Paksun nahan merkitys politiikassa – avoin kirje Antti Vuorenrinteelle ja Demarille

”Teillä  ei ole vielä tarpeeksi paksu nahka”

Avoin kirje Antti
Vuorenrinteelle ja Demarille

Rohkenen kirjoittaa Teille tämän avoimen kirjeen Uudessa
Suomessa paremman näkyvyyden varmistamiseksi.Kirje liittyy Demarissa
julkaisemaanne kolumniin ”Kirkkohistorian
dosentti sai tilauksen
” (7.1.2012).

Teidän mukaanne kyseessä olisi joku tietoinen kampanja Paavo
Lipposen ”upottamiseksi” ja että Aamulehti olisi lorottanut likasangollisen
Teidän presidenttiehdokkaanne päälle.

Ensiksi, tarkoitus ei ollut upottaa kenenkään
presidentinvaalikampanjaa vaan käydä asiallista keskustelua Paavo Lipposen
roolista kaasuputki-jutussa.

Kuten varmasti huomasitte lukiessanne sitä, kirjoituksen
tarkoituksena oli toimia tasapuolisesti ja myös korostaa Paavon suuria positiivisia
saavutuksia.  Historioitsijana minua
tietysti kiinnosti se, miten Paavo olisi perustellut omaa toimintaansa.

Putkigatesta olisi
voinut kirjoittaa ilkeästikin.  Artikkeli
olisi voinut ihmetellä sitä miten työväenpuoluetta edustanut henkilö suostuu muutamasta
pennistä Euroopan oikeistolaisimman hallinnon ja saksalaisen suurpääoman
bisneksen liehtariksi.  Näin ei kuitenkaan kirjoitettu vaan
lähtökohtana oli kunnioittaa Paavo Lipposen omia lähtökohtia ja antaa hänelle
reilu mahdollisuus avata tätä asiaa tarkemmin.

Toiseksi, suomalaisen työväenliikkeen alkutaipaleelta
tiedämme sen, että puolueen suuriin johtajiin on kohdistunut usein kohtuuttomia
ja joskus epärealistisiakin odotuksia. Esimerkkinä tästä voisi ottaa
Osuustoimintaliike Elannon johtajaan Väinö Tanneriin liittyneet kahtalaiset odotukset:
toisaalta Tannerin oli toimitusjohtajana pidettävä kuluttajan puolta ja toisaalta
työväki odotti johtajaltaan ”työväen puolella olemista”.

Samoin Tanner osti omistukseensa vuonna 1923 Sorkin maatilan
– asia josta Tanneria silloin hieman arvosteltiin. Tanner myös vastusti tinkimättä
laillisuusrintamassa ”Lapuan
Liikettä
” mutta toisaalta hän mukana jatkosodan hallituksissa;
osaltaan kuten jotkut sanovat…Saksan ”aseveljenä”.

Oletin, että Paavo olisi voinut vastauksessaan rinnastaa
Tannerin roolin itseensä ja samalla tähdentää, että vasta myöhempi historiankirjoitus
kykenee asettamaan hänen toimintansa oikeaan perspektiiviin. Se olisi ollut
sitä valtiomiesmäisyyttä, jota presidentiltä vaaditaan. Harkitsevaisempi
päätoimittaja olisi ehkä ajatellut näin, että tässä ”lokakirjoituksessaan”
kirkkohistorian, Venäjän historian ja politiikan dosentti Luukkanen halusi itse
asiassa antaa Lipposelle mahdollisuuden loistaa.

Odottamani vastauksen tilalle tuli kaikkien tuntema primitiivireaktio.

Paavolle vastaisin
aivan samalla tavalla kuin Väinö Tanner aikoinaan vastasi presidentti
Relanderille kun tätä arvosteltiin (hänhän nimitti ensimmäisen SDP:n
hallituksen punakapinan jälkeen). Kun Relander oli huolissaan epämääräisistä
huhuista Tanner rauhoitti häntä:  ”Presidentillä ei ole vielä tarpeeksi paksu
nahka…
”.

Masentavinta oli kuitenkin Teidän reaktionne. Voin vakuuttaa
Teille että minä yksin kirjoitin ko. artikkelin ja vastuu on yksin minun eikä Aamulehden.
Syyttäkää minua. Älkää lehteä, jonka ainoana tarkoituksena on informoida
ihmisiä. Aamulehti ja Demari ovat hienoja medioita – molemmat.

Arvoisa herra Vuorenrinne!  Kansalaiskeskustelua ei voi enää monopolisoida
suurille lehdille tai puolueille. Kansalaisia ja heidän vapaata
ajatuksenvaihtoaan ei voi hallita pelolla tai maffia-periaatteella.  Ajatus on vapaa.  Artikkelia seurannut ”kosto-non-sense” oli myös naurettavaa: ”artikkeli on vanha”, kyseessä
oli ”kaunainen kirkkohistorian dosentti” ja koko juttu oli itse asiassa tilattu
mestaus!

”Suuttunut Lipponen” episodi paljasti näin myös sen suuren
dilemman, jonka kanssa koko poliittinen järjestelmämme painii.  Entiset toiminnanmuodot ja mediat eivät enää ”pelitä”.

Poliittisen toiminnan täytyy osata suuntautua sinne missä
ihmiset ovat ja puhua sellaista kieltä mitä he puhuvat. Toisaalta, ihmiset
eivät ole enää ”puoluelampaita” vaan yhä enemmän itsenäisiä yksilöitä.

Ja näin lopuksi arvoisa päätoimittaja Antti Vuorenrinne
haluan esittää Teille kysymyksen. Mistä työväen arjesta kertovasta laulusta
seuraava värssy on peräisin:

Vapaus, vapaus,
vapaus suur
Sun nimes on jumalainen!
Jos verelläin sinut vain ostaa voisiin
Ilomielin sen uhraisin…”

Arvoisat kommentoijat, älkää auttako Anttia! Hän saa itse
vastata…

Kunnioittavasti Teidän

Arto Luukkanen

Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori,
Maailman Kulttuurien Laitos, Helsingin yliopisto

Kirkkohistorian dosentti (Helsingin yliopisto)

Venäjän historian dosentti (Tampereen yliopisto)

Venäjän historian ja politiikan dosentti (Turun yliopisto)

Senior Associated
Member, St. Anthony´s College, Oxfordin yliopisto (99-00)

Teologian tohtori

Demari-lehden ahkera lukija ja Aamulehden avustaja

pastori

ja ennen kaikkea tavallinen kansalainen

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu