Kenen varpaat pilkistävät itärajan pakolaisrallin ja kiristyksen takana?

Juuri tällä aamuisella hetkellä kun suomalaiset veronmaksajat hörppivät aamukahviaan ovat, maailmalla ja Venäjällä toimivat ihmiskauppiaat ahkerassa työn touhussa.

He laskevat paljonko on ihmisen hinta.

Nyt tingitään ja melskataan. Sovitaan ja maksetaan.

Arabiankieliset tik-tok sivut täyttyvät mainoksista, joissa kerrotaan siitä, että Venäjän kautta on mahdollista päästä Suomeen ASYLYM-matkoille.

Mainokset ovat auvoisia: Suomessa voi olla kivaa ja ei tarvitse tehdä työtä.

Mutta ei se ole helppoa ihmiskauppiaillakaan.

Operointi Venäjällä maksaa. He joutuvat maksamaan ”suojelurahaa” ja ”osuuksia” omista tuotoistaan jollekin taholle, joka hyötyy.

Aprikoin tässä seuraavaksi kuka ja mikä taho on tämän Suomen vastaisen iskun takana.

Kenen varpaat näkyvät verhon takaa?

Se taho, joka on masinoinut tämän kampanjan, täytyy olla hyvin vaikutusvaltainen – aivan maan huipulta.

Tämän henkilön pitää olla erittäin lähellä Venäjän tiedustelupalvelua ja ennen kaikkea lähellä Pietarin tiedustelua. Tätä tahoa ei komentele kuka tahansa. Hänellä pitää olla oikeat yhteydet sekä tietenkin ylin muodollinen hyväksyntä sille mitä hän tekee.

Kyseinen henkilö on luullakseni vastuussa Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan vuonna 2022. Hänen suunnitelmissaan sodan piti olla lyhyt ja voitokas, joka sinetöisi vuoden 2024 presidentinvaalien tuloksen.

Se olisi myös varmistanut hänen vaikutusvaltansa ja merkityksensä ”johtajan läheisenä”.

Sota ei kuitenkaan mennyt hyvin vaan siitä tuli epäonnistuminen. Uutta imperiumia ei syntynytkään eikä Kiinaa voitu häikäistä uudessa liittolaissuhteessa omalla sotilaallisella urotyöllä. Globaalissa kilpailussa Venäjästä on tullut paaria ja hylkiö, jota käsitellään ”quantité négligeable” suureena kansainvälisessä politiikasta.

Tämä vaikutusvaltainen henkilö, joka siis toimii Venäjän turvallisuusneuvoston vaikutusvaltaisessa sihteerin virassa, on nyt hienoisessa pulassa. Luvattua voittoa ei tullut.

Pitkä sota on vienyt sota-innon pohjiin. Moskovan tšinovnikit ovat muuttuneet nyreiksi kun pelkäävät, että heidän ”herranterttunsa” viedään seuraavassa mobilisaatiossa armeijaan. Rahat ovat lopussa.

Pahinta on suosion lasku. Suuren Herran silmissä epäonnistuminen on samaa kuin epälojaalisuus ja sellaisesta voi joutua sivuraiteelle. Niinhän kävi johtajan entisille ”läheisille” kuten Vladislav Surkoville ja Sergei Ivanoville. Näiden kohtalo pelottaa. Entäs jos joutuisi kalastus ja metsästysasian varaministeriksi Petroskoihin? Pois Moskovasta?

Kesällä tuli kova isku sillä palkkasotilasjoukko Wagnerin johtaja Jevgeni Prigožin yritti kaataa Putinin hallinnon.

Juhannusyön paniikkia ei Kremlissä unohda kukaan.

Tämän miehen synti oli se, että hän oli lämpimästi tukenut Prigožinia ja joutunut epäilyksen kohteeksi siitä, että hän olisi tukenut kapinaa. Häntä ei kuitenkaan monien kenraalien mukana laitettu kotiarestiin ja kuulusteltu sillä hän oli sitä varten liian mahtava taho.

Epäluulo kuitenkin jäi.

Tällaisessa tilanteessa oli tehtävä jotain. Presidentinvaalit lähestyivät – Suuri Herra ja Isäntä haluaa nyt hyviä uutisia. Johtajalle pitää saada huvitusta ja hyvää mieltä. Hän oli yhtä perso sille kuin keisari Wilhelm II, jonka kanslerit ymmärsivät, että ”Majestät brauchen Sonne” – ”majesteetti tarvitsee auringonvaloa”.

Mikäpä kävisi Suuren Herran mieli-alan kohennukseen paremmin kuin Suomen nöyryyttäminen? Aikoinaan Vladimir Zirinovski pelotteli suomalaisia ja nämä olivat sitten olleet ahdistuneita. Venäjällä hurrattiin! Ollaanhan me suurvalta kun ne pelkää! Itämediassa Suomea verrattiin ”käärmeen edessä jäykistyneeseen kaniiniin”. Samoin vuosina 2015-2016 saatiin nauttia Suomen nöyryyttämisestä kun pohjoisesta vietiin rajan yli väkeä.

Nytkin nautitaan – nauretaan Suomelle. Venäläinen media hohottaa riemusta. Ollaan me sentään vielä suurvalta ja pystytään näyttämään näille kurjille ja epälojaaleille tsuhnille.

Venäjän nauravassa mediassa ei ikinä ymmärretty, että Zirinovskin pelottelu tuhosi 1990-luvulla kaiken mahdollisen vilpittömän yhteistyön ja luottamuksen mahdollisuuden. Se vei Suomen sille tielle, joka johti Natoon. Suomalainen mentaliteetti on jotain sellaista, jota ei Moskovan hallinnon paukapäisessä todellisuudessa oikein ymmärretä.

Näyttävä media-operaatio on tälle henkilölle nyt tarpeen myös siksi, että siitä saa vähän taskurahaa ja ennen kaikkea voi vahvistaa sitä asemaa, joka on Pietarissa antamalla omien klienttien rahastaa ihmiskauppiaita. Sodan takia maan talous on ikävässä jamassa. Hallinto, joka on läpimätä ja umpikorruptoitunut tarvitsee ”liukuvoidetta” toimiakseen. Sekurokratian sisäinen koheesio toimii rahalla.

Tämä sama herra on ollut myös töissä Suomen rajalla; Leningradin KGB:ssä. Hän vihaa ja inhoaa suomalaisia ja Suomea yli kaiken. Kun keihäänheittäjä Rädylle Saksa oli ”p-ka maa” niin tälle herralle ja toveri tsekistille Suomi on ”p-ka maa”.

Suuren Herran ”Suurvisiiri” – Nikola Patrušev taistelee asemastaan

Kyseessä on Nikolai Patrušev, joka taistelee nyt asemastaan.

Politiikan tuulet ovat nyt vastaiset ja ikävät. Sota menee huonosti, Kiina ja USA ovat löytäneet toisensa, rauhasta puhutaan ja samalla etsitään venäläisessä kulttuurissa tärkeää vastausta siihen kuka oikein on syypää tähän katastrofiin. ”Kto vinovat?”. Hamasin operaatio ei oikein toiminut sillä Israel iski raivokkaasti takaisin ja Hamasin hirmuhallinto näyttää kaatuvan minä hetkenä hyvänsä.

Patruševin pikku juonena on olettaa ja toivoa, että Suomi provosoituu jos provosoidaan.

Mitä sitten tehdä?

Suomen ei kannata provosoitua jos provosoidaan. Kuten shakissa – ei kannata tehdä sitä mitä vastustaja haluaa sinun tekevän. On käytettävä mielikuvitusta ja luovaa ajattelua.

Ennen kaikkea on pidettävä kiinni kansallisesta edusta!

Kuten eräs viisas kiinalainen on todennut: 微於微乎, ⾄於無形, 神乎神乎, ⾄於無聲, 故能為敵之司命。

artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää

Pyhiinvaeltaja kesällä 2024

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu