Ethän jätä äitiäsi heitteille!

Ethän jätä äitiäsi heitteille!

Yliopistolaitoksemme on suomalaisen Suomen ”äiti”. Maamme henkisen ja kulttuurisen kehityksen ”synnyttäminen” on vienyt aikaa ja on tapahtunut molemmilla kotimaisilla kielillä -Turun akatemian ja Helsingin yliopiston luentosaleilla ja käytävillä.

Tästä samasta opinahjosta saivat sivistyksensä ja innovaationsa myös maamme talousmiehet, kirjailijat ja hallintomiehet. Siellä löytyi myös niitä, jotka unelmoivat vapaasta ja riippumattomasta Suomesta; jo paljoa ennen kuin ajatus itsenäisestä isänmaasta oli edes mahdollinen. Sieltä löytyi myös niitä, jotka lähtivät sitä oikeasti toteuttamaan.

Alma mater studiorum” eli ”opintojen holhoava äiti” – yliopistomme on nyt kovan paikan edessä. Maahamme on saapunut ulkomailta uusi muoti-ideologia: tehokkuusoptimointi. Vouhotus tehokkuudesta perustuu siihen, että yliopistojen rahoituksen pitäisi nyt perustua koviin ja mitattaviin arvoihin.

Kaikenlainen turha ja tarpeeton – kuten humanismi ja pienet tutkimusalat pitäisi siivota sieltä pois. Kaikkien – niin rakennusten kuin ihmisten pitää kuulemma tuottaa – yli 5% tai enemmän.

Tämän uuden vouhotuksen ansiosta yliopistomme – tämä valtiomme ja kulttuurimme äiti – on laitettu kerjäämään talouselämältä ja rikkailta. Tämän takana on jonkun virkamiehen älyväläys siitä, että rikkaat ovat yliopistoihmisiä viisaampia. Rikas on viisas ja köyhä on tyhmä. Niinpä yliopistot sitten kerjäävät itselleen roposia.

Uuden vouhotuksen mukaan rikkaat saavat korvamerkitä lahjoittamansa rahan hyödyllisille aineille. Autokauppaprofessuurien ja makkaransuoltamis-dosentuurien ansiosta hyödylliset aineet alkavat sitten kukoistaa, kun taas turha ja ylimääräinen humanismi kuihtuu pois. Varsinainen oppiaineiden lahtaus jätetään sitten yliopiston omaksi tehtäväksi.

Edellä mainitun muotisyyhyn takana piileskelevät nimettömät virkamiehet lanseerasivat vanhanaikaisille ja turhille yliopistoille malliksi oman ”hyöty-yliopistonsa” – oman alma materinsa.  Vanha ja turha äiti korvattiin nyt tehokkaalla äidillä ja annettiin sille kuuluisan suomalaisen nimi. Näin luotiin Aalto-yliopisto, johon sitten kaadettiin miljoonittain veronmaksajien rahaa.

Aalto-yliopistossa ei olisi sivistyksen turhaa painolastia – ainoastaan raakaa ja kovaa tiedettä, tuhansia kiloja puhdasta innovaatiota ja miljoonia litroja heuristisia unelmia Alvar Aallon hengessä.   

Huvittavinta tässä on se, että Alvar Aalto sai itse ns. klassisen koulutuksen Jyväskylän lyseosta ja vasta sen jälkeen opiskelemaan arkkitehtuuria Helsingin Polyteekkiin. Hän epäilemättä olisi protestoinut sitä, että hänen nimeänsä käytettäisiin nykyisessä koulutuspoliittisessa fiaskossa.

Hyödyllisyyden muotisyyhyä ja merkitystä Suomen tieteelle voisi verrata Iso Vihaan (1713-1721). Venäläisten kovaotteinen miehitys lopetti miltei täydellisesti Turun Akatemian toiminnan kymmeneksi vuodeksi. Ylioppilaat pakenivat, vietiin armeijaan tai vangittiin. Yliopistolaitokselta meni rauhanteonkin jälkeen kymmeniä vuosia toipumiseen.

Nykyistä tilannetta voisi myös verrata tilanteeseen, jossa sinä näkisit kalliin palo-auton liukuvan hitaasti kohti jokea. Jos auto menee jokeen, sen puhdistamisessa ja korjaamisessa menee pitkä tovi.  Eikö jokainen meistä pysäyttäisi palo-auton liukua vaikka laittamalla kivenmurikan renkaiden eteen?

Jokainen joka tietää miten hyötykampanjointi aikoinaan vaikutti ulkomaisten yliopistojen tehokkuuteen ymmärtää hyvin että nyt mennään tohinalla kohti jonkkaa. Liuku kohti turhaa ja kallista epäonnistumista olisi vielä mahdollista pysäyttää.

Meillä on esimerkkejä näistä epäonnistumisista. Euroopassa on jätetty viimeisen 20 vuoden aikana monia ”äitejä” heitteille. Tämän politiikan ansiosta monia humanistisia oppiaineita ja oppituoleja saatiin tuhottua mutta varsinaista tehokkuuden riemuvoittoa ei kuitenkaan tapahtunut.  

Kansainvälisessä keskustelussa etsitään nyt syyllisiä ja ihmetellään kummallista lopputulosta: huippuyliopistot korottavat omia maksujaan ja tavallisen kansan toive saada oma jälkikasvunsa yliopistoon tulee mahdottomaksi. Korkeimmasta koulutuksesta tulee vain rikkaiden turhimusten etuoikeus.

Yliopisto-opettajat ja opiskelijat ovat tänä syksynä alkaneet protestoida tätä väärää linjaa vastaan. Liitteenä oleva adressi syntyi siitä ajatuksesta, että päättäjämme ja koko Suomen kansa ovat kuitenkin järkeviä olentoja. Syntyi humanistinen seurantaryhmä, joka uskoi, että voimme vedota päättäjien ja kansan terveeseen järkeen.

Onnettomuuden ja fiaskon estäminen olisi valtiomiesteko joka jää historiaan; yliopiston pelastaminen olisi taas yhtä viisas ja humaani teko kuin oman äitinsä pelastaminen kurjuudesta. Suomi on kaikesta huolimatta rikas maa, jossa pitää olla tilaa myös yliopistolaitoksen toiminnalle. Pisa-tutkimukset osoittavat myös, että suomalainen koulutuspolitiikka on kyennyt vähistä voimavaroista huolimatta erinomaiseen tulokseen. Jotakin on tehty oikein.

Liitteenä oleva adressi on kerätty 30.11. 2010 – 15.12. 2010 välisenä aikana. Tänä lyhyenä aikana siihen tuli 2300 allekirjoitusta. Allekirjoittajat ovat yliopiston työntekijöitä, opiskelijoita ja jo valmistuneita – alumneja.

Tämä ei ole siis mikään ”risuparta-radikaalien” mielenilmaus vaan laaja ja kaikkia humanistisen tiedekunnan jäseniä koskeva hanke, joka ei ole puoluepoliittinen. Yliopisto palvelee kaikkia! Isänmaan parhaaksi ja ihmiskunnan onneksi!

Tarkoituksemme on esittää adressi 22.12. 2010 Helsingin yliopiston rehtorille.

Avaamme sen nyt myös kaikille muillekin halukkaille allekirjoittajille sillä aikomuksemme on viedä se keväällä opetusministerille ja sen jälkeen kansanedustajille.

Jos tunnette halua pelastaa humanistinen tiede ja samalla myös suomalainen yliopistolaitos niin allekirjoittakaa alla oleva e-lomake.

Tätä viestiä voi myös vapaasti viedä eteenpäin muilla kanavilla ja kaikissa medioissa.

humanistisen seurantaryhmän puolesta

Arto Luukkanen

Helsingin  yliopiston työntekijä

adressin voi allekirjoittaa:

https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/24514/lomake.html

addressin teksti:

 

AVOIN KIRJE 30.11.2010

 

opetusministeri, opetusministeriö

Helsingin yliopiston kansleri, rehtori, hallintojohtaja ja kvestori

 

Humanistisen tiedekunnan taloudellinen aliresursointi ja oppiaineiden supistaminen

 

Arvoisat päättäjät!

 

Nykyinen Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan aliresursoitu taloudellinen tilanne on hankaloittanut merkittävästi tiedekunnan perustoimintoja, tutkimusta ja opetusta. Vuoden 2010 ja 2011 kehysmäärärahat näyttävät vaikeuttavan tilannetta edelleen. Vaikuttaa siltä, että perusrahoitus on hädin tuskin riittävä tiedekunnan perustoimintojen ylläpitämiseksi.

 

Tämän adressin allekirjoittaneet humanistisen tiedekunnan henkilökunta ja opiskelijat ilmaisevat huolensa edellä mainitun resurssipulan ja mahdollisten oppiaineiden karsimisien takia. Olemme huolestuneita siksi, että edellä mainitut ongelmat vahingoittavat Helsingin yliopiston asemaa kansallisena ja kansainvälisenä sivistysyliopistona sekä tekevät vääryyttä humanistisen tiedekunnan erityisluonteelle.

 

Alasajettava opetus ja tutkimus?

 

Helsingin yliopistossa harjoitettavan humanistisen opetuksen ja tutkimuksen aliresursointi ei palvele ketään. Tutkimuksen kannalta rahoitusvaje on outo paradoksi: aiemmin tiedekunta on menestynyt erilaisissa arvioinneissa hyvin, mutta nyt perusedellytykset laadukkaalle tutkimukselle ovat vaarassa. Tiedekunnalta vaaditaan yhä parempaa menestystä tulevissa kansainvälisissä arvioinneissa samalla kun määrärahat tutkimuskonferensseihin matkustamiseen tai tutkimusten tai raporttien kielenkorjaamiseen ovat hävinneet.

 

Opetuksen resurssipula

 

Opetuksessa resurssipula on merkinnyt kontaktiopetuksen vähentämistä. Monissa aineissa opetusta pystytään antamaan vain pakollisten opintojen osalta. Samalla kun oppiaineiden ja valinnaisuuden mahdollisuuksia vähennetään, ei tiedekunta voi tarjota kattavaa tutkintoihin kuuluvaa opetusta.

Kroonisen rahapulan aiheuttama kurssitarjonnan kapeus johtaa opiskelijoiden valmistumisen lykkääntymiseen; pienet opetusryhmät ja ”harvinaiset aineet” liittyvät olennaisesti humanistiseen opetukseen.

 

 

Opiskelumahdollisuuksien karsinta

 

Ilmaisemme myös vakavan huolemme tiedekunnassa juuri aloitetun, niin sanottujen opiskelukokonaisuuksien luomisen takia.  Epäilemme, että se merkitsee tosiasiassa joidenkin opintokokonaisuuksien karsimista. Toteutuessaan se rajoittaisi myös humanistien erikoistumis- ja työllistymismahdollisuuksia. Oppiaineiden summittainen yhdisteleminen johtaa myös pienempien alojen vähittäiseen kuihtumiseen, jolloin moni kansallisesti merkittävä ala katoaisi. Humanistisen tiedekunnan monimuotoisuuden häviäminen vähentäisi pidemmällä aikavälillä myös suomalaisten globaalissa taloudellisessa kilpailussa tarvitsemaa innovatiivisuutta.

 

Tämän mielenilmauksen myötä haluamme esittää vakavan kysymyksen sivistysyliopiston olemassaolosta ja siitä, halutaanko se säilyttää.

 

Kysymmekin kohteliaasti Teiltä:

 

Mikä on valtioneuvoston ja Helsingin yliopiston johdon näkemys maamme suurimman humanistisen tiedekunnan tulevaisuudesta?

 

Halutaanko Suomessa ylläpitää monimuotoista ja korkeatasoista humanistista opetusta ja tutkimusta?

 

Mitä opetusministeriö ja Helsingin yliopisto aikovat tehdä humanististen alojen monimuotoisuuden säilyttämiseksi?

 

Vetoamme täten valtiovaltaan ja yliopiston johtoon, että ne ryhtyisivät toimenpiteisiin edellä mainittujen ongelmien ratkaisemiseksi ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi yliopiston hallinnossa.

 

Kunnioittavasti,

allekirjoittaneet ovat e-lomakkeessa ——————–

 

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu