Alkaako tiistaina intifada, hätähuuto vai lakkoilu vaalitulosta vastaan?   

Tiistai-aamuna ammattiyhdistysliike käynnistää mielenilmauksen lakkojen avulla hallitusta vastaan.

Miten työväenliike ilmaisee pahaa mieltään? Vaikea sanoa.

Tuleeko ay-liikkeestä tulee jättimäinen ”Elon kapina”, jossa järjestöaktiivit aktiivit istua tököttävät yhdessä maanteillä paremman väen lasten ja Elo-kapinanuorison kanssa? Huudetaanko yhdessä ja osoitetaan mieltä porvareita ja kapitalismin pahuutta vastaan?

Toivotaanko leikkauksia työnnettäväksi sinne minne päivä ei paista. Vallataanko Hakaniemen työväenyhdistyksen tiloja?

Nähtävästi tarkoituksena on 3 viikon aikana aiheuttaa niin vakavaa taloudellista vahinkoa, että hallitus kaatuisi.

Tämän poliittisen lakkoliikkeen päämäärän ilmaisi paraiten SDP:n varapuheenjohtaja Nasima kielikuvallaan Suomi laivan uppoamisesta (https://www.is.fi/politiikka/art-2000009874196.html

Ovatko poliittiset lakot suomalainen keksintö?  

Suomessa on ollut murrosaikoina poliittisia mielenilmauksia ja lakkoja, joita on peräti rahoitettu ulkomailta saakka.

Tässä muutama esimerkki.

Suomen historiassa poliittista lakkoilua on käytetty surutta aikaisemminkin. Vuoden 1917 yleislakkoja vauhditettiin venäläisten sotilaiden ja matruusien pistimillä. Ulkoparlamentaariset keinot kuten tunkeutuminen neuvottelusaleihin ja kiväärien perin iskeminen lattiaan olivat tehokkaita tapoja työläisille sopivan sovun syntymiseen.

Crichton-Vulcanin telakan lakkoa vuonna 1927 rahoitettiin runsaasti Neuvostoliitosta käsin. Maksaja oli salainen poliisi GPU bulvaanien kautta. Suomen ”sotaponnisteluja” piti vaikeuttaa.

Myös vuoden 1956 yleislakolla oli osin poliittinen sisältö: juuri valitulle presidentti Kekkoselle näytettiin kaapin paikkaa.

Lakko-ase on pyhä – ei lasten leikkikalu tai poliittisen pahan mielen ilmaisukeino 

Näin muurarin poikana ja häntä kuunnelleena totean: mielestäni lakkoaseesta ei saisi tulla lasten lelua. Se on hankittu useiden työläissukupolvien kovalla työllä ja kärsimyksellä eikä siitä saa tulla juppi-ay-johtajien leikkikalua. Sitä pitää käyttää kun muuta ei voi ja kun toinen osapuoli ei kuuntele järkeä. Mutta kuten vanhat työväenjohtajat ovat usein todenneet, on edellisten työläissukupolvien halveksuntaa jos sitä käyttää väärin.

Lakkojen politisoiminen merkitsee aina arveluttavaa vaihtoehtoa.

Toisaalta se voi häpäistä tämän työvoimalle tärkeän taistelukeinon. Toisaalta se toimii ay-liikettä vastaan pitkällä tähtäimellä. Entä jos lakko ei toimi vaan jäsenet äänestävät jaloillaan? Moniko näistä ay-liikkeen jäsenistä äänesti perussuomalaisia, kokoomusta tai kristillisiä? Kohtahan on sellainen tilanne, että näissä poliittisissa liitoissa on joissain paikoin alle puolet alan työvoimasta.

Vielä kerran: lakoilla ei pidä turhaan pelailla ja jos siihen ryhdytään on se tehtävä tosi mielessä – duunarin puolesta. Vai onko tässä Kalevi Sorsa mainitsema klassinen taistelu siitä kumpi kansanvaltaista työväenliikettä johtaa: puolue vai ammattiyhdistysliike (Kalevi Sorsa: Sisäänajo. Politiikan kuvioita 1969-1970. Otava. 1998. s. 40).

Tiistaina alkavassa intifadassa pyritään iskemään työnantajia ja yrittäjiä kipeisiin kohtiin; turvaudutaan tärkeiden alojen pistelakkoihin. Ne ovatkin se tärkein tapa sotia vaikkapa hallitusta vastaan. Pienten avainalojen lakkoilu on halpaa ja kannattavaa. Kun vienti pysähtyy tai satamat eivät enää toimi merkitsee se suuria kansantaloudellisia vahinkoja.

Kysyn: kuka nämä aiheutetut vahingot maksaa?

Onko jäsenistöltä kysytty mielipidettä lakkoihin? Ovatko faktat kunnossa? Äsken radiossa toveri Sund myönsi, että eivät ole. Potkulait ja muut ovat humpuukia. Onko tehty kysely, jossa on selostettu avoimesti ja ilman valehtelua se, että tässä nyt yritetään vaihtaa hallitusta ja mitätöidä vaalitulosta? Onko ihmisille kerrottu, miten huonossa hapessa talous on? Onko kerrottu miten viimeisen 4 vuoden aikana otettiin velkaa surutta ja toivottiin, että ei jouduta vastuuseen tulevaisuudessa? Nyt tilanne on todella kipeä.

Totean tässä niille, jotka ymmärtävät seuraavaa. Vuoden 2023 hallitusneuvotteluissa demarit eivät olleet vaihtoehto heidän epärealistisuutensa takia. Sopimusten yleissitovuus kuitenkin säilyi ja työhön kannustamista suosittiin. Demarit eivät olisi kestäneet siellä. Piste.

”Verisen Iiron todistus”

Nykyinen tilanne muistuttaa historiallisesti vuosia 1991-1995; suuren porvarihallituksen ja Esko Ahon aikaa. Vuonna 1991 keskusta voitti vaalit ”veretseisauttavalla” tavalla. Sosiaalidemokraatit jäivät oppositioon ja Esko Ahon oli otettava kokoomus hallitukseen.

Aiheesta on kirjoitettu mielenkiintoiset muistelmat. Kyseisen hallituksen valtiovarainministeri Iiro Viinasen kirjoitti päiväkirjojensa perusteella (Iiro Viinanen & Kalle Heiskanen: Vaaran vuodet 1991-1995. Muistelmia ja päiväkirjamietteitä. Paasilinna. 2014. Keuruu) teoksen, jossa hän käy läpi edellisen laman aikaa.

Viinanen kertoo kirjassaan, että vuosina 1991-1995 vaalitappio ja talouden ikävät tosiasiat eivät koskaan oikein uponneet vasemmistoon tai ay-liikkeen johtajiin.

Tosiasiat eivät vain menneet kaaliin.

Kun Suomen talous syöksyi alaspäin, ei ollut montakaan vastuunkantajaa. Viinasen mukaan toisella puolella oli joko vaikeroitsijoita ja isänmaasta vähät välittäviä ihmisiä, jotka olivat valmiita käyttämään hyväkseen lamaa.

Viinasen todistus on vaikuttava: vuonna 1991 oltiin – kuten nytkin – vapaassa pudotuksessa. Talous vajosi samalla kun paineet markkaa kohden nousivat. Teollisuus halusi peittää omat virheensä devalvaatiolla ja Etelärannan pomot yhdessä Björn Wahlroosin kanssa toivoivat ja spekuloivat omaa valuuttaansa vastaan. Viinasen mukaan muutoksia ja tehokkuutta kaihtava epäisänmaallinen suur-teollisuus ei uskonut säästöihin tai malttiin vaan siihen vanhaan D-vitamiiniin.

Menköön vaikka siemenperunat kunhan tulee Iso Dee! Eikä se ollut Danny.

Samaan aikaan neljä keskusjärjestöä kokosivat kymmeniä tuhansia ihmisiä osoittamaan mieltään Senaatintorille. Tätä ähinää & voihkinaa säesti vasemmiston, median, ylen ja ns. ”sivistyneistön” rähinä ja myös Iiro Viinasen demonisointi. Suomalainen insinööri sai ottaa vastaan lehdissä pilakuvia, joissa häntä kuvattiin vampyyriksi tai veriseksi piruksi.

Tosiasiassa Viinanen pelasti Suomen.

Ulkoparlamentaarinen sirkus huipentui 10 marraskuuta 1991 alkavalle viikolle, jolloin Viinanen löi televisiokameroiden edessä vetoa siitä, että devalvaatiota ei tule.

Viinanen joutui nöyrtymään ja maksoi vetonsa myöhemmin.

Juice Leskinen: vellihousut vittuilee… 

Iiron kuva omista hallitustovereista oli tyly: keskustan Väyrynen, Pekkarinen, Kuuskoski-Vikatmaa olivat vaivanloisia taakkoja ja pikkupolitikoitsijoita, kun päätettiin suurista asioista. Viinasen tulkinnan mukaan Salolainen oli lapanen ja Sasi täysi opportunisti.

Päiväkirjat eivät jätä kylmäksi: ministerin sydän reistaili ja elämä oli hektistä. Vihapostia tuli roppakaupalla samalla kun oppositio kiihotti korkojen kanssa painivia kansalaisia Viinasta vastaan. Oli kuitenkin myös niitä, jotka ymmärsivät.

Esimerkiksi Juice Leskinen lähetti laman symboliksi joutuneelle ministerille viestin: ”…vellihousut vittuilee. Älä nyt ainakaan anna periksi”.

Kun rakennnusliitto ei huolehtinut omistaan… 

Laitan tähän loppuun vielä muistuman 2000-luvun alusta. Olin vähän aikaa Rakentaja-lehden kolumnistina. Epäpoliittisena ja täysin asioista mitään tietämättömänä. Sain kuitenkin hätääntyneitä soittoja ko. liiton jäseniltä. Soittojen suurin huoli oli siinä, että ulkomaalaisten vuokrafirmojen ja reppufirmojen väki sai kaikki urakat. Suomalaiset tungettiin pois kaikesta. Ulkomaalaiset eivät maksaneet veroja ikinä. Voisiko Rakennusliitto puolustaa omia jäseniään kysyttiin. Voisitko sinä sanoa heille kun he kieltäytyvät vastaamasta meille?

Otin kerran asian esille ja tuli sellainen olo, että ei olisi ehkä pitänyt. Nenännyrpistyksen ja tuhahduksen jälkeen tuli vain selitys.

”Meillä on EU”.

nimimerkki: ”muurarin poika ja vähän sitä elämää nähnyt kesäisin rakennuksilla…”

1. Sanailin viikonloppuna naapurin kanssa. Mietittiin sitä mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä. Ruoka maksaa yhä enemmän ja kaikki kallistuu. Mutta ei tämä tilanne riitelemällä parane hän totesi. Viisas kaveri.