Der Putin-Untergang: FSB sotimaan kun armeijaan ei luoteta

Kurskin II taistelu alkoi 6 pnä elokuuta ja on jatkunut noin viikon.

Ukrainan joukot ovat vallanneet noin 1000 neliökilometriä Venäjän maaperää ja edenneet noin 30-40 kilometriä rajalta. Sotavankeja on saatu noin 1000 ja joukossa on mukana rajavartijoita sekä FSB:n joukkojen sotilaita ( https://global.espreso.tv/russia-ukraine-war-we-take-a-lot-of-prisoners-ukrainian-fighter-on-operation-in-kursk-region).

Taistelut jatkuvat koko ajan kiivaina samalla kun Sudžan kaupunki näyttää joutuneen kokonaan Ukrainan armeijan haltuun. Tuhannet sotapakolaiset (yhteensä noin 100 000) ovat lähteneet kodeistaan. Osa on saapunut Kurskiin ja Moskovaan. Pakolaiset ovat täysin oman avun tai viranomaisten tuen varassa kaupungissa, joka on muutenkin täynnä Keski-idästä tulleita muuttajia.

Siviiliväestö on hämillään ja ihmettelee sitä miksi nykyinen hallinto ei ole kyennyt pysäyttämään ukrainalaisia. Miten nämä ”hohlat” kykenivät tekemään tämän: ensimmäistä kertaa sitten II maailmansodan Venäjän alueelle on hyökätty?

Valloitetuilla alueilla ja niiden lähistöllä ryöstetään pakolaisten omaisuutta samalla kun paikalle jääneet puolustavat ase kädessä omia kotejaan spontaaneilta naapurein ryöstelijöiltä. Ukrainan armeija ei ryöstä – omat ryöstävät kun esivaltaa ei ole. Siellä pätee nyt vain vahvemman laki.

Hyökkäyksen luonne muistutti Wagner-johtaja Jevgeni Prigožinin syöksyä kohti Moskovaa juhannuksena 2023. Aivan samalla tavalla sotilastiedustelu oli saanut materiaalia Ukrainan mahdollisesta hyökkäyksestä mutta ylin sotilaallinen johto ei uskonut tätä mahdolliseksi. Vastahyökkäykseen tarvittavien joukkojen kerääminen on ollut amatöörimäistä ja on johtanut suuriin tappioihin kun Ukraina keskitti näihin autokolonniin HIMARS-iskuja ja droonien hyökkäyksiä.

Presidentti Putinille Kurskin II taistelu oli kirvelevä arvovaltatappio ja aiheutti sen, että Ukrainan sodan joukkojen komentaja Valeri Gerasimov on ilmeisesti siirretty sivuun Kurskin operaation vastahyökkäyksestä.

Tilanteen korjaajaksi ja vastahyökkäyksen johtajaksi on nimitetty Aleksandr Bortnikov ja samalla tietysti hänen johtamansa organisaatio FSB. Kurskin tilanteen johdosta Putinin ympärille on nyt muodostettu ns. sotakabinetti, jossa on puolustusministeri Belousovin lisäksi aluekehitysministeri Marat Khusnullin, Putinin entinen henkivartija ja Tulan kuvernööri Aleksei Djumin, sekä varustelusta vastaava varapääministeri Denis Manturov. Mukana on tietysti Bortnikov ja muut järjestystä valvovat ministeri sekä kansalliskaartin johtaja Zolotov. Medvedeviä ei ole tähän kutsuttu vaan näyttää siltä, että hän on lopullisesti pudonnut sisäpiiristä. Joidenkin lähteiden mukaan hän lensi samana päivänä kun Kurskiin hyökättiin Vladivostokiin (?).

Kun lojaalisuus korvaa pätevyyden: Bortnikov

Kysymys on ns. syvästä paniikkireaktiosta, joka kertoo siitä, että presidentti Putin luottaa koko ajan vähemmän armeijan kykyyn tai haluun vastata tällaiseen hyökkäykseen. Gerasimovin sanotaan tietäneen ukrainalaisten valmisteluista mutta sivuuttaneen asian ja jopa siirtäneen alueelta joukkoja pois.

On vaikea sanoa, oliko kyse Venäjän armeijan johdon tietoisesta suunnitelmasta vallanvaihtoa varten vai silkasta epäpätevyydestä. Putin ei kuitenkaan luota armeijaan, joka ei ole kyennyt nopeasti tuhoamaan vastahyökkäystä.

Tässä hän saa kuitenkin syyttää itseään; vuoden 2023 Prigožin juhannuskapinan jälkeen Putin vangitsi useita päteviä kenraaleja epäiltynä Wagner-palkkasotilaiden johtajan tukemisesta. Nyt kun armeijaan tarvittaisiin pätevyyttä ja kykyä johtaa monen aselajin yhteistoimintaa, ei ole sitä samanlaista kenraalia kuin Žukov, joka pelasti Moskovan. (Kt. Putinin perukirja. Docendo, 2024). Kyky nopeisiin päätöksiin puuttuu.

Salaisen poliisin ongelma sodankäynnissä: pätevyys puuttuu

FSB:llä on kyllä tehokkaita eliittijoukko-osastoja, joita se on käyttänyt rajatuissa iskuissa ulkomailla. Esimerkiksi ”Spetsgruppa ”A” (Спецназ ФСБ ”Альфа”) on sen keihäänkärki mikäli on haluttu tehdä nopea vallanvaihto ulkomailla kuten Afganistanissa vuonna 1979. Sen lisäksi sillä on erikoisjoukko-osasto ”Vympel”, jonka tarkoituksena on vartioida strategisia installaatioita tai tehdä iskuja ulkomailla.

Ongelmana on vain se, että Venäjän salaisella poliisilla ei ole varsinaista sotakoulutusta tai sen johdolla ei ole esikuntakoulutusta. Halua armeijan haltuunottoon on kyllä ollut. Esimerkiksi vuonna 1941 salaisen poliisin johtaja Lavrentij Berija oli halukas johtamaan neuvostoarmeijaa (Hruštševin muistelmat).

Lyhyesti: salaisen poliisin kyky ja pätevyys sotatoimien johtamiseen ei ole vakuuttanut. Esimerkiksi Iivana IV Julman ”opritšina” joukko ja sen pahamaineinen johtaja Grigori Lukyanovitš Skuratov-Belskij hävisi Krimin tataareille eikä osoittautunut kovinkaan onnistuneeksi sotilaaksi.

Kyse on samanlaisesta prosessista kuin Natsi-Saksassa vuoden 1944 taisteluiden aikana. Tappioden koittaessa Hitler luotti Saksan armeijaan ja sen upseereihin yhä vähemmän samalla kun SS-joukot saivat vastuuta ja sodanjohtajiksi tuli yhä enemmän raakalaisista otteistaan tunnettuja SS-kenraaleja.

Mikäli FSB:n joukot tai Bortnikov eivät kykene nopeaan ja näyttävään vastaiskuun horjuu Putinin poliittinen asema huomattavasti. Lähipäivät osoittavat mihin suuntaan mennään. Miten Ukrainan joukot kykenevät laajentamaan asemaansa? Mikä on Venäjän reaktio? Kurskin II taistelu on horjuttanut myös Venäjän kansainvälistä mainetta.

Samalla kun ”Kelmien kerho” valmistautuu kostamaan Ismail Hanijan salamurhan pohditaan Teheranissa varmaan seuraavaa: kykeneekö Venäjä jatkamaan apuaan Iranille ja koordinoimaan sen sekä Hamasin ja Hizbollahin iskuja tällaisessa tilanteessa? Onko se enää pätevä liittolainen? Samaa mietitään varmasti myös Kiinassa. Mikäli Venäjä heikentyy voi Kiinan johto syventyä enemmän Nertšinskin rauhansopimuksen uudelleentarkistukseen?