Dokumentti Viher-Linkolasta vuodelta 1985

Kirjamessuilta tulleena laittelin uusi hankittuja kirjoja hyllyyn.

Löysinpä hyllystä Pentti Linkolan ”Johdatus 1990-luvun ajatteluun”: WSOY. 1989.

Sivut avautuivat hänen Vihreän liikkeen yleiskokouksessa 1985 pitämästään puheesta ”Vain eloon jäämisestä on kysymys”.

Linkolan kansallissosialismin palvonta paalutti vihreiden poliittista alkua Turussa vuonna 1985

Linkolan suora puhe vahvisti sen mitä kesällä 2023 epäilin.

Että kansallissosialismin ihailu kuului Vihreän liikkeen puhunnan perustasolle jo sen perustamisen aikoihin.

Vihreään yksipuoluehallitukseen ja diktatuuriin

Linkola totesi kirjassa, että ”vaihtoehto- ja vallankumousliike ei voi teoriassa tehdä kompromissejä”… että Vihreä liike pyrkii enemmistöön ja lopulta yksipuoluehallitukseen.

Linkolan mukaan sana pehmeä ei kuulu vihreiden arvojen ja tavoitteiden piiriin. Ainoastaan sana kova, jäntevä, vahva, terve ja kurinalainen.

Linkola nosti puheessaan ”loisteliaaksi esimerkiksi” Adolf Hitlerin Saksan ja kansallissosialistit. He yhdistivät Linkolan mukaan komeasti parlamentaarisen ja ulkoparlamentaarisen toiminnan.

Sitten he pehmittivät koko yhteiskunnan ”nyrkein ja provokaatioin”; he tiesivät mitä tahtoivat ja sanoivat sen.

Vihreä Linkola: voimaa ihminen kunnioittaa

Natsismi sisälsi Linkolan mukaan mystiikkaa, inhimillistä hybdristä ja suuruudenhulluutta…mutta heidän ”menetelmäänsä voi vain ihailla”. Kuten Linkola sen tiivistää: ”Voimaa ihminen kunnioittaa”. Kun taas ”heikkoutta ja vikinää kansa ei ikinä kunnioita”.

Tämä sitaatti vahvistaa sen mitä kesällä toin esille.

Silloin kun hallituksen nimittämisestä lähtien lehdistö kävi PS:n kimppuun syyttäen sitä aina 10 heinäkuuta saakka ”natsismista” ja sen jälkeen ”rasismista”. Toimittajien lomittajat tekivät kaikkensa leimatakseen ja tahriakseen PS:n.

Toin silloin esille Pekka Haaviston vaalikirjan vuodelta 2012, jossa hän totesi expressis verbis: ” Hän sanoo, että Hitler olisi loppujen lopuksi voinut olla Saksalle ihan kelpo johtaja, jos olisi vain hiukan tinkinyt näkemyksistään. Ei olisi edes tarvinnut muuttaa paljoa: olisi vain suhtautunut juutalaisiin hiukan lungimmin ja tyytynyt vähempään elintilaan”.

Linkola puhe paljasti vihreiden valtadiskurssin: kohti yksipuoluejärjestelmää ja tekopyhyyttä

Linkolan puhe vahvistaa sen, että Pekka Haaviston puhe ei ollut vain sitä, että ylioppilaskoulutuksen saanut Pekka ei olisi ollut tietoinen Euroopan historiasta tai että hän ei ymmärtänyt natsismin äärimmäistä pahuutta vaan, siitä että hän puhui siitä mistä vihreässä liikkeessä johdossa puhuttiin ja jota ”Guru Linkola” vaati.

Puhe vahvistaa sen, että kansallissosialismista puhuttiin vihreiden Turun kokouksessa – eikä suinkaan tuomitsevasti vaan ihaillen ja arvostaen.

Tämän perusteella voisi epäillä, että Hitler ja hänen ideologiansa ovat osa vihreän liikkeen syntyä ja myös sen pelikirjaa. Tälläinen tuntuu pahalta. Eihän meillä Suomessa ole ihmisvihaaja-puoluetta – eihän?

Opettaja Linkola myös kannusti vihreitä tietoiseen tekopyhyyteen ja kansan pettämiseen. ”Taktisista syistä linjojen” (parlamentaarisen ja suoran toiminnan) on syytä pysyä erillään, kieltääkin toisensa mutta periaatteen hiljaisuudessa ymmärtää toisiaan…”

On huomattava, että Vihreä liike ei ole koskaan tuominnut yksiselitteisesti Linkola ajatuksia. Ollaanko tässä ”periaatteen hiljaisuudessa” ymmärtäväisiä Linkolan jutuille?

Hitler-ihailu ja Vihreiden toiminnan ytimen diskurssi

Linkola painotti puheessaan vihreän liikkeen jäsenen pitää olla ennen kaikkea ”pelätty ja vihattu”. Hänen vaatimassaan ohjelmassa kansa piti karkottaa maaseudulle pakkokeinoin ja mm. supistaa opetusta ja koulutusta minimiin. Linkola painotti myös ”ihmisbiomassan liikarunsautta”. Ehkä tämä esimerkki selittää sen miksi Atte Harjanne halusi juuri äsken kiristää eläkeläisten verotusta. Kysehän on vain kuten Linkola totesi ”ihmisbiomassasta”.

Eiköhän olisi hyvä Atte, Ville ja consortiones, että teitä rakastettaisiin mieluummin.

Eikö olisi aika sanoutua irti Linkolasta ja Hitleristä?

PS. Laitan tähän vastauksia näihin kommentteihin tähän. Ensiksi, kyse ei ole mistään henkilökohtaisesta Pekka Haavisto aversiosta – hänhän on miellyttävä ihminen. Kyse on pelkästään älyllisestä uteliaisuudesta.Mikä on hänen ”poliittinen fysionomiansa”?? Toiseksi, tämä kysymys on perusteltu siksi, että Pekka Haavisto sanoutui irti niin pontevasti vasemmistolaisuudesta; tyyliin ”minä en tunne tätä miestä”.  Toimittaja Timo Haapala kirjoitti tästä mielenkiintoisen jutun. https://www.is.fi/politiikka/art-2000009921103.html. Mikä se vihreiden perusväri oikein sitten on? Jos sitä raaputtaa niin paljastuuko sieltä ”linkolalaisuus”?  Kolmanneksi, edellisillä kierroksilla Haavisto on ”flirttaillut” perussuomalaisten hahmojen kanssa. Lopuksi: Linkolan mukaan vihreät taitaa olla ainoa poliittinen puolue, joka tähtää yksipuoluehallituksiin ja totaaliseen valtaan. Muilla puolueilla ei tätä taida olla. Kok. tähtää ”rahat rikkaille” päämäärään, sd ”valoa & iloa”, rkp – kielellisten etuoikeuksien säilyttämiseen, ps. siihen, että Suomi olisi turvallinen paikka suomalaisille, kepu – en tiedä?