Hallitus on vankka – ”Järkevä koalitio”

Kyseinen säe putkahti mieleeni kun kirjoitin tässä erästä sovittua artikkelia, jossa käsittelen vuoden 2023 ”rasistikohua”, silloisen hallituksen muodostamista ja intersektionaalisen woke-ideologian välistä suhdetta.

Olen pohtinut kirjoitusprosessin aikana ankarasti sitä miten tulkita ja välittää objektiivisesti tulevaisuuden historioitsijoille ja tuleville sukupolville oman aikani henkeä ja keskusteluilmapiiriä.

Mikä oli kesän 2023 ”zeitgeist”?

Ehkä paras selitys on valtamedian luoma massahysteria. Vai oliko kyse silkasta syvätyperyydestä, joka sukeltaa esille kriisiaikoina kuten professori Timo Vihavainen on todennut? (https://timo-vihavainen.blogspot.com/2024/08/meemien-varassa.html).

Miten muuten selittää rationaalisesti se noitavaino-ilmapiiri, joka vallitsi Suomessa vuoden 2023 kesäkuun 20 päivän jälkeen? Järjelliset argumentit eivät päde sen kesän poliittiseen ilmapiiriin.

Suomen historian suuri ”Salemin noitavaino”

Viittaan tässä tutkittuun massahysteriaan tapaukseen; Massachusetts’n noitaoikeudenkäyntiin vuodelta 1692 Salemissa.

Kesää 2023 voisi hyvin verrata siihen.

Otan tässä esimerkin kesältä 2023 Porin Areenassa. Vierailin 29.6. 2023 MTV3 aamukeskustelussa, jossa mukana olivat Merja Kyllönen ja eräs RKP:n edustaja. Sain silloin hämmästyksekseni kuulla, että mäyrä ja pesukarhu ovat natsisymboleja; etät Junnilan solmio oli ratkaiseva todiste.

En tiennyt tätä.

Oliko hakaristilipussa mäyrän kuva? Vai pesukarhun? Esiintyikö Adolf Hitler kuten Bondin konna ”Ernst Stvaro Blofeldt” mäyrä sylissä? Tykkäsikö natsit ja SS-miehet mäyräeläimistä? Entäs myyristä? Mistä ihmeestä tämä termi on tullut? Mistä Merja tiesi asian ja minä en? Aikoinaan Stalinin aikana koulukirjojen kansipapereista etsittiin ahkerasti hakaristejä – ja löytyihän niitä. Syylliset (?) ammuttiin.

Huvittavinta tässä oli se, että Merja Kyllösen poliittinen puolue edusti tässä keskustelussa ideologiaa ja perinteitä, joka oli Stephne Courtois’n mukaan syypää yli 100 miljoonan ihmisen ennenaikaiseen kuolemaan (Le Livre noir du communisme. Crimes, terreur, répression). Kommunistit olivat demokratian ja kansanvallan vannoutuneita vihollisia. Epäilen, että asiantila ei ole muuttunut.

Käsitin tässä kohtaamisessa konkreettisesti sen, että kesän 2023 keskustelussa ei ollut kyse fasismin tai rasismin vastaisuudesta vaan kotikutoisesta poliittisesta ajojahdista.

Koko kesän 2023 rasistijahti oli puhdasta mielivaltaa ja edusti halua hävittää oikeusvaltio. Fasistien suurin haave oli, että ”todellisuus on sellainen kuin me haluamme sen olevan”.

Kesän fasisti-rasistisirkuksessa tapahtui sama asia.Mielenkiintoisinta tässä on se, että ilmeisesti Ukrainan sodan ansiosta valtamedia vaihtoi noin 10. heinäkuuta termin ”fasismi” termiin ”rasismi” ts. perussuomalaisten syyttäminen fasisteiksi muistutti kovasti Putinin Venäjän propagandaa ukrainalaisia vastaan. Joku voisi vetää yhtäläisyysmerkit putinin-pelikirjan ja valtamedian houhotusten kanssa.

Mitä todennäköisimmin kyse oli hyökkäyksestä väärin äänestäneitä ihmisiä vastaan: Kuten Bertold Brech totesi kerran: ”“Das Volk hat das Vertrauen der Regierung verscherzt.Wäre es da nicht doch einfacher,die Regierung löste das Volk auf und wählte ein anderes?”

Kevään 2024 epäonnistuneet lakot kuitenkin osoittivat sen, että ay-liike ei voi kaataa hallitusta, jolla on näin mittava enemmistö.

Demokratian yli ei voi kävellä vaikka miten haluaisi. Ei ainakaan Suomessa.

Hallituskoalitio, joka voi kestää yli 40 vuotta

Pohdin sen jälkeen mitä mahdollisuuksia tämä uusi hallituskoalitio ”Järkevä koalitio” voi tarjota Suomelle.

Ennen sotia ja sodan jälkeen menestyneimmät yhdistelmät liittyivät puna-multa koalitioon. Sodan jälkeinen aseveli-akseli huolehti siitä, että teollisuuden ja työväen väliset suhteet saatiin kuntoon.

Myöhemmin 1980-luvulla myös kokoomus pääsi virallisesti pannasta.

Yhteiskunnallisten muutosten vauhti on kuitenkin huimaava; SDP on menettänyt duunarit perussuomalaisille samalla kun keskustan on menettänyt identiteettinsä eikä se tiedä onko se woke-vasemmistolainen puolue vai onko se aidosti alueiden puolue. Vanhat hallituskoalitiovaihtoehdot ovat vanhentuneet kuten muinaiset puimakoneet.

Nekin rötköttävät pellon penkalla entisen muistomerkkinä. Ruostuneina.

Poliittisen paradigman muutosta voisi verrata sosiaalidemokraattien menestykseen Ruotsissa II maailmansodan jälkeen. Silloin sosiaalidemokraatit edustivat dynaamista muutosta ja niitä suuri sukupolvia, jotka tulivat täysi-ikäisiksi 1960-luvulla. Tässä mielessä kannattaa lukea Henrik Berggrenin: ”Edessä ihana tulevaisuus. Olof Palme ja kansankoti” (2011).

”Järkevä koalitio” – PS:n ja kokoomuksen yhteistyö sekä apupuolueet

Tulevaisuus kuuluu perussuomalaisille.

Hallituskoalitio-mahdollisuutena PS:n ja kokoomuksen välinen ”järkikoalitio” tarjoaa samanlaisen pitkän aikavälin yhteistyökuvion, joka Ruotsin demareilla oli. Se oli menestyksellinen ja kesti 40 vuotta; ja on hyvin mahdollista, että tämäkin yhteistyö tulee jatkumaan pitkään ja sitkeästi.

”Järkevä koalitio” edustaa duunareita; työtätekeviä käsiä ja kakunrakentajia yhdessä yrittäjien sekä alueiden Suomen väestön kanssa. Sen, jonka maalaisliitto on unohtanut. Se tulee olemaan pitkällä aikavälillä pääministeripuolue.

Se edustaa työnteon Suomea, joka perustuu siihen ahertamiseen, jota tavallisen ihmiset tekevät päivästä päivään. Se on vastakkainen kaverikapitalismin ”sulle-mulle” vehkeilyille, se ei edusta kojamo-kehvelöintiä eikä menneisyyden tunkioita.

Siitäkin huolimatta ja ehkä juuri siksi, että valtamedia iskee sitä kuin vierasta sikaa. Hyvänä esimerkkinä: HS: ” Pettymysten kevät” (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010584737.html). Äänestäjille tarjoillaan meemiä ”pettymyksestä” ja ”petoksesta”.

Kieli pitkällä.

Ei onnistu.

Sosiaalidemokraattien suuri mahdollisuus tulla mukaan tähän ”järkevään koalitioon” liittyy siihen mahdollisuuteen, että se kykenisi joskussa hamassa tulevaisuudessa aikuistumaan Sanna Marinin hallituksen ideologismista. Silloin se voisi olla erittäin hyvä ja hyödyllinen apupuolue tällä ”järkevälle koalitiolle”.

Siellä on onneksi ilahduttavia järkeentymisen merkkejä. Kt. https://demokraatti.fi/sdpssa-oli-draamakuninkaallisten-kesa-saisiko-nyt-syksylla-jo-vahemman-teatraalista-politiikantekoa?utm_campaign=twitter&utm_medium=twitter&utm_source=twitter.

Viesti kokoomukselle: tuskallinen käännös vaatii empatiaa!

”Järkevä koalitio” korjaa nyt edellisen hallituksen savuavia raunioita. On tehtävä ikäviä ja tuskallisia leikkauksia.

Kansakunta kuitenkin ymmärtää, että muutokset ovat tarpeellisia. Tässä murroskohdassa lienee myös hyvä osata justeerata omia ambitioita; Turun radan lykkääminen ei ole peruuttelua vaan viisasta politiikkaa. Siihen ei pidä hirttäytyä poliittisesti. Nyt eletään tilannetta, joka saattaa eskaloitua oikeasti sotilaalliseksi kriisiksi. Niin Lähi-idässä kuin lähialueilla.

Kuten viisaat turkulaiset sanovat: ”..pitä seilata myrsky mukka..”

On hyvä muistaa, että empatia ja kanssakärsiminen vahvistaa yhteistä kokemusta siitä, että nyt uidaan rantaa jäisessä vedessä – yhdessä.

Kun päästää rannalle hallitustyö muuttuu helpommaksi. Tärkeintä on vain se, että kukaan ei jää nääntyneenä sinne rantaveteen.

Siteeraan tässä vapaasti Perikleen ateenalaisille pitämiä ajatuksia Peloponnesolaissodan aikana. Sota spartalaisia vastaan vaati uhrauksia ja mutta tärkeintä oli säilyttää ihmiset, jotka edustavat tulevaisuutta.

Ja kuten  Περικλῆς ὁ Ξανθίππου… ἔλεγε τοιάδε…” Vapaus, jota me nautimme hallinnossamme ulottuu myös tavalliseen elämään”