Kiinan ja Venäjän poliittisten muutosten taustat

Kiinan ja Venäjän
poliittisen tulevaisuuden ennakoimisesta

Mellakointi ja väkivaltaiset mielenosoitukset eivät tee
hyvää bisnekselle.  Tätä perusviisautta
on toisteltu viime keväästä lähtien Pohjois-Afrikan arabimaissa ja myös New
Yorkin rahamaailman keskuksissa. 

Riippumatta siitä onko mellakan syynä eksoottinen Vallatkaa Wall-Street-liike tai ihan
normaali vallankumous, on prognoosi selvä: kun yhteiskunnalliset levottomuudet
heijastuvat liike-elämän arki-aherrukseen niin kassakoneet eivät kilise ja
talous taantuu. 

Mutta miten ennakoida yhteiskunnalliset hulinat? Miten
minimoida riskit? Poliittisen tulevaisuuden ennustaminen on pörssimeklareitten pahin
painajainen ja samalla myös märkä päiväuni: varma tieto tulevaisuudesta
mahdollistaa myös pääomien liikkeiden ennustamisen.

Kiinan historian
riski

Tutkimuslaitokset ovat yrittäneet vastata näihin avoimiin
haasteisiin omilla tavoillaan. Ne ovat kehitelleet erilaisia mittareita ja
skenaariomalleja yhteiskunnallisen vakauden evaluoimiseksi.  Useat näistä liittyvät ns. BRICS-maihin
(Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka). Syykin on selvä; näihin
maihin liittyy valtavia potentiaaleja mutta myös huikeita riskejä.

Erityisesti Kiinan kehitystä haluttaisiin ennustaa hyvinkin
tarkasti: liittyykö siihen poliittisia tai yhteiskunnallisia riskejä? Voiko
Kiinaan sijoittaminen olla riskaabelia? Ovatko sijoitusrahat vaarassa vaikka
maassa onkin luja hallinto ja sen markkinat niin astronomisen suuret?

Historioitsijan perspektiivistä Kiina on kiehtova maa, jonka
menneisyydestä voi lukea ainoastaan sen, että sen yhteiskunnallis-poliittinen
tilanne voi vaihdella hyvinkin nopeasti ja että jokainen dynastia taantuu
joskus ja myös kaatuu. 

Tämä ns. fluktuaatio
– historian lainehtiminen – on alkanut jo 3500 vuotta sitten myyttisestä Shang-dynastiasta saakka. Suunnilleen
tähän aikaan syntyi Kiinan hallitsemisen ehkä tärkein filosofinen periaate,
joka on vaikuttanut suunnattoman paljon tämän maan poliittiseen
historiaan. 

Tämän kiinalaisen käsityksen mukaan hallitsija on saanut Taivaalta (Tian) tehtäväkseen maanpiirin
hallitsemisen ja kyseinen tehtävä kulkee perintönä heidän jälkeläisilleen niin
kauan kuin he hoitavat tointaan kansan parhaaksi.  Jos rajattomalla vallalla toimiva dynastia
korruptoituu, menettää se valtuutuksensa (Tianming)
ja tuhoutuu. 

Kiinan historia on siten ollut loputonta aaltoilua –
dynastiat ovat nousseet, korruptoituneet ja sitten tuhoutuneet
talonpoikaiskapinoissa tai ulkoisen valloittajan miekan iskusta. Kyse on ollut
vain siitä miten pitkään loputtoman kärsivälliset kiinalaiset talonpojat ovat
jaksaneet totella ja tehdä työtään pelloilla. 

Joskus talonpoikien mitta on täyttynyt ja silloin kansan
uskomus siitä, että huono hallitsija on menettänyt Taivaan tehtävän, on
merkinnyt moraalista oikeutusta kapinoitsijoille. Onnistunut kapina on
merkinnyt uuden dynastian nousua – epäonnistunut taas hirmuista rangaistusta.

Valitettavaa on vain se, että näissä sekasorron ajoissa
kansanjoukot ovat silmittömästi tuhonneet ja ryöstäneet kaiken
mahdollisen.  Uusi dynastia on sitten joutunut
aloittamaan kaiken aivan alusta. Kiinan nykyinen hallinto ei liene tässä
mielessä poikkeus tähän vanhaan sääntöön.  

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että Kiinaan suuntautuvilla
investoinneilla on oma poliittinen riskinsä, joka voi realisoitua globaalin
laman myötä. Vientiteollisuuden lamasta alkanut työttömyys ja lakkoliikkeet
tarjoavat tälle liikehdinnälle luonnollisen lähtökohdan.

Venäjä sai jytkynsä ja suuntaa kohti vallanvaihtoa

Kiinassa vallinnut poliittinen periaate näyttää toimivan myös Venäjällä.

Venäjän nykyiset vaalimielenosoitukset osoittavat sen, että edes
puoliksi autoritäärinen hallinto ei tule toimeen ilman väestön osallistumista
tai poliittista myötävaikutusta.

Jouluaaton mielenosoitukset osoittivat myös sen,
että Putinin luoma poliittinen järjestelmä on tiensä päässä.  Prosessi voi viedä aikaa mutta se on
vääjäämätön. Kyse on demokratian perustasta – vallan legimitaatiosta. Putinin
pystyttämä sekurokratia on menettämässä sen. 

Demokratiassa hallitusvallan on saatava ajoittain
jonkinlainen hyväksyntä kansalaisilta. 
Diktatuurin ei tarvitse välittää vaalituloksista sillä se tietää jo
kansan tahdon etukäteen. Demokratian voima on kuitenkin siinä, että antaa
hallittaville illuusion suorasta vaikuttamisesta, ajatuksen siitä, että sen
ääntä kuunnellaan.  Tämä yhteinen tunne
laillisesta hallinnosta on tehokas yhteiskunnallisten mellakoiden rauhoittaja.

Diktatuurissa media toistaa ainoastaan vallanpitäjien
toiveita ja siksi siinä pidetyt vaalit osoittautuvat usein varsin
yksimielisiksi. Rakastettu diktaattori saa yleensä 99,98% äänistä ja samalla
myös kansanjoukkojen jakamattoman tuen. 

Puoliksi autoritääristen demokratioiden ongelma on siinä, että toisaalta
kansalta on kysyttävä neuvoa mutta vaalituloksen on oltava selvillä jo hyvissä
ajoin.  Fiktiiviset vaalisirkukset ja
demokratian suoraviivainen manipulointi eivät kuitenkaan toimi näissä
sekajärjestelmissä ilman täydellistä median hallintaa.

Niin arabimaissa kuin myös Venäjällä mediassa oli
sosiaalisen median mentävä aukko. Sosiaalinen media pihisti diktatuureilta ja
autoritäärisiltä hallinnoilta tärkeän monopolin. Facebookissa tai Twitterissä
näpräävä tyytymätön kansalainen on vaikeasti hallittava hallintoalamainen. Taitavaa
nörttiä ei voi pamputtaa tai viskata telkien taakse yhtä helposti kuin
tavallista mielenosoittajaa.

Venäjän vaaliskandaalissa ja sitä seuranneessa ”valko-nauha
vallankumouksessa” ei ole myöskään kyse mistään verisestä yhteiskunnallisesta
sorrosta tai elintason romahtamisesta.

Kyse
on yksinkertaisesti siitä, että Putinin ja hänen edustamansa sekurokratian prestiisi ja arvovalta on vähitellen
murentunut.  Buuaukset
urheilukilpailuissa tai kymmentuhantiset mielenosoitukset ovat merkkejä siitä,
että 10 vuoden hengähdysaika on kulunut loppuun. Hallinto on menettänyt
kansalaisten mielissä moraalisen valtuutuksensa. Tässä mielessä Venäjä ei ole enää diktatuuri;
sen demokratiavaje on täyttymässä.

Kun vuonna 2000 Putin edusti dynaamista ja kaivattua maan
rauhoittajaa, on hänestä nyt vuonna 2011 tullut vanhan ja ikävän järjestelmän vertauskuva.
Ajatus on sama kuin jos meille ilmoitettaisiin, että Tarja Halonen jatkaisi
vielä seuraavat 12 vuotta.  Mikähän olisi
suomalaisten reaktio tällaiseen ilmoitukseen?

Venäjän kansan enemmistön mielestä eliitin valtuutus on nyt
koetteella. Venäjän kansannousun oman sisäisen logiikan mukaan seuraavaan mielenosoitukseen
tullaan jo isommalla joukolla ja kovemmalla asenteella. Toisaalta, monet ovat
tyytyväisiä siihen, että Putinin johtama eliitti on hämmentynyt ja että
uudistuksia on luvattu.  

Henkilövaihdokset kertovat siitä, että valkean nauhan vallankumous on mahdollistanut välienselvittelyt
myös terävimmässä johdossa. Kansliapäällikkö Vladislav Surkovin alentaminen ”modernisaatiosta”
vastaavaksi henkilöksi kertoo ilmeisen kekseliäästä kostosta.

Surkov päätyi nyt tässä
vaiheessa presidentti Medvedevin ”päällystakista” ja käytännön sisäpolitiikan
johtajasta sivuraiteelle.  Tilalle otetut
henkilöt eivät kuitenkaan ole mitään liberaaleja vaan edustavat itse asiassa vielä
aggressiivisempia voimia sekurokratian sisällä.

Viesti on näin selvä: nykyinen
hallinto ei aio luovuttaa vaan kaatuu saappaat jalassa!  Samoin Medvedevin rooli tullee korostumaan
uudessa Putinin hallinnossa.

Nykyisen hallinnon toivona on se, että mielenosoittajat
väsyvät ja tyytyvät näihin nimellisiin muutoksiin. Ehkä kansan pahin närästys
on jo puhaltanut pois? Nyt näyttää kuitenkin siltä, että ns. Valkoisen Nauhan
liike/vallankumous tulee jatkumaan. Jouluaaton mielenosoitus oli se kohtalokas
jytky, joka laukaisi tämän kehityksen.  Paluuta ei ole.

ps. Suomelle Venäjän tuleva poliittinen muutos tulee
tuottamaan jossain vaiheessa mielenkiintoisen yllätyksen. 
Odotettavissa on salamannopeita takinkääntöjä ja mielenmuutoksia. Toisaalta se on osa suomalaisen ulkopolitiikan menestystarinaa.

Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori Arto
Luukkanen

Maailman kulttuurien laitos, Helsingin yliopisto

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu