Jet set -diplomatiaa

Lehdistötiedotteen mukaan ”Tasavallan presidentti Tarja Halonen matkustaa 27.–29. kesäkuuta 2008 Länsi-Siperiaan Hanti-Mansijskiin, jossa hän tapaa Venäjän presidentin Dmitri Medvedevin. Presidentit osallistuvat suomalais-ugrilaisten kansojen V maailmankongressin avajaisiin. Myös Viron ja Unkarin presidentit on kutsuttu tilaisuuteen.”

Maailmankongressiin osallistuu myös suomalainen delegaatio, johon kuuluu tutkijoita, harrastajia ja virallisia edustajia erilaisista kansalaisjärjestöistä.

Voidaan tietysti kysyä hyvällä syyllä, mitä näillä matkoilla oikein edistetään?

Eikö paikallinen hantien ja mansien 25 000 hengen suuruinen vähemmistökulttuuri ole jo käytännöllisesti katsoen tuhottu?

Miksi tutkijana osallistun tällaiseen juhlapompöösiin? Eikö tämä ole ainoastaan tekopyhää riekkumista miltei sukupuuttoon kuolleen vähemmistökansan haudalla?

Edellisen kaltaisia yksinkertaisia vastauksia ei oikeastaan ole. On tietysti kiehtovaa päästä tarkkailemaan tutkijana eri tieteen- ja hallinnonalojen tekemiä selvityksiä suomalais-ugrilaisten kansojen tilanteesta.

Eri tutkimusalojen kirjo aina fennougristiikasta hallintotieteisiin muistuttaa aina konkreettisesti siitä, että naapurimaamme ymmärtäminen vaatii monitieteistä lähestymistä.

Ei ole olemassa yhtä ”merkityksellistä Venäjä-tietoa”, ei voida ajatella, että pelkästään sosiaalitieteiden tai taloustieteiden kysymykset voisivat ratkaista Venäjän-tutkimuksen ongelmat.

Toisin sanoen puutullien poliittista yhtälöä ei voida selvittää vain perustamalla ”osaamiskeskusta”, jossa entiset taistolaiset piirtelevät nelikenttiä fläppitaululle.

Tarvitsemme kaikkia tieteenaloja ja monitieteisiä lähestymistapoja.

Toisaalta historijoitsijalle on selvää, että jet set -diplomatia ei ratkaise vähemmistökansojen ongelmia Venäjällä, mutta on sillä kuitenkin puolensa.

Virallisella tasolla on merkitystä. Presidenttien tapaaminen ja maailmankongressin järjestäminen antaa poliittisen signaalin, joka ajan myötä etenee tavallisten ihmisten arkeen.

Tämä on merkityksellistä myös Venäjän federaation alueella eläville suomalais-ugrilaisille kansoille, jotka eivät suinkaan hoipu sukupuuton partaalla.

Venäjä etsii nyt omaa kansallista itseään ja federatiivista olemustaan.

Nyt Venäjällä eletään juhlatunnelmissa: euroviisut on voitettu, jääkiekossa on oltu voitollisia ja jalkapallossa näyttää tulevan suuryllätys.

Tämä juhlahumu kuuluu kaikille Venäjän federaation kansoille ja osaltaan saa myötätuntoista tukea myös sen naapureilta – myös Suomelta. Se, että Venäjällä menee hyvin, on hyvä myös meidän isänmaallemme!

Maailmankongressi muistuttaa ennenkaikkea siitä, että Venäjän federaatio ei ole ainoastaan etnisten venäläisten maa, vaan se on mosaiikki, jossa on muita kansoja. Kuten Suomessakin, vähemmistöt määrittelevät valtiota ja eri kansallisuuksien väliset suhteet ovat osa suurta kokonaisuutta.

Se, että maassa on vähemmistöjä, ei suinkaan merkitse heikkoutta, vaan monimuotoisuus on voimavara ja rikkaus, jota kannattaa vaalia.

Venäjän muinaishistoriaa kuvaavassa ns. Nestorin kronikassa mainittiin, että Rus ja sen kansat, slaavit, merjalaiset ja vepsäläiset, kutsuivat yhdessä skandinaavit – varjaagit – Venäjälle. Näin monimuotoisuus ja usean eri kansallisuuden yhteistoiminta on ollut aina osa suuren Venäjän historiaa.

Sen kansallisuudet ovat toimineet lojaalisti yhteisen kokonaisuuden hyväksi.

Maailmankongressi muistuttaa ennen kaikkea siitä, että suomalais-ugrilaiset kansat – Suomen, Unkarin, Viron ja Venäjän federaation kansat käyvät läpi suurta globaalia muutosta.

Taloudellinen kasvu luo omia ongelmiaan, joita on hyvä tunnistaa niiden alkuvaiheessa. Globaalissa kontekstissä suomalais-ugrilaiset kansat, samoin kuin myös venäläiset itse, ovat ”valkoselkätikkoja” – suuressa kuvassa ja pitkässä juoksussa väheneviä ja marginalisoituvia vähemmistöjä.

Kongressi Hanti-Mansiassa muistuttaa meitä siitä, että meidän on etsittävä yhdessä vastauksia tulevaisuuden ongelmiin. Se, että presidentit antavat tästä yhteisen viestin, ei suinkaan ole veronmaksajien varojen tuhlausta, vaan investoimista tulevaisuuteen.

Se on periaatteessa ongelmien ratkaisutoimintaa, jossa pyritään löytämään suuria kokonaisuuksia, näkemään pienten intressien ylitse ja löytämään suuria kompromissejä, jotka auttavat kaikkia osapuolia.

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu