Kokoomuksen ja Putinin Venäjän salattu yhteinen menneisyys

Kokoomuksen ja Putinin Venäjän väliset suhteet vuosina 2000-2014 ovat nykyään salattua historiaa. Niistä ei haluta puhua. Lähihistoria on kuitenkin armoton.

Salaisuuden varjo johtuu siitä, että kokoomus joutui 2000-luvun alussa peesaamaan hallitsevaa sosiaalidemokraattien agendaa turvallisuuspolitiikassa. Vasemmisto ja sosiaalidemokraatit hallitsivat ulkopoliittista puhuntaa eikä kokoomukselle jäänyt paljoakaan tilaa.

Vuosina 2000-2012 kokoomus joutui nöyrästi sopeutumaan presidentti Tarja Halosen valtakauteen, jossa ns. positiiviset suhteet Venäjään oli monopolisoitu presidenttitasolle ja sosiaalidemokraattisen puolueen yksinoikeudeksi. Kokoomukselle jäi tässä toisen viulun soittelemisen tuska – se hoiperteli ”mini-suomettumisen ja mini-natottamisen” välillä.

Kokoomuksen natomyönteinen siipi oli keskittynyt ns. ”Atlantti-seuran” ympärille. Tämä linja oli kuitenkin kokoomuksessa armotta marginaalissa kuten koko ns. traditionaalinen kokoomus oli aina vuoteen 2022 saakka.

On tosiasia, että puolue liehui silloin ja on liehunut sen jälkeen erilaisten muodikkaiden ideologioiden kuten vihreän aatteen, wokeideologioiden ja Venäjä-ystävyyden välillä 2000-luvulla aina vuoteen 2022 saakka, jolloin ns. Natosiipi nostettiin naftaliinista. Kokoomus ei siten ajanut pelkästään kaksilla rattailla vaan sillä oli useita sopivia poliittisia linjoja ja ennen kaikkea kykyä luoda hyödyllisiä poliittisia mielikuvia.

”Appearance is everything – not essence”.

Tapaukset Häkämies & Katainen ”minisuomettuminen”

Tilanne 2000-luvun alussa oli kokoomukselle kieltämättä piinallinen. Ne kerrat kun kokoomus yritti puhua idän tilanteesta avoimesti sitä käytettiin puoluetta vastaan. Mainittakoon näistä ”kurinpalautuksista” tapaus kun puolustusministeri Jyrki Häkämies piti vuonna 2007 puheen Washingtonissa, jossa hän piti suurimpana turvallisuushaasteena: Venäjää, Venäjää ja Venäjää. Muut puolueet käänsivät sanan uhkaksi ja vasemmistolaiset kielivät Venäjälle kokoomusministerin pahuudesta. Asia nostettiin uudelleen pinnalle vuonna 2010 kun Jyrki Katainen vertasi Venäjän taloutta Hollantiin.

Kun vastustajat syyttivät sitä ”russofobiasta” niin kokoomus puolusti itseään ”minisuomettumalla”. Se alkoi kilpailla Venäjän ystävyydestä puoluetasolla ja pyrki ”minisuomettumaan” suhteessa Venäjään. Aivan kuten 1970-luvulla, jolloin ns. ”remonttimiehet” pyrkivät päästämään kokoomuksen pois ulkopoliittisesta paitsiosta. Oli järjesteltävä suhteet suoraan Moskovaan ja kumarrettava syvempään kuin muut.

Yhtenäisen Venäjän ”sisarpuolue” kokoomus

Tätä varten suhde Venäjään järjestettiin puoluetasolle. Hallitsevasta puolueesta ”Yhtenäinen Venäjä” tuli 2000-luvun alussa kokoomuksen ”veljespuolue” itänaapurissa ja syvenevän ystävyyden suhteita harjoitettiin vierailuilla, joissa venäläiset vieraat tutustuivat europuolue EPP:hen. Esimerkiksi vuonna 2006 silloinen puheenjohtaja Jyrki Katainen totesi, että suhteet ovat syvät ja juontuvat aina Ville Itälän kauteen (http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/politiikka/96341.html). Katainen oli jo vuonna 2005 vieraillut Moskovassa, jossa venäläiset olivat halunneet yhteistyötä ”aatteelliselle pohjalle”.

Kataisen mukaan: ”…meillä on tavoitteena ylläpitää hyviä suhteita Yhdistyneeseen Venäjään. Heillä on keskusta-oikeistolainen ajatusmaailma, toteaa Katainen. Hän muistuttaa samalla, että Kokoomus on kutakuinkin ainoa suomalaispuolue, jolla on säännöllistä yhteydenpitoa venäläisiin poliittisiin puolueisiin….” Katainen toimi myös liehtarina EPP:n eurooppalaisten poliitikkojen isäntänä ja oli halunnut yhteisissä kokouksissa ”E…U:n ja Venäjän välille laajempaa yhteistyötä muun muassa energia-alalla…” Katainen viritteli suomettumisen aikaisia äänenpainoja: ”..turvallisuuden ja talouskehityksen kysymyksissä Venäjä on merkittävä maa, jonka kanssa EU.lla täytyy olla selkeät sävelet. Tämän vuoksi hyvät henkilökohtaiset ja puolueiden väliset suhteet koetaan EPP:ssäkin hyvin tärkeiksi”.

