”Keskitietä ei ole” – suomalaisessa politiikassa kyllä on ja tulee olemaan

”…Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, eikä mikään kaupunki tai talo, joka riitautuu itsensä kanssa, pysy pystyssä….” (Matteus 12;25).

Ajattelin tässä helatorstain kunniaksi kirjoittaa jotain niistä saavutuksista, joihin suomalaisessa politiikassa on ylletty.

Aloitan käytännönläheisyydestä ja ideologioiden vierastamisesta. Se on ollut osa ”suomalaisen politiikan tehdasasetuksia”.

Toinen on ollut se, että tässä meidän maanläheisessä poliittisessa kulttuurissamme ei ole ollut tapana demonisoida ihmisiä, henkilöitä tai puolueita tai äärikärjistää asioita. Meitä on niin vähän ja me tunnemme toisemme.

Poikkeuksia tietysti on ja ne ovat johtuneet itäisen naapurimme vaikutuksesta.

Suomettuneisuuden aika heijastui ulkopolitiikkaan ja sen avulla hallitsemiseen. Oli ”neuvostovastaisia voimia” – oli ”äärioikeistolaisia voimia”.

Kun neuvostokommunismi kuoli niin ideologinen hössöttäminen kulahti – hetkeksi.

Kunnes 2000-luvun alussa (huomatkaa aika) tulleiden vaikutteiden mukaisesti meillä on taas uudelleen hyviksiä ja pahiksia. Värit vaihtuivat mutta meillä on taas uudelleen ”edistyksellisiä voimia” ja vastustajia ”kankeloidaan” tai ”luonnetuhotaan”. Se kaikki on kuitenkin tuontitavaraa ja meikäläiselle järkipolitiikalle vierasta toimintaa. Se, että me emme löydä kompromissia, keskitietä tai että riitelemme keskenämme on suoraan Putinin pelikirjasta. Ja se johtaa siihen mitä evankeliumi ennustaa riitelevästä talosta.

Ehkä kaikkien tärkein saavutus on liittynyt järjellisten poliittisten mahdollisuuksien hyväksikäyttämiseen. Kansalaissodan jälkeen sosiaalidemokraatit pääsivät nopeasti osaksi parlamentaarista järjestelmää ja kun Svinhufvud väistyi pääsivät he hallitukseen. Sodan jälkeen syntyi aseveli-akseli, joka perustui siihen luottamukseen mikä oli syntynyt rintamalla. Kokoomus pääsi erinäisten kummien auttamana vihdoin hallitusvastuuseen 1980-luvulla. Samoin SMP.

Nyt vuonna 2023 meillä on historiallinen mahdollisuus kääntää selkämme viholliskuvia luovalle ideologismille, poliittiselle lahkolaisuudelle ja elämälle vieraille hössötyksille.

Meillä on mahdollisuuksien ikkuna ja se on nyt auki.

Och samma på svenska. Det så kallade ”möjlighetsfönstret” är öppet.

En tiedä onko hyvää ruotsia…