Antti – älä lyö!

Antti – älä lyö!

Suomen hallituksen yhdessä noin 100 avustajaoletetun ja vielä useamman avustavan-avustajan muodostama heinäsirkkalauma on saanut valmiiksi valtion tulo- ja menoarvion.

Saavutus oli helppo. Siksi, että normaalit taloudenpidon arvot ja moraalit oli heitetty romukoppaan. Kun ei tarvinnut elää suu säkkiä myöten niin temppu oli nopea kuin murtomiesten ”keikka”.

Budjetin avulla sosialisti Antti Rinne pääsee huiheltamaan pystyyn jonkinlaiset bodega-partyt, jossa ahmitaan tulevien sukupolvien rahat (rajaton velkahana), hassataan tavallisen keskiluokan rahat (rankaiseva verotus) ja riemukulutetaan yhteiset rahat (myydään talon lypsylehmät).

Se, miten kaikki joskus maksetaan, on vielä arvoitus. Se että päästään vielä tasapainoon tässä kulutusjuhlassa on ihan Herrassa.

Todennäköisyyslaskennan metodein näyttää varteenotettavammalta vaihtoehdolta se, että Punatähdistöstä tulee ystävällisiä ufoja, jotka maksavat tämän suolaisen laskun kuin se, että maailmantalouden suhdanteet pelastavat meidät. Samoin jokaiselle ihmiselle on selvää, että Harakan vippaskonsteilla työllisyys ei tule nousemaan.

Ja kuin kukaksi hatun päällä: budjetti hylkää oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon ihanteet. Se jatkaa maahantulijoiden riemullista elämäntapaa. Heille tarjotaan ”Tuhannen ja yhden yön”satujen ilot  – meille tarjotaan rankaisevaa verotusta.

Antin verotus on rangaistus

Käsittelen tässä yhtä asiaa, jota tavallisen ihmisen on vaikea ymmärtää.

Miksi Antti verottaa keskiluokkaa niin rankaisevasti? Miksi sen työssäkäyvän ja autolla lapsensa harrastuksiin vievän pitää maksaa niin paljon?

Johtuuko se siitä, että Antti on salaporvari – hän myy valtion hyvin tuottavat omistukset halpaan hintaan ja samalla ei kuitenkaan puutu yritystukiin?

Ainoa vaihtoehto on se, että Antin hallituksessa verottaminen on ideologista. Se on rankaisu siitä, että ei elä tukien varassa. Se on isku kasvoille sitä väkeä vastaan, joka pitää tämän maan pystyssä. He äänestivät väärin ja he maksavat partyt.

Käytän tässä esimerkkinä erästä historian tapausta.

Arkistotyössä menettää joskus ajantajunsa ja jää katselemaan oman työn kannalta epärelevantteja papereita. Eräs tällainen dokumentti Kiovan KGB:n arkistosta pysäytti.  Kyseessä oli vuonna 1920 kirjoitetut ohjeet siitä miten toteutettaisiin ”massiivinen verotusoperaatio porvareita, parasiittejä ja spekulantteja” vastaan. Neuvostovalta lähti siitä ”yhteiskunnallisesti epähyödylliset elementit kuten ”spekulantit, kauppojen omistaja, työttömät, ja fiktiiviset opiskelijat, joilla oli paljon tavaraa” olivat verotuksen kohteita. Heitä vietiin rahat, kullat, jalokivet, aseet ja yllättävää kyllä alusvaatteet. Lääkäreille alusvaatteet kuitenkin sallittiin ”sillä he tarvitsevat niitä työssään”. Kyse oli tietenkin ns. ”rankaisevasta verotuksesta” ja ohjeissa korostettiin, että vastustelijoiden piti kokea ”rangaistuksen korkein muoto” ts. kuolemantuomio.

Nykyaikana meikäläisen verottajan ei pitäisi turvautua samanlaiseen toimintaan.

Antin hallituksen harjoittama verottaminen muistuttaa kuitenkin sitä. Polttoaineveron nostaminen – tapahtuipa se sitten vaikka vallankumouksen tai ilmastopelastuksen nimissä  – on meillä Suomessa rangaistus.

Suomalaisten on pakko liikkua. Monet suomalaisista tarvitsevat autoa.

Vielä kerran: älä Antti kiusaa suomalaisia! Älä lyö meitä näillä veroilla!

Antti – älä lyö!