Heikki Patomäki & vasemmisto todellisuudenkieltäjinä Ukrainan sodassa

Professorit Heikki Patomäki ja Tuomas Forsberg ovat kiitettävällä nopeudella reagoineet Ukrainan sotaan.

Kaksikko on kehittelemässä artikkelia: ” ”War in Ukraine: a dialogue on historical counterfactuals and future possibilities”.

Voimaduo Patomäki & Forsbergin lähtökohtana on selittää kriisiä ts. tutkia sitä miksi sota syttyi.

Artikkelissa puhutaan sodan juurisyistä ja perimmäisistä syistä. Joskus vähän pehmoisesti. Ja usein ilman Venäjän historian tuntemusta.

Lukekaapa itse:

(https://www.researchgate.net/publication/359295607_Ukrainan_sota_dialogi_historian_kontrafaktuaaleista_ja_tulevaisuuden_mahdollisuuksista_War_in_Ukraine_a_dialogue_on_historical_counterfactuals_and_future_possibilities_-_abstract_in_English). Ilmestyy: Kosmopolis 1/2022. April 2022.

Artikkeli on laadittu ns. dialogin muotoon, jossa nämä kaksi tunnettua ja arvostettua tutkijaa keskustelevat toistensa kanssa.

Luin artikkelin ensin hämmästyksellä ja sitten vielä suuremmalla hämmästyksellä. Mieleeni hiipi aluksi epäilys siitä, että kyseessä on jonkinlainen Keijo Kaarisateen hupailuartikkeli.

Tai mikäli kyseessä ei ole ulkopuolisen tekemä käytännön pila saattaa olla kyse arvostamieni tutkijoiden pääsiäispilasta, jonkinlaisesta intellektuaalisesta ”salto mortalesta”, jossa pilkataan sosiaalitieteiden huonoa kykyä selittää maailmaa.

Saattaa olla, että tässä on esikuvana käytetty Ulrich von Huttenin laatimaa: ”Epistolæ Obscurorum Virorum” kaltaista ridekuleerausta. Ehkä pääsiäinen houkutti nämä herrat karnevalisoimaan vakavaa asiaa?

Sitten kun toisen kerran luin artikkelin tajusin, että kyse on aidosta dialogista – Tuomas edustaa siinä kylläkin ns. länsimaiseen tieteenkäsityksen nojaavaa tulkintaa mutta Heikki kulkee sitten ihan omilla poluillaan. Ehkä siksi, että hänellä on jo viitekehys ja tulkinta, joka määrää hänen ajattelunsa perusteita?

Mitä se on kun kielletään tosiasiat?

Patomäen kontribuutio edustaa tyypillistä vasemmistolaista diskurssia kun joudutaan vaikeiden tosiasioiden eteen. Eli mikäli todellisuus on vaikeata tai ideologian vastaista on turvauduttava todellisuuden kieltämiseen.

Sanaleikkinä voisi todeta: ystäväni Heikki on kehitellyt itselleen ihan oman tieteellisen rakennelman. Sen nimi on ”State of Denial”.  Siinä valtiossa Heikki on elinikäinen presidentti.

Sama ilmiö toistuu esimerkiksi johtavassa päivälehdessämme, joka uutisoi Ruotsissa tapahtuvista mellakoista ja siirtää vastuuta anarkiasta ja väkivallasta, jonkun abstraktin ”äärioikeiston” syyksi. Kun todellisuus ei ole sellaista kuin sen pitäisi, on parempi vääntää ja tulkita todellisuus sellaiseksi kuin haluaa.

Psykologisena ilmiönä kyse on ihan arkisen-banaalista kognitiivisesta dissonanssista, joka oireilee erilaisia älyllisinä kuperkeikkoina. Taiteellisesti sen voisi ilmaista vaikka kuuntelemalla Agit Prop yhtyeen rytmillistä ja hurjan rasavillia laulua: ”Rauha, ystävyys, solidaarisuus” ( https://www.youtube.com/watch?v=zpRJR9fTLVU). Sen laulun sanat….Heikki hyvä… ovat sopivat tähän päivään – eivätkö sovi?

Olisiko sodan voinut välttää?

Tutkijat siis kertoilevat ja kehittelevät dialogia siitä olisiko sodan voinut välttää.

