”Ei tule tuohesta takkia eikä Sannasta…”

Otsikon mukailtu sananlasku kertoo lyhyesti pääministeri Sanna Marinin ongelman.

Harvoin on jollekulle ihmiselle Suomen historiassa tarjottu suurmiehen asemaa niin selvästi ja helposti kuin pääministeri Sanna Marinille. Hänen narratiivinsa ts. tarinansa oli kuin sadusta.

Jos sen ilmaisee runollisesti, niin Sannan käsikirjoituksen kärhet olivat kuin taiten tehty kutittelemaan tämän maan asukkaiden sielun sisimpiä mustia koskettimia.

Sankarin nuoruus

Tarinan alku oli koskettava. Todella köyhistä vanhemmista ja yksinäisenä lapsena varttuva Sanna selvisi elämän alkutaipaleen kurjuudesta omalla sisullaan ja rohkeudellaan. Isä oli alkoholisti, joka jätti perheen.

Pieni Sanna kasvoi kahden naisen kodissa ja eteni omilla ansioillaan. Sitten Sanna meni politiikkaan; puolueeseen, jossa oli paljon vanhoja ihmisiä ja joka tarvitsi epätoivoisesti nuoria ihmisiä. Demareille jokainen nuori on kuin kultakimpale ja heitä kohdellaan sen mukaisesti. Nuoret imetään hyrinällä poliittiseen järjestelmään mukaan avustajiksi ja kuntapolitiikan kautta koulutettaviksi. Ei ollut ihme, että Sannalle riitti puoluekoneistossa vientiä.

Suomalaisten rakastama tarina sosiaalisesta noususta ja pärjäämisestä omilla ansioilla

Suomalaiset rakastavat tarinoita, joissa kuka tahansa voi edetä tässä maassa omalla sisullaan. Me emme katso sukupuita, syntyperää vaan ihmistä.

Tähän saakka Sannalla meni kaikki hyvin. Sanna ei myöskään pelännyt työtä vaan toimi rehellisessä työssä: leipurina ja kaupan kassalla. Tarina sai uskottavuutta.

Tarinan jatko on myös yhtä ihana ja mukaansatempaava: kohtalon sormi valitsi Sannan Tampereelta. Aluksi nuorisopoliitikoksi ja lopulta sattumuksien kautta pääministeriksi. Suomen kohtalon kaitselmus näytti myös valinneen Sannan pääministeriksi juuri silloin kun maatamme kohtasi II maailmansodan jälkeen pahin koettelemus – korona.

Uutistenlukijan charmi

Aluksi niin vanhat kuin nuoretkin tykkäsivät pääministeristä,. Hänen puheensa oli kuin uutistenlukijan tai VR:n kuuluttajan lyhyttä tekstiä. Lause ja ajatus kerrallaan nuori ja kaunis pääministeri tankkasi vuonna 2020 selvät sävelet siitä mitä piti tehdä.

Jokaiselle tuli tunne: ”minähän ymmärrän tätä!”.

Kaikkea täydensi se, että kädet olivat opetuksen mukaisesti edessä ja hienot sormet tekivät autoritäärisiä liikkeitä viehkosti. Toisaalta ja toisaalta. Puheen mukana oikea käsi ojensi toisaalle ja vasen toisaalle kuin hypnoottisessa sessiossa. Lopuksi kädet olivat vinoneliössä ja jokaisen lauseen jälkeen Sanna nyökkäsi – ”etkö olekin samaa mieltä kanssani”?

Kaiken kruunasi ”Sanna juoksee Suomen maailmankartalle” effekti. Sanna oli Voguessa, poseerasi vähän rintavakoa ja antoi haastatteluita. Sanna osasi ja kehtasi; hän antoi poskisuudelmia Macronille ja poseerasi hehkeästi ulkomaisissa lehdissä. Nuori ja kaunis kuin malli. Tukka aina hyvin. Ei koskaan ilman hymyä. Lehdistö kehräsi ja Sanna paijasi joitain toimittajia. Tuli hyviä haastatteluita.

Säröt kuvassa

Demarit tajusivat hyvin pian minkälainen kultasuoni heillä oli käsissään. Sannaa piti jalostaa ja tarinaa piti varjella. Hän sai ympärilleen kokonaisen pataljoonan sihteereitä ja avustajia, joiden tehtävänä oli säännöstellä Sannan esiintymisiä. Niistä piti tehdä ”keisarillisia” ja ”olympolaisia”.

Hän ei saanut esiintyä turhaan eikä liikaa sillä se söisi hänen narratiiviaan. Sannasta oli tehtävä suurmies – tai siis suurnainen.

Hyvin pian kuitenkin narratiivi alkoi karisemaan.

Poliittinen elämä on kovaa.

Merkillisintä tässä kaikessa on se, että Sannan pahin vihollinen oli tässä Sanna itse. Hän ja hänen käyttäytymisensä. Kyse ei siten ollut poliittisten vastustajien pahuudesta tai ilkeydestä vaan ihan siitä mitä Sanna Marin itse teki.

Säröt julkisuuskuvassa voivat olla kohtalokkaita. Kaikkihan me muistamme, kun Matti Vanhasta myytiin meille arkisen ihanana koti-isänä, ahkerana nikkaroitsijana ja velhomaisena remontoijana. Kunnes paljastui, että Matti saalistaa naisia netissä, oli lautakasaa, nuorisosäätiötä ja lopuksi Matilla ei ollut ”selvää muistikuvaa” niistä henkilöistä, joita hän oli valokuvien mukaan tavannut. Vanhasen maine valtakunnan pelastajana romahti ja miehen saamat äänet presidentinvaalissa kertoivat siitä, että kupla oli puhjennut. Matti on nyt historiaa. Tarina petti hänet.

Sannan säröt

Koronankaaos – mikä on taso 2 tai 3?

Sannan säröt alkoivat korona-aikana siitä, että hän ei aluksi meinannut oikein ymmärtää miten pahasta asiasta oli kyse.

Sanna on yleensä suhtautunut asioihin ideologisesti ja ollut liian monen ”asiantuntijan” vietävissä. Linja ei ole ollut johdonmukaista vaan on horjunut sinne ja tänne aina maskigatesta rokotusgateen.

Ja sitten kun ei ole tiedetty mitä tehdä niin päätöksenteko on ulkoistettu. Samoin tiedottaminen on ollut täysin hukassa kuten 27.2.2021 tiedotustilaisuudesta nähtiin.

Meillä on nyt kolme koronakeskusta, joiden viestit ovat ristiriitaisia.  Meillä on 1) hallitus, josta tulee epämääräisiä ja kummallisia tiedotuksia a la Kiuru. Sitten meillä on asiantuntijoiden 2) THL, joka ministeriön mukaan sooloilee itsekseen 3) STM taas ei tiedä mitään tapahtuu ja pyrkii yhdenmukaistamaan viestejä – ja sekoittaa kaikki uudelleen.

Lopuksi meillä on AVI:t, jotka taas antavat omia ohjeitaan. Demlattujen lakimiesten ohjeet ja avustajien neuvot vaihtuvat joka kuukausi. Ulkomailta haetaan Tengnellin apua (laumaimmuniteetti) sekä rokotustukea EU:lta (jota ei tule).

Epävarmuutta alusta lähtien

Kerrataan vähän.

Hallitus siirtyi virallisesti 22. huhtikuuta 2020 hybridistrategiaan. Tätä ennen meillä oli tammikuusta maaliskuuhun ”hälläväliä-strategia” (”ei tehdä spektaakkeita”) joka siirtyi maaliskuussa ”eristysstrategiaan” kun presidentti ja oppositio painostivat hallitusta.

Äkillisen pysähdyksen jälkeen mentiin THL:n keskusteluissa Ruotsin malliin tai ”laumaimmuniteetti-strategiaan”. Mutta huhtikuussa 2020 ilmoitettiin, että olemme päätyneet ”hybridistrategiaan”. Ongelmana on se, että tätä strategiaa ei silloin eikä nyt oikein selitetty.

Aluksi huhtikuussa selitettiin, että se tarkoitti ”testaa, jäljitä, eristä ja hoida” linjaa. Sitten toukokuussa 2020 Sanna Marin kertoi, että ei saa katsoa R-lukua. Pelkästään. Mutta ”sitä pitää katsoa”. Toisaalta Sanna Marin totesi, että lauma-immuniteetti on kuulemma pahasta mutta sitten yhteiskuntaa ei saa sulkea.

Kesällä 2020 tuli sitten hiljaista ja näytti siltä, että korona oli tukahdutettu. Voitto!

Saavutettua etua ei kuitenkaan varjeltu vaan syksyllä tartuntojen määrä nousi. Mitään ei kuitenkaan tehty, siksi, että perusoikeuksiin ei voinut kajota. Piti päästä Kreikkaan ja Skopjesta piti tulla halpoja rakentajia. Hallituksen syksy meni vatuloidessa ja ihmetellessä sekä polttoaineiden rangaistusveroja suunnitellessa.

Nyt sitten keväällä 2021 ollaan valmiit ryntäämään sulkutilasta poikkeuslakiin ja ulkonaliikkumiskieltoon muka loppukirinä. Todellinen syy on ilmeisesti se, että kunnallisvaaleja halutaan siirtää – ettei hallitus kaadu. Kummallisinta tässä kaikessa on se, että sulkutilaa ei toteuteta heti vaan sitten kun keskisen Suomen hiihtolomat saadaan hoidettua pois. Eli että saadaan oikein kivasti lisää tartuntoja ja sitten voidaan vaalit peruuttaa.

Syytteleminen

Pahinta on kuitenkin se kun Sanna pääsee itse esiintymään.

Kun häntä ei ole prepattu tai hänellä ei ole telepromteria niin ”oikea Sanna” paljastuu.

Hän on ideologinen, hyökkäävä ja hermostuu pienimmistä asioista. Kaipola tehtaan sulkemisen yhteydessä Marin syytti suoraan suomalaista talouselämää epäisänmaallisuudesta. Leppoisan ja päättäväisen kuuloisesta pääministeristä sukeutuu kaksoishahmo – Mr. Hyde, joka on väsynyt ja jonka hermot ovat kireällä.

Tapahtuu rietas metamorfoosi. Todellinen Sanna on äärirepivä ja pinna katkeaa herkästi.

Sanna Marinin hyökkäävää ja syyttävää esiintymistä on nyt seurattu esimerkiksi Tampereen kaupunginvaltuustossa ja eduskunnan kyselytunnilla. Kyse näyttää olevan erityisesti siitä, että Sanna hermostuu, jos vanhempi mies yrittää antaa hänelle neuvoja. Ehkä tässä on jotain lapsuuteen liittyvää psykologiaa, vaikea sanoa.

Aversio vanhempiin miehiin on nähty suhteessa presidenttiin ja erityisesti pormestari Jan Vapaavuoreen.

Traaginen sankari – epäonnistunut koronanhoito, velkaantuminen ja epävarmuus

Sanna Marinin suurmiesnarratiiviin syntyneet säröt ovat jo kasautuneet vähitellen. Epäonnistuneen koronanhoidon lisäksi ihmisiä arveluttaa hervoton lainanotto sekä erityisesti joka puolelle säteilevä epävarmuus.

Kaikkiin asioihin perustetaan työryhmiä ja toivotaan asioiden paranevan. Päättäväisyys ja kaukonäköisyys ovat tässä kaukana. Tilalla on epävarmuus, tunteisiin/ideologiaan perustuvat reaktiot ja pako arjesta, mikäli ongelmat ovat suuria.

Tie suureksi valtiomieheksi näyttää kariutuvan. Aivan kuin kreikkalaisessa murhenäytelmässä.  Traagiseksi asian, tekee se, että hänelle annettiin kaikki mutta poliittisen elämän kovuus karisti kultauksen pois. Sanna nostettiin ylös mutta hän myös tippui alas varsin nopeasti.

Itseasiassa kun minä ajattelen tunteen tasolla, niin tulee vähän sääli Sanna Marinia. Milloin seuraavan kerran nainen pääsee näyttämään kykyjään?

Veikö Sanna naisten mahkut kymmeniksi vuosiksi?

+7

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu