asiaton viesti
PS:n edeltäjä SMP joutui hyväksymään suomettumisen ennen kuin se pääsi hallitukseen 1980-luvulla…
Ilmoita asiaton viesti
Liittyen Tiitisen listaan, niin tuskin noi tiedot Itä-Saksassakaan ovat olleet yhden dokumentin varassa. Mitä on käynyt muille dokumenteille?
Vaikea uskoa, että niihin tietoihin liittyvä ainoa dokumentti olisi vain Suomessa.
Ei listaa ole salattu poliittisesti merkityksettömien nimien vuoksi.
Miksiköhän Suomessa on tämä lista, eikä sitä ole hävitetty, mihin sitä tarvitaan? Kelle siitä on tällä hetkellä hyötyä, että lista on olemassa?
Ilmoita asiaton viesti
Tiitisen listaan saavat tutkijat nykyään tutustua tekemällä ensin lupahakemuksen, joka hyväksytään.
Toistaiseksi yhtään lupahakemusta ei ole hyväksytty.
P.S. En tiedä kenen vallassa lupahakemuksen hylkääminen /hyväksyntä on.
Ilmoita asiaton viesti