Kokoomuksen ongelmaksi nousi Alexandr Stubb, joka toimi ulkoministerinä esimerkiksi Georgian sodan 080808 aikana. Stubbin toiminta ärsytti venäläisiä suuresti ja epäilemättä vaikutti myös siihen, että myöhemmin hänen puheenjohtajuutensa sai niin äkillisen lopun vuonna 2016.

Itänaapurissa epäilemättä haluttiin, että kokoomuksen puheenjohtaja ei olisi niin länsiorientoitunut ja Nato-myönteinen. Ei niin merkillistä kyllä – vuonna 2016 haastajia löytyi helposti ja näille haastajille löytyi organisaattoreita ja rahaa.

Ukraina alueen lohkominen ei ollut ongelma

Todettakoon, että kun kokoomus pääsi Halosen valtakauden jälkeen taas hallituksiin merkitsi se Venäjän suhteiden lämmittelyssä aivan uutta kautta. (https://yle.fi/uutiset/3-6910866). Ja kun Ukrainan kriisi ensimmäistä kertaa leimahti sodaksi oli Katainen ensimmäisenä toivomassa, että normaalit suhteet voitaisiin palauttaa. (https://www.kaleva.fi/katainen-tapaamisten-peruminen-ei-haittaa-venaja-s/1686343). ”Toivon mukaan tilanne rauhoittuu viikkojen sisällä” totesi Katainen. Natosta kyllä puhuttiin omien keskuudessa mutta se mielipidettä pidettiin hallitusneuvotteluissa visusti piilossa.

Ottawan miinasopimus oli Kokoomukselle erinomaisen hyvä juttu

Kokoomuksen pallottelu ”mini-suomettumisen” ja ”mini-natottamisen” välillä näkyi erinomaisen selvästi kun puolue hyväksyi Ottawan sopimuksen vuonna 2011 kokoomuksen ollessa hallituksessa. Puolue äänesti kokonaisuudessaan sen puolesta. Miinat piti saada pois. Sen sijaan vuonna 2014 kokoomuksen puoluekokous halusi julkilausumassaan irtautua sopimuksesta. Oltiin niin vastaan kuin puolella – samaan aikaan.

Kokoomuksen Venäjän-kana on vielä kynimättä

Lähihistorian tutkimisen käynnistäminen paljastaa epäilemättä vielä monenlaisia mustia pisteitä wanhojen puolueiden historiassa.

Kokoomuksella nämä liittyvät 2000-luvun alkuun, jolloin se yritti epätoivoisesti pestä kasvonsa Moskovan edessä. Puolueen Venäjä-kana on kuitenkin kynimättä esimerkiksi Ottawan miinasopimuksen tapauksessa – miksi puolue äänesti maanpuolustukselle vahingollisen hankkeen puolesta eikä ole sen jälkeen todellisuudessa pyrkinyt pelastamaan tilannetta.

Puheenjohtaja Petteri Orpolla ja kokoomuksella (Yhtenäisen Venäjän sisarpuolueena) on siksi paljon selitettävää Suomen kansalle.

Disclaimer: kyseessä on kirjoittajan henkilökohtainen akateeminen essee.

 

+3
artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää

Varakansanedustaja., valtuutettu
Olen työssä Helsingin yliopistossa ja toimin siellä Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtorina. Palvelen järvenpääläisiä kaupunginvaltuutettuna ja perussuomalaisen puolueen varakansanedustajana (Uusimaa). Olen myös Järvenpään kaupunginvaltuutettu, opetus ja ja kasvatuslautakunnan jäsen, Järvenpään seurakunnan kirkkovaltuutettu, Suomen Perustan ajatuspajan säätiön hallituksen puheenjohtaja ja Pekasus opintokeskuksen rehtori. Jotkut saattavat muistaa minut Alfa-tv:n ”Dosentti” ohjelmasta, jossa haastattelen taiteen, tieteen, politiikan ja yhteiskunnan vaikuttajia. Haluan palvella kaikkia järvenpääläisiä järjellä ja sydämellä. Niin duunareita, yrittäjiä, lapsiperheitä, yksinäisiä ihmisiä, seniorikansalaisia ja koululaisia. Minulle on itsestään selvää, että Järvenpäässä sivistys, koulutus, osaaminen ja työ on asetettava kunniaan. Unelmani on taloudessa tarkka Järvenpää, joka ei unohda sen asukkaita! Ihminen edellä, ihmisen puolesta - tehdään Järvenpäästä kotoisa paikka asua!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu