Fortumin fiasko: poliittiset yhteydet unohtuivat – tietoisesti?

Sanomien toimittaja Marko Junkkari kirjoitti 3.7.2022 artikkelin ”Keilaniemestä Klondikeen” (HS).

Tässä artikkelissa toimittaja haastatteli Fortumin johtajaa Markus Rauramoa, hallitusasiantuntija Seppo Remestä ja professori Veli-Pekka Tynkkystä. Artikkelin perusluonne on puolusteleva vaikka tietysti asian traagisuus tulee ilmi.

Suomalaiset veronmaksajat menettivät noin 6 miljardia (luultavasti enemmän). Sitä on kiva miettiä kun maksaa suolaista sähkölaskua.

”Näin tässä kävi eikä kukaan ole syypää…”

Veronmaksajien Fortum sijoitukset menetettiin idelogismin, hyväuskoisuuden ja ahneuden takia – transitiologia

Nähdäkseni Fortumin suurten menetysten taustalla tietysti perinteellinen taloudellinen ahneus mutta myös naivi usko. Luja luottamus siihen, että  Venäjästä tulee lopulta ”kiltti”.  Osoituksena tästä yleisestä optimismista lännessä ajateltiin vielä 1990-luvulla yleisesti, että Venäjä tulisi olemaan osa suurta globaalia maailmanjärjestystä. Tätä varten kehitettiin jopa erityinen tieteenala: transitiologia, jossa oletettiin, että Venäjästä tulee siirtymäajan jälkeen aivan normaali valtio, jolla ei olisi Neuvostoliiton suurvaltaelkeitä ja joka toimisi yhteistyössä lännen kanssa.

Tämä kaikki on osoittautunut humpuukiksi.

Transitiologian perusolettamuksena oli ajatus siitä, että länsi antaisi Venäjälle lainoja ja asiantuntemusta, kun Venäjä käyttäytyisi hyvin. Itäinen suurvalta menisi voittoisan kapitalismin sivistävään kouluun, jossa se uudistaisi hallinnollisia rakenteitaan. Vastaavasti murisevalle karhulle lainahanat pysyisivät kiinni.

Yhdysvaltalainen tutkija, professori Stephen F. Cohen on käyttänyt tästä ilmiöstä määritelmää ”epäonnistunut ristiretki”. Hänen mukaansa etenkin yhdysvaltalaiset tutkijat ja neuvonantajat halusivat innokkaasti ulottaa tämän Venäjän uudistamisen aivan joka tasolle. Vimma uudistuksiin oli niin suuri, että tämän prosessin piti ulottua Venäjän hallinnollisten rakenteiden disintegraatioon ja tuhoon saakka. Mätää ei voinut uudistaa.

Jeltsinin tehtäväksi nähtiin ei pelkästään kommunistisen puolueen tuhoaminen vaan myös monien muiden Venäjän instituutioiden murskaaminen. Lääkäritermein potilas piti saattaa niin heikkoon tilaan, että sen syöpäpesäkkeet heikentyisivät ja kuolisivat pois.

Tämän koulukunnan tunnetuimmat kehittäjät, yhdysvaltalainen Jeffrey Sachs ja ruotsalainen Anders Åslund, tulivat monitieteisen Venäjän tutkimuksen tradition ulkopuolelta ja uskoivat läntisen taloustieteen perusideoiden pätevän siirtymävaiheen Venäjällä. Sokkiterapia epäonnistui, ja sitä kuvaa Sachsin tunnettu lausahdus siitä, jonka mukaan kun kirurgit (eli maailmanpankin asiantuntijat) avasivat potilaan rintakehän, niin sieltä tulikin vastaan aivan erilainen elimistö kuin luultiinkaan.

Suurin ongelma oli se, että tämä linimentti, joka oli luentosaleissa näyttänyt hyvältä (”tuhotaan kerralla ja uudistetaan sitten”), ei sopinut oikeaan elävään yhteiskuntaan. Siitä huolimatta tutkijoiden valtavirta oli mukana tässä hypessä, myös Suomessa. Perusteltiin siirtymätalouksien tutkimuslaitoksia, perustettiin ”öljyputkiprofessuureja” ja rahoitettiin Venäjän kansalaisyhteiskunnan (jota siis ei ollut olemassa) tutkimusta.

Tähän liittyvät myös ne monet, jo painovaiheessa vanhentuneet, mietinnöt siitä, miten Venäjä olisi Suomelle ja maailmalle luotettava kumppani, joita suollettiin kun se oli poliittisesti tarkoituksenmukaista.

Näin sivumennen sanoen nämä vaihtuvat poliittiset agendat ovat olleet aina vahvasti Venäjä-tutkimuksessa; tutkijoiden mielipiteet ja arviot ovat vaihdelleet vuosituhannen alun riemukkaan positiivisista ja innostuneista analyyseistä aina illuusionsa menettäneisiin huomattavasti synkempiin arvioihin Putinin valtaantulon jälkeen.

Sekurokratia ja omistamisen ongelma Venäjällä: sultanismi

Kuuluin itse tähän jälkimmäiseen joukkoon. Tutkimukseni sekurokratian muodostumisesta, ”talousklaanien” syntymisestä, omistamisen ongelmista, sultanismista ts. siitä, että Venäjällä ei ole varsinaista omistusoikeutta ja että omistaminen on sidoksissa ”sulttaanin armoon”, ölyputkien poliittisesta ongelmasta, maakauppojen vaarallisuudesta ja lapsikaappausten ”valtiollisuudesta” ovat kaikki osoittautuneet oikeaksi Ukrainan II sodan myötä.

On ikävä sanoa: mitä minä sanoin.

Fortumin ajatuksena oli kehittää ”Suomi on paras renki” politiikka suhteessa Venäjän korkeimpaan valtaan. Käytännössä se merkitsi sitä, että Fortumin piti varmistaa se, että se kykenisi lobbaamaan asiansa suoraan maan presidentin kanssa ja saisi siten erityiskohtelun.

Tämä periaate – ”sultanismi” – merkitsi antautumista täydellisesti Venäjän johtajan mielivaltaan ja veromaksajien miljardien lahjoittamista Venäjälle. Varoitin tästä vaarasta vakavasti kirjassani: ”Kuka omistaa Venäjän? Omistamisen ja vallan dynamiikka Venäjällä” (WSOY, 2011).

Fortumille tämä periaate, että ”sulttaani saattoi antaa mutta myös ottaa” tuli selväksi kun vuonna 2016 se joutui antamaan pilkkahinnalla Tobolskin voimalaitoksen ”myötäjäisinä” Putinin silloiselle aviomiehelle Kirill Šamaloville.

HS:n tutkivan journalismin ongelma

On sinänsä hyvä, että Helsingin Sanomat ja toimittaja Marko Junkkari tekivät tällaisen artikkelin.

Ongelmana on vain se, että Fortumin rahojen menettämisestä eivät olleet vain vastuussa ahneuteen ja tietämättömyyteen syyllistyneet johtajat vaan myös poliitikot, jotka siunasivat tämän politiikan.

Nyt olisi mentävä pintaa syvemmälle ja kysyttävä sen aikaisilta politiikoilta: kuka kannatti ja ajoi suomalaisten rahojen investoimista Venäjälle Fortumin kautta. Asia voidaan varmaan selvittää tutkivan journalismin keinoin.

On vain tehtävä enemmän työtä. Nyt Marko haastattelemaan suomalaisia poliitikkoja, jotka siunasivat tämän rahojen haaskaamisen Venäjälle!

Dosentti Arto Luukkanen

Kyseinen kirjoitus on henkilökohtainen ja liittyy allekirjoittaneen tutkimustyöhön.

+7
artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää

Varakansanedustaja., valtuutettu
Olen työssä Helsingin yliopistossa ja toimin siellä Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtorina. Palvelen järvenpääläisiä kaupunginvaltuutettuna ja perussuomalaisen puolueen varakansanedustajana (Uusimaa). Olen myös Järvenpään kaupunginvaltuutettu, opetus ja ja kasvatuslautakunnan jäsen, Järvenpään seurakunnan kirkkovaltuutettu, Suomen Perustan ajatuspajan säätiön hallituksen puheenjohtaja ja Pekasus opintokeskuksen rehtori. Jotkut saattavat muistaa minut Alfa-tv:n ”Dosentti” ohjelmasta, jossa haastattelen taiteen, tieteen, politiikan ja yhteiskunnan vaikuttajia. Haluan palvella kaikkia järvenpääläisiä järjellä ja sydämellä. Niin duunareita, yrittäjiä, lapsiperheitä, yksinäisiä ihmisiä, seniorikansalaisia ja koululaisia. Minulle on itsestään selvää, että Järvenpäässä sivistys, koulutus, osaaminen ja työ on asetettava kunniaan. Unelmani on taloudessa tarkka Järvenpää, joka ei unohda sen asukkaita! Ihminen edellä, ihmisen puolesta - tehdään Järvenpäästä kotoisa paikka asua!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu