Ehdotuksia Putinille: sotatila, Shoigulle potkut, mobilisaatio ja aggressiivisempi sota Ukrainassa

Sodan hämärä – “fog of war” – vaikeuttaa merkittävästi Ukrainan sodan seuraamista. Mielenkiintoisimmat ja vaikeimmat lähteet ovat nykyään sosiaalisessa mediassa, twitter-tileillä ja vuodetuissa dokumenteissa.

Bloomberg uutisoi juuri äskettäin vuodosta, jonka mukaan Venäjän turvallisuuspalveluiden jäsenet ovat ehdottaneet Putinille puolustusministeri Shoigun eroa, sotatilalain julistamista ja yleistä mobilisaatiota. Tällä reseptillä olisi mahdollista käynnistää aggressiivisempi sota Ukrainassa ja lyödä lännen tukema vihollinen. Näyttää siltä, että Wagnerin sotajohtajan Prigožin-putschilla oli seurauksensa. (https://www.bloomberg.com/news/articles/2023-08-20/putin-turns-to-ruble-and-ballot-to-shore-up-shaken-authority). Vuoto näyttää olevan mahdollisesti autenttinen.

Se mihin Putin ryhtyy on vielä epävarmaa. Mihin tämä ehdotettu politiikka veisi? Ensiksi, Putinin pitää korjata oma vahingoittunut imagonsa. Se sai pahan iskun kesäkuussa ja Venäjällä elokuun lomakaudella keskustellaan siitä, että Putin ei ole entisensä (Путин уже не тот). Ruplan arvoa yritetään puolustaa hampaat irvessä sillä sen romahtaminen veisi vuoden 1998 tapaiseen kriisiin. Toiseksi, sodan häviäminen merkitsisi poliittisen järjestelmän muutosta. Venäjä kestää kaiken muun paitsi hallitsijan epäonnistumisen. Tsaari ei voi epäonnistua tai hänestä tulee entinen tsaari. Ensi vuonna ovat presidentinvaalit ja talouden on oltava jossain kunnossa. Tietysti: vaaleja tullaan peukaloimaan enemmän kuin ikinä.

Suomen kannalta Venäjä näyttää aloittaneen uhkaavan kampanjan mutta kyse on vielä tässä vaiheessa sanoista ja kaikenlaisista sirkustempuista. Ei teoista. Venäjälle merkitsee eniten tässä vaiheessa se miten Suomi etenee poliittisen USA:n ja Suomen välisen sopimuksen kanssa. Tuleeko tukikohtia, aseita, ja ennen kaikkea: tuleeko Suomen maaperään ydinaseita? Odotetaan.

Mikä on Suomen kansallinen etu? Venäjän poliittisessa härdellissä ei näytä olevan tahoa, joka kykenisi nyt puhumaan sen omalla äänellä. Poliittiset rengit ja aggressiiviset tahot yrittävät näyttää lojaalisuuttaan mutta kuka on se taho, joka selviää tästä kesästä? Sotatilan ja ydinaseiden käytön puolustajat näyttävät olevan saamassa jonkinlaista auktoriteettia. Itänaapurissa näyttää olevan vallalla pahanlaatuinen ”Der Untergang” prosessi, jota seuraa sen mediassa politiikanteon sumu ja epävarmuus. Miten tässä puhutaan järkeä?

Siinäpä riittää pohtimista.