Argumentointi on terävän viiltävää:  Patomäki kunnostautuu tässä. ” Kontrastien valinnassa on muistettava myös eettinen näkökulma, sillä kun jotakin pidetään muuttujana, toisia asioita pidetään normaalina… ”Perimmäisten” syiden sijasta puhuisin mieluummin syiden geohistoriallisista kerrostumista ja erottaisin (i) toimijuuteen ja (ii) rakenteisiin ja mekanismeihin liittyvät syyt. Kausaalisissa komplekseissa on aina mukana molempia. Ensimmäisen osalta tavoitteena on selittää tietynlaisen ja tietyllä tavalla asemoituneen toimijuuden muodostuminen. Prosessiontologian näkökulmasta kaikki on historiallista ja niin toimijat ja heidän toimijuutensa kuin rakenteet ja mekanismit ovat syntyneet ja kehittyneet jossain ajallisessa kontekstissa, ne ovat muutokset tilassa, ja ne voivat poistua tai hävitä näyttämöltä ajan myötä…”.

Putinin hallintoa ei suinkaan saa nähdä syyllisenä. Ihan kuin se ei olisi hyökännyt ollenkaan. Sitä ymmärretään. Jos olettaa jotain niin se on ”essentialismia” (?!) ”…Oletuksena näyttäisi olevan, että Venäjällä tai Putinin regiimillä on joku annettu olemus tai luonne tai sisäsyntyinen tendenssi kehittyä kohti muita alistavaa ja aggressiivista suuntaa, riippumatta siitä miten relevantit yhteiskunnalliset suhteet kehittyvät ja prosessit etenevät. Itse en jaa tällaista essentialismia..”

Sen jälkeen tarina on tuttua. USA on paha. Se petti Venäjää. Pommitti Kosovoa. Ja edustaa ”uusimperialismia”.

Ihan tosiasiana huomauttaisin, että huhtikuussa 2008 Bukarestissa pidetyssä Naton huippukokouksessa Georgia ja Ukraina pyrkivät Naton jäseneksi. Ne eivät saaneet vihreää valoa tai MAP-hyväksyntää (Membership Action Plan) vaan Saksan tahdosta niille näytettiin ”keltaista valoa”. Sen jälkeen Georgian kohtalo oli sinetöity – Venäjä näki, että se on ”jäänyt väliin” eikä länsi tule puolustamaan sitä.

Kaiken kaikkiaan tässä dialogissa on Heikin kohdalla punaisena lankana se, että länsi teki väärin (se tekee kaiken aina väärin) on vastuussa ja uusi Ukrainan sota on osittain – jollei täydellisesti uhrin vika. Se taipumattomuus pakotteiden kanssa teki sovun mahdottomaksi.  ”…Länsi ei antanut periksi normatiivisista lähtökohdistaan koskien Venäjän tekemiä rikkomuksia eikä sillä siksi ollut valmiutta purkaa sanktiota ilman, että Venäjä liikahtaisi ensin…”…”on syytä korostaa, että myöskään EU:n naapuruusohjelma ja assosiaatiosopimus eivät ole ”viattomia” aloitteita. Yhtäältä ne perustuvat tyypilliseen yhdistelmään uusliberaalia talouspolitiikkaa ja kapeaan liberalistiseen näkemykseen ihmisoikeuksista ja demokratiasta….”

Vielä kerran.

Minulle juolahti ihan lukiessa mieleen, että Heikki valkopesee Venäjää. Onko Heikki ihan pakko?

” Se, että Yhdysvallat asemoi itsensä kansainvälisen lain yläpuolelle, rikkoo laillisuusperiaatetta vastaan…”

Sitten tuleekin se artikkelin helmi: Ukraina ja Zelensky ovat syyllisiä sotaan. Selvästi. Lännen sotilaallinen tuki Ukrainalle uhkasi Venäjää. Ennen kaikkea sen Nato-halukkuus on tämän sodan todellinen syy. Venäjä vain reagoi)).

Tässä kohtaa on täytyy vielä todeta että Forsbergin ajatukset eivät ole näin yksioikoiset kuin Patomäellä. Hänen argumentaationsa on aidosti kestävää useissa paikoissa.

Ehkä Patomäen ongelmat todellisuuden näkemisessä liittyvät siihen, että hän ei ole historioitsija. Se annettakoon anteeksi. Tämä ongelma on kuitenkin ilmeinen, kun katsoo hänen tulkintojaan tästä kriisistä.

Suosittelen kelpo Heikille Venäjän nykyhistoriaan oikeasti perehtymistä ja ennen kaikkea vasemmistolaisen viitekehyksen unohtamista. Tieteeseen ei kannata sekoittaa sen ulkopuolisia asioita.

Muuten tehdään ”oulat”.

lukemiseksi suosittelisin aluksi vaikka blogiani: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/artoluukkanen/ukrainan-sota-neuvostoliiton-hajoaminen-jatkuu-yha/.