Kaksi Ukrainan sodan käännekohtaa: taistelu Hostomelista ja mahdollinen ydinonnettomuus

 Venäjän ”sotilaallinen erikoisoperaatio Ukrainassa” on nyt jatkunut jo miltei 1,5 vuotta.

Lopullista ratkaisua ei vielä näy.

Esittelen tässä kuitenkin kaksi tärkeää murroskohtaa tässä kriisissä. Toinen oli Kiovan operaation epäonnistuminen helmi-huhtikuussa 2022 ja toinen mahdollinen taktisen ydinaseen käyttö tai ydinonnettomuuden lavastaminen.

Ensimmäinen varmisti sen, että Venäjä ei murskattua Kiovaa ja tuhottua Ukrainan poliittista johtoa. Toinen on mahdollinen ja epätodennäköinen. Toivottavasti ei ikinä tapahtuva mutta se voi muuttaa sodan kulkua suuresti.

Venäjän erikoisjoukkojen strateginen epäonnistuminen 24. 2.2022

Kuvauksia ja tutkimuksia Hostomelin ja Kiovan taisteluista keväältä 2022 on alkanut ilmestyä vähitellen. Parhaimmissa niissä on syvällisiä analyysejä ja silminnäkijöiden kertomuksia. Pienen maan on hyvä tutkia tarkkaan nämä kertomukset ja ennen kaikkea sitä mitä näistä operaatioista opittiin.

Lyhyesti: Hostomelissa laatu ja päättäväisyys voitti määrän ja ylioptimisesti tehdyn operaatiosuunnitelman. Venäjä yritti musertaa Kiovan ”pelurin tuurilla” mutta hävisi.

Hostomelin taistelu – salaisuus siihen miksi Zelensky selvisi

Venäjän sodanjohdon tarkoituksena oli vallata Kiova 3-4 päivän aikaikkunalla ja nopealla iskulla tuhota Ukrainan poliittinen johto ja samalla lamaannuttaa sen sodankäynti. Oletuksena oli, että kun presidentti Zelensky olisi tuhottu tai vangittu vastarinta luhistuisi. Näin sotilaallinen erikoisoperaatio olisi loppu 72 tunnissa.

Kiovan valloitukseen tähtäävä operaatiosuunnitelma perustui siihen, että Kiovaan lähellä oleva Hostomelin lentokenttä saataisiin nopeasti Venäjän joukkojen haltuun ja ilmasillan tehokkaaksi etapiksi. Venäjä oli Hostomelin valtaamista varten keskittänyt huomattavan joukon Kiovan lähelle (Irpin, Butša ym.) soluttautuneita GRU:n sabotöörejä ja agentteja, joiden piti avustaa tässä operaatiossa. Menestystä ei kuitenkaan tullut: Venäjä yliarvioi näiden Ukrainan joukkojen toiminnan ja aliarvioi vastarinnan sitkeyden.

Ukrainan sotilasjohto ymmärsi välittömästi hyökkäyksen jälkeen tämän alueen merkityksen ja pyrki alusta asti estämään kentän käyttämisen. Se toi esimerkiksi kiitoradalle kuorma-autoja tukkimaan liikennettä ja estämään laskeutumisia. Ukrainalaisten taistelumoraalia kohotti myös se, että aivan taistelun alussa lentokentän vähälukuisen puolustajat kykenivät pudottamaan alas venäläisiä taisteluhelikoptereita.

Tästä alun vastarinnasta huolimatta venäläiset saivat kentän lähelle heti alussa 300 miestä ja ammuspulasta kärsivien ukrainalaisten piti vetäytyä ja kaksi tuntia taistelun alusta venäläiset saivat Hostomelin käsiinsä.

Tässä vaiheessa jokin kuitenkin petti: venäläiset joukot odottivat nyt täydennyksiä ja erityisesti Il-76 kuljetuskoneita, joissa piti olla noin 1000 erikoisjoukkojen jäsentä. Tämä joukko jäi kuitenkin jostain syystä tulematta ja venäläiset odottivat Dnjepr-joelta tulevia vahvistuksia, joita ei niitäkään tullut. Toimivaa ilmasiltaa ei muodostunut ja näin venäläisten mahdollisuus saada Kiova haltuunsa epäonnistui heti alkuunsa. Samoin hyökkääjän erikoismiesten (VDV) kärsimät suuret tappiot lamaannuttivat operaation aivan alussa.

Venäjän epäonnistuminen ja aika teki työtään ukrainalaisten puolesta. Ukraina sai paikalle omia erikoisjoukkojaan, jotka yhdessä vapaaehtoisten kanssa muodostivat huomattavan voiman. Vastaisku tuhosi kentälle tulleet venäläiset speznats-joukot ja näiden rippeet vetäytyivät lentokentän toiselle puolelle metsään. Voittonsa jälkeen ukrainalaiset tulittivat tykistöllään lentokenttää tehdäkseen sen käyttökelvottomaksi ennen kuin 25 pnä helmikuuta venäläiset maajoukot tulivat Hostomelin ympärille ja karkottivat uudestaan ukrainalaiset. Venäläisten kannalta tämä tapahtui kuitenkin liian myöhään sillä lentokenttää ei voitu enää käyttää.

Taistelu Kiovasta jäi hitaasti paikalle tulleiden venäläisten joukkojen vastuulle eikä yllätyshyökkäystä Ukrainan poliittista johtoa varten kyetty improvisoimaan. Hengähdystauon aikana Ukraina sai pääkaupunkiinsa joukkoja ja täydennyksiä sopivasti. Yllätysmomentin hävittyä erikoisjoukot jäivät alueelle ja kuten edellä mainittu, nämä kärsivät suhteettomia tappioita. Kuukauden kuluttua Venäjä ilmoitti vetäytyvänsä Kiovan ympäristöstä ja huhtikuun ensimmäisenä päivänä venäläiset lähtivät myös Hostomelista. Taistelu Kiovasta vuonna 2022 oli päättynyt.

Mitä Suomen pitäisi oppia Hostomelista?  

Vihollisen syvät operaatiot, joiden tarkoitus on poliittisen vallan lamaannuttaminen tarvitsevat sopivan ilmasillan ja lentokentän käyttöönsä. Ilman lentokenttää ja jatkuvaa täydennystä erikoisjoukkojen lähettäminen operaatioon on turhaa.

Venäjän erikoisjoukkojen kärsimät tappiot olivat suhteettomat siksi, että niitä käytettiin taistelun alun jälkeen aivan kuin tavallista jalkaväkeä. Spetznats-joukoille ei tullut tulitukea maasta tai ilmasta tarpeeksi tällaista operaatiota varten. Puolustajan raskaan tykistön ja tulen käyttö vie näiltä joukoilta niiden “erikoisluonteen” kokonaan. Alun strateginen yllätys tai ilmaherruus ei kestänyt kovinkaan pitkän ja sen jälkeen ei ollut vaihtoehtoista suunnitelmaa.

Epäonnistuminen oli selvää, siitäkään huolimatta, että Venäjä yritti pontevasti elektronisen sodankäynnin keinoin sokaista Ukrainan tutkat ja tuhota sen ilmavoimat. Näin ei lopulta tapahtunut: ilmaherruus jäi saamatta eikä Ukrainan ilmapuolustusta sokaistu. Lopputuloksena tästä uskaliaasta operaatiosta oli Venäjän erikoisjoukkojen tuhlaaminen tavallisissa maataisteluissa. Mahdollisuuksia menestykseen olisi ollut mutta kykenemättömyys Hostomelin lentokentän käyttämiseen ja ilmasillan rakentamiseen merkitsi epäonnistumista. Edes paikallisista soluttautujista ollut lopulta mitään hyötyä tässä tilanteessa.

Kiovaa ei saatu vallattua; presidentti Zelensky sai mahdollisuuden organisoida puolustuksen ja hänestä tuli maan puolustuksen ikoninen hahmo. Sankarina on tietenkin myös ukrainalainen sotilas, sen erikoisjoukot ja vapaaehtoiset, jotka kykenivät vaikeassa tilanteessa improvisoimaan kun taas Venäjällä ei sitä kykyä ollut vaikka sen joukot taistelivatkin urhoollisesti vaikeassa tilanteessa.

Mitä me tästä opimme? Daavid voi voittaa Goljatin mikäli….

Goljat yliarvioi omat voimavaransa ja ali-arvioi Daavidin. Vihollisen voimien halveksuminen johtaa aina tappioon, virheisiin ja uhkapeliin. Etelä-Suomen lentokentät ovat tärkeitä kohteita, joiden lähistöllä kannattaa olla motivoituneita joukkoja, raskaita kuorma-autoja, ilmatorjuntakalustoa ja vähintään raskaita heittimiä. Sekä tietenkin myös suomalaisia sotilaita. Vastarinnan pitää alkaa ensimmäisellä minuutilla ja välittömästi.

Joukkojen motivaatio on myös äärimmäisen tärkeä tekijä. Ukrainan sodan voittaa se osapuoli, jolla on sydän mukana, joka kykenee myös sopeutumaan tilanteeseen paremmin ja jonka kotirintama tuottaa eniten aseistusta tai saa aseistusta tarpeeksi ulkomailta.

Taktisen ydinaseen käyttö tai ydinonnettomuuden tai terrorin lavastaminen

Kuten edellisessä blogissani totesin, Venäjän väestö ei ole motivoitunut tähän sotaan.

Tuleva mahdollinen mobilisaatio tulee a) vaurioittamaan maan tuotantoelämää ja b) luomaan yhteiskuntaan sisäisiä jännitteitä.

Poliittisen ja ennen kaikkea taloudellisen epävarmuuden oloissa se ei tule olemaan suosittu toimenpide. Mutta entä jos Venäjä kokee tulleensa umpikujaan? Entä jos se näkee tilanteen sellaiseksi, että se ei voita taistelukentällä ja pelkää sisäistä romahdusta?

Ukrainan kansallisen vastarinnan keskus on ilmoittanut “dokumentteihin” vedoten, että Venäjä aikoo suorittaa ”false-flag” operaation Kurskin ydinreaktoria vastaan yhtä aikaa Zaporizhian ydinvoimalaa vastaan suoritetun iskun kanssa (@igorsushko).

Tämä tieto on hyvin epäselvä ja lähinnä vain huhu, jota Ukrainassa levitetään.

Ajatus kuitenkin siitä, että lukkiutunutta sotatilannetta haluttaisiin selvittää tällaisilla keinoilla tai että siihen käytettäisiin taktisia ydinaseita on kauhistuttava. Tämän huhupuheen todennäköisyyttä voi vain arvailla mutta jos otetaan ajatusleikiksi se, että tällainen tapahtuisi olisivat seurauksen vakavat. Maailmanlaajuisen talousromahduksen lisäksi se pakottaisi muut suurvallat ja Euroopan Unionin vastaamaan. Johtaisiko sen EU:n käpertymiseen vai syvempään yhteistyöhön Ukrainan kanssa on tietysti mahdoton sanoa.

Sen voi tietysti todeta, että Kiina on ollut kategorisesti tällaista vastaan enkä usko, että virallinen Venäjä uskaltaisi leikkiä tällä. Asiaa kannattaa kaikesta huolimatta pohtia. Mitä me silloin teemme? Mitä USA ja EU tekevät? Entä eurooppalaiset?

Mitä me tekisimme?