Kokoomuksen ja Putinin Venäjän salattu yhteinen menneisyys
Kokoomuksen ja Putinin Venäjän väliset suhteet vuosina 2000-2014 ovat nykyään salattua historiaa. Niistä ei haluta puhua. Lähihistoria on kuitenkin armoton.
Salaisuuden varjo johtuu siitä, että kokoomus joutui 2000-luvun alussa peesaamaan hallitsevaa sosiaalidemokraattien agendaa turvallisuuspolitiikassa. Vasemmisto ja sosiaalidemokraatit hallitsivat ulkopoliittista puhuntaa eikä kokoomukselle jäänyt paljoakaan tilaa.
Vuosina 2000-2012 kokoomus joutui nöyrästi sopeutumaan presidentti Tarja Halosen valtakauteen, jossa ns. positiiviset suhteet Venäjään oli monopolisoitu presidenttitasolle ja sosiaalidemokraattisen puolueen yksinoikeudeksi. Kokoomukselle jäi tässä toisen viulun soittelemisen tuska – se hoiperteli ”mini-suomettumisen ja mini-natottamisen” välillä.
Kokoomuksen natomyönteinen siipi oli keskittynyt ns. ”Atlantti-seuran” ympärille. Tämä linja oli kuitenkin kokoomuksessa armotta marginaalissa kuten koko ns. traditionaalinen kokoomus oli aina vuoteen 2022 saakka.
On tosiasia, että puolue liehui silloin ja on liehunut sen jälkeen erilaisten muodikkaiden ideologioiden kuten vihreän aatteen, wokeideologioiden ja Venäjä-ystävyyden välillä 2000-luvulla aina vuoteen 2022 saakka, jolloin ns. Natosiipi nostettiin naftaliinista. Kokoomus ei siten ajanut pelkästään kaksilla rattailla vaan sillä oli useita sopivia poliittisia linjoja ja ennen kaikkea kykyä luoda hyödyllisiä poliittisia mielikuvia.
”Appearance is everything – not essence”.
Tapaukset Häkämies & Katainen ”minisuomettuminen”
Tilanne 2000-luvun alussa oli kokoomukselle kieltämättä piinallinen. Ne kerrat kun kokoomus yritti puhua idän tilanteesta avoimesti sitä käytettiin puoluetta vastaan. Mainittakoon näistä ”kurinpalautuksista” tapaus kun puolustusministeri Jyrki Häkämies piti vuonna 2007 puheen Washingtonissa, jossa hän piti suurimpana turvallisuushaasteena: Venäjää, Venäjää ja Venäjää. Muut puolueet käänsivät sanan uhkaksi ja vasemmistolaiset kielivät Venäjälle kokoomusministerin pahuudesta. Asia nostettiin uudelleen pinnalle vuonna 2010 kun Jyrki Katainen vertasi Venäjän taloutta Hollantiin.
Kun vastustajat syyttivät sitä ”russofobiasta” niin kokoomus puolusti itseään ”minisuomettumalla”. Se alkoi kilpailla Venäjän ystävyydestä puoluetasolla ja pyrki ”minisuomettumaan” suhteessa Venäjään. Aivan kuten 1970-luvulla, jolloin ns. ”remonttimiehet” pyrkivät päästämään kokoomuksen pois ulkopoliittisesta paitsiosta. Oli järjesteltävä suhteet suoraan Moskovaan ja kumarrettava syvempään kuin muut.
Yhtenäisen Venäjän ”sisarpuolue” kokoomus
Tätä varten suhde Venäjään järjestettiin puoluetasolle. Hallitsevasta puolueesta ”Yhtenäinen Venäjä” tuli 2000-luvun alussa kokoomuksen ”veljespuolue” itänaapurissa ja syvenevän ystävyyden suhteita harjoitettiin vierailuilla, joissa venäläiset vieraat tutustuivat europuolue EPP:hen. Esimerkiksi vuonna 2006 silloinen puheenjohtaja Jyrki Katainen totesi, että suhteet ovat syvät ja juontuvat aina Ville Itälän kauteen (http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/politiikka/96341.html). Katainen oli jo vuonna 2005 vieraillut Moskovassa, jossa venäläiset olivat halunneet yhteistyötä ”aatteelliselle pohjalle”.
Kataisen mukaan: ”…meillä on tavoitteena ylläpitää hyviä suhteita Yhdistyneeseen Venäjään. Heillä on keskusta-oikeistolainen ajatusmaailma, toteaa Katainen. Hän muistuttaa samalla, että Kokoomus on kutakuinkin ainoa suomalaispuolue, jolla on säännöllistä yhteydenpitoa venäläisiin poliittisiin puolueisiin….” Katainen toimi myös liehtarina EPP:n eurooppalaisten poliitikkojen isäntänä ja oli halunnut yhteisissä kokouksissa ”E…U:n ja Venäjän välille laajempaa yhteistyötä muun muassa energia-alalla…” Katainen viritteli suomettumisen aikaisia äänenpainoja: ”..turvallisuuden ja talouskehityksen kysymyksissä Venäjä on merkittävä maa, jonka kanssa EU.lla täytyy olla selkeät sävelet. Tämän vuoksi hyvät henkilökohtaiset ja puolueiden väliset suhteet koetaan EPP:ssäkin hyvin tärkeiksi”.
Kokoomuksen ongelmaksi nousi Alexandr Stubb, joka toimi ulkoministerinä esimerkiksi Georgian sodan 080808 aikana. Stubbin toiminta ärsytti venäläisiä suuresti ja epäilemättä vaikutti myös siihen, että myöhemmin hänen puheenjohtajuutensa sai niin äkillisen lopun vuonna 2016.
Itänaapurissa epäilemättä haluttiin, että kokoomuksen puheenjohtaja ei olisi niin länsiorientoitunut ja Nato-myönteinen. Ei niin merkillistä kyllä – vuonna 2016 haastajia löytyi helposti ja näille haastajille löytyi organisaattoreita ja rahaa.
Ukraina alueen lohkominen ei ollut ongelma
Todettakoon, että kun kokoomus pääsi Halosen valtakauden jälkeen taas hallituksiin merkitsi se Venäjän suhteiden lämmittelyssä aivan uutta kautta. (https://yle.fi/uutiset/3-6910866). Ja kun Ukrainan kriisi ensimmäistä kertaa leimahti sodaksi oli Katainen ensimmäisenä toivomassa, että normaalit suhteet voitaisiin palauttaa. (https://www.kaleva.fi/katainen-tapaamisten-peruminen-ei-haittaa-venaja-s/1686343). ”Toivon mukaan tilanne rauhoittuu viikkojen sisällä” totesi Katainen. Natosta kyllä puhuttiin omien keskuudessa mutta se mielipidettä pidettiin hallitusneuvotteluissa visusti piilossa.
Ottawan miinasopimus oli Kokoomukselle erinomaisen hyvä juttu
Kokoomuksen pallottelu ”mini-suomettumisen” ja ”mini-natottamisen” välillä näkyi erinomaisen selvästi kun puolue hyväksyi Ottawan sopimuksen vuonna 2011 kokoomuksen ollessa hallituksessa. Puolue äänesti kokonaisuudessaan sen puolesta. Miinat piti saada pois. Sen sijaan vuonna 2014 kokoomuksen puoluekokous halusi julkilausumassaan irtautua sopimuksesta. Oltiin niin vastaan kuin puolella – samaan aikaan.
Kokoomuksen Venäjän-kana on vielä kynimättä
Lähihistorian tutkimisen käynnistäminen paljastaa epäilemättä vielä monenlaisia mustia pisteitä wanhojen puolueiden historiassa.
Kokoomuksella nämä liittyvät 2000-luvun alkuun, jolloin se yritti epätoivoisesti pestä kasvonsa Moskovan edessä. Puolueen Venäjä-kana on kuitenkin kynimättä esimerkiksi Ottawan miinasopimuksen tapauksessa – miksi puolue äänesti maanpuolustukselle vahingollisen hankkeen puolesta eikä ole sen jälkeen todellisuudessa pyrkinyt pelastamaan tilannetta.
Puheenjohtaja Petteri Orpolla ja kokoomuksella (Yhtenäisen Venäjän sisarpuolueena) on siksi paljon selitettävää Suomen kansalle.
Disclaimer: kyseessä on kirjoittajan henkilökohtainen akateeminen essee.
Arto Luukkanen itse peesasi SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa vielä helmikuussa, jolloin hän vastusti Suomen jäsenyyttä Natossa ja vaati asiasta kansanäänestystä.
Ilmoita asiaton viesti
Puolueet ovat kauniisti sanottuna pragmaattisia. Kuinka paljon riippuu puolueesta ja loppupeleissä sen äänestäjistä. Perussuomalaiset huomasivat nopeasti, että äänestäjän ääni on se lähtökohta. Ilman äänestäjiä, kannattajia ei puoluetta ole vaan käy kuin smurffeille.
Keskusta ei sitten millään suostu kuuntelemaan äänestäjiään joka näkyy kannatuksessa. Entä sitten kokoomus?
Kokoomus on hyvin pragmaattinen puolue eikä aja vain kaksilla vankkureilla, rattailla vaan niitä on joka lähtöön ja politiikan tuuliviiri ei tunne sellaista suuntaa johon se ei osoittaisi. Puolue on imagoa jonka teot ovat olleet sitten ihan muuta. Viime aikoina anteeksi puolue on alkanut peruuttamaan aivan mistä vain, anteeksi nyt vain.
Politiikan tutkimuksen mukaan kokoomuksen hurjan kannatuksen tärkeä moottori on tuo Nato innostus. Jos näin on anteeksi puolueen anteeksipyyntö on sitten kuitannut nuo menneisyyden synnit tässäkin kohtaa.
Puffaan vielä perään Puheenaihe podcastia jossa tutkija Oskari Lahtinen purkaa woketusta (se mies joka oli Hesarissa). Yllätys yllätys perussuomalaiset eivät woketa, mutta ei myöskään keskusta eikä kokoomus. Puoluejohdon woketuskin siis annetaan anteeksi tälle pragmaattiselle puolueelle.
https://www.youtube.com/watch?v=OPWWouB2Xxc&t=2513s&ab_channel=Puheenaihe
Tutkimus: Woke-asenteet ja woke-kulttuuri (Oskari Lahtinen) | Puheenaihe 280
Ilmoita asiaton viesti
Persuilla ei pitäisi olla kanttia suoltaa tuollaista tekstiä, kun ajattelee kuinka paljon putinisteja sen riveissä on ollut tai vaikkapa presidenttiehdokas Huhtasaaren Venäjä-ihailua.
Ilmoita asiaton viesti
VKK herra erotettiin. Muissa puolueissa putkimiehet ovat parhaassa tapauksessa pyytäneet anteeksi ja jatkaneet eloaan kuin ei mitään ja röyhkeimmät eivät ole tehneet edes tätä. Huhtasaaren Venäjä ihailusta olisi kiva saada sitaatteja.
Ilmoita asiaton viesti
Huhtasaari oli pressaehdokas…
Ilmoita asiaton viesti
Ja tuoko on sitaatti Huhtasaaren Venäjä-ihailusta?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä. 😀
Ilmoita asiaton viesti
Huhtasaaren avustajana EU-parlamentissa on Olli Kotro, joka on mielipiteidensä perusteella pesunkestävä putinisti.
Ilmoita asiaton viesti
Niin taitaa olla.
Tarkoittaako se jotain sitaatteja ”Huhtasaaren venäjä ihailuja”?
Ilmoita asiaton viesti
”Kukaan ei pysty auttamaan, jos Putin tulee tänne.
#Päivässä ohi#Ei edes NATO.”
https://www.ksml.fi/paikalliset/2483877
Ilmoita asiaton viesti
Onko tuo artikkeli jollain tavoin Venäjän ihailua?
Hänhän toteaa että kymmenen ydinpommia ja se on siinä.
Twiitit ovat vuodelta 2017.
Kuka uskoi että Ukraina pystyisi taistelemaan näin hyvin?
Oliko tuohon aikaan, ja vielä ehkä viime vuonnakin, yleinen luulo että Venäjä on sotilaallinen suurvalta?
Olisiko Huhtasaaren pitänyt esittää että Venäjä ei pärjäisi Suomelle, ei siis tarvitse pelätä?
Kuinkahan tuollainen olisi tulkittu?
Kaivakaa nyt oikeita, Venäjää ihailevia lausuntoja?
Lisäksi, jos Venäjä käyttäisi ydinaseitaan Suomea vastaan niin tuo lausuma pitää edelleen paikkansa.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä ei niinkään ihailua vaan täydellistä alistuneisuutta. Lisäksi Huhtasaari on jatkuvasti vähätellyt läntisiä yhteistyöelimiä, erityisesti Euroopan Unionia ja NATO:a.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä ihmeen ”täydellistä alistuneisuutta”?
Jos on kyse siitä että naapurivaltio hyökkää ydinaseilla niin eipä siinä muu auta.
Huhtasaari haluaa eroon EU:a, ei kai se ole vähättelyä? Kyse on kai hänen, ja monen muun mielipiteestä. Onko se jotain ”Venäjän ihailua”?
Suurin osa suomalaisista vastusti Natoon liittymistä vielä alkuvuodesta. Siis he kaikki ovat Venäjän ihalijoita?
Eikö Huhtasaarella saa olla mielipidettä? Vai pitääkö hänellä olla punavihreiden kanssa yhtenevä mielipide? Hyvään kommunistiseen tapaan = Yksimielisyys on käsin kosketeltavissa.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän kukaan ole kieltänyt Huhtasaaren mielipiteitä. Siitä vaan. Ihan samalla tavalla minä tai kuka tahansa muukin voi lausua oman mielipiteensä Huhtasaaren mielipiteestä. Joka on minusta syvältä.
Ilmoita asiaton viesti
Vaan kun et pysty esittämään katetta väitteelle että Huhtasaari ihailisi Venäjää.
Mielipiteen kieltämistähän sinä (-kin) harrastat syyttämällä Huhtasaarta sellaisesta mitä hän ei edes ole tehnyt.
Voit kyllä lausua aivan vapaasti mielipiteesi Huhtasaaren mielipiteistä mutta et voi lausua mielipidettäsi sellaisesta Huhtasaaren mielipiteestä joka ei ole totta. Tai voit tietenkin ja sitähän sinä juuri teet.
Ilmoita asiaton viesti
Turtiainen eroitettiin aivan muiden syiden kuin venäjänäkemystensä takia.
Ilmoita asiaton viesti
”Väärin erotettu”, sekin vielä.
Ilmoita asiaton viesti
Jos googlaat Huhtasaari Venäjä, niin löydät lukuisia esimerkkejä.
Mielenkiintoista oli havaita Ilta-Sanomien eräässä parin vuoden takaisessa uutisessa, että:
”Venäjä-pakotteiden purkamista kannattavat perussuomalaisten eurovaaliehdokkaista Teuvo Hakkarainen, Arto Luukkanen, Samuli Sibakoff, Minna Partanen, Minna Reijonen, Karri Ollila ja Tanja Vahvelainen.”
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/af390958-aaa2-46af-9084-8c85dc6c60fd
Ilmoita asiaton viesti
Niin Huhtasaari on ottanut väärin selfien. Toivottavasti on konsultoinut viime ainoina Sanna Marinia selfien oton suhteen. Huhtasaaren kohdalla tuo on ollut törkeää valetta joista uusin on tämä twitterissä pyörivä puhdas väärennös jota en suosittele tänne jakamaan luulisi rikkovan säätöä jos toista. Vieläkin vaikea ymmärtää mistä tuo medioiden Huhtasaari inho kumpusi niin naurettavaa väärinymmärrystä tämä Usarikin väänsi.
”Huhtasaari: ”Suomi ei voi myydä juustoja Venäjälle, mutta Saksa myy autoja” (USARI)
-> PUTINISTI!!!”!””1
Ilmoita asiaton viesti
Voisit suoraan linkittää Huhtasaaren ”Venäjä-ihailuja”.
Pääsääntöisesti kai on niin että väitteen esittäjä on velvollinen esittämään faktaa. Muutoin väite on tyhjää hölinää.
Kysyin tosin Mikkoselta mutta ei ole vielä tullut vastausta. Muuta p….n jauhamista kylläkin.
Ilmoita asiaton viesti
Kysyit- siitä.
https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=huhtasaari+ven%C3%A4j%C3%A4
Ilmoita asiaton viesti
Huhtasaari:
”– Venäjällä ei ole mitään tekemistä ja roolia Euroopan kansallismielisten parlamenttiryhmien päämäärissä, joten Venäjä ei ole kysymys, hän jatkaa.”
Venäjä-ihailua?
Ilmoita asiaton viesti
Sen poimit tuosta uutisvirrasta ja esität ettet löydä mitään. Uskovattuuvesi horjuminen kaatui.
Ilmoita asiaton viesti
Siispä, laita linkkisi siihen ”uutiseen” jonka katsot tukevan väitettäsi.
En todellakaan viitsi kahlata koko Googlea läpi valheellisen väitteesi takia.
Ilmoita asiaton viesti
Blaablaablaa, lue nekin jotka ei tue sairasta narratiiviasi.
Ilmoita asiaton viesti
Luukkanen noudattaa hyvää venäläistä tapaa ja syyttää muita siitä mitä persut itse tekevät.
Ihan yks yhteen Venäjän propagandaohjeistosta.
Ilmoita asiaton viesti
Peukku ammattimaisesta ”henkilökohtainen akateeminen essee”:stä.
(Journalistisista ansioista, ottamatta kantaa asiasisältöön)
Poikkeaa edukseen useimmista hetken mielijohteesta vuodatetuista ”ainekirjoituksista”, heh.
Ilmoita asiaton viesti
Tottahan tuo.
Lisäyksenä, että kaikkien puolueiden aito irtiotto NL n vaikutusvallasta on Suomessa kestänyt reilusti yli NL n olemassaolon.
Se on kyllä todella aitoa rähmällään oloa.
Ilmoita asiaton viesti
Eurovaaliehdokkaana ollessaan Arto Luukkanen kannatti Krimin valtauksen vuoksi asetettujen Venäjän vastaisten pakotetteiden purkamista.
Miksi?
Ilmoita asiaton viesti
Varmaan siksi kun hän kannatti samaan aikaan myös venäläisten viisumivapautta.
Ilmoita asiaton viesti
Olli Kotron kanssa. Aina vain hupaisemmaksi menee.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi?
Miksi Arto Luukkanen on aina ajamassa Venäjän asiaa?
Ilmoita asiaton viesti
Riikonen, niin miksihän myös esimerkiksi Esko Aho ja Paavo Lipponen olivat ajamassa Venäjän etupiiriä ex-pääministereinä ihan kirjaimellisesti. Näetkö mitään eroa tavan kansanedustajan tai muutoin päätösvallan ulkopuolella olevien välillä esitettyjen mielipiteiden kohdalla? Tuntuu vain, että kyllä se suurin syyllinen on aina löydettävä ”viestintuojasta tai lähipiiristä”.
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko kaikilla heillä ollut sama motiivi: Raha
Ilmoita asiaton viesti
Jaahas. Oliko kuitenkaan ainoa laatuaan tuossa suhteessa, sillä myös ex-pääministeri Stubb on vahvasti puolustanut viisumivapautta Venäjälle. IS lainaus STT:n uutisesta ”Stubbin mielestä vapaakauppa ja viisumivapaus EU:n ja Venäjän välillä edistäisi myös Venäjän demokratian kehitystä.”
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001570891.html
Kummasti monet kommentoijat näyttävät löytävän syyllisisä milloin mistäkin syystä vain yhdestä ”lokerosta”, vaikka paljon vaikutusvaltaisemmat henkilöt muissa puolueissa ovat olleet samoilla linjoilla. Siis jopa päättävissä asemissa, jolloin poliittinen toiminta on ollut mitä milloinkin. Ihan näkyvästi.
Ilmoita asiaton viesti
Stubb on ”länsiorientoitunut,” kuten Luukkanen kirjoittaa, ja liberaali. Rajojen poistaminen ihmisten ja tavaroiden vapaan liikkumisen tieltä on liberalismin kovaa ydintä. Olen epäillyt Luukkasen tavoin, että Stubbin syrjäyttämisen takana oli vuonna 2016 Putinin Venäjä.
Ilmoita asiaton viesti
Hesarin pääkirjoitussivu 6.5. 2006.Kannattaa lukea jokainen rivi.
Ilmoita asiaton viesti
”Yhtenäisen Venäjän ”sisarpuolue” kokoomus
Tätä varten suhde Venäjään järjestettiin puoluetasolle.”
Höpö höpö Luukkanen, tuo väite on kumottu moneen kertaan, mm. Li Anderssonin:
Vasemmistoliiton puheenjohtajaehdokas väitti virheellisesti, että Yhtenäinen Venäjä olisi kokoomuksen veljespuolue.
Todellisuudessa kokoomus määrittelee sisar- tai veljespuolueikseen puolueita, joiden kanssa sillä on yhteisiä ohjelmallisia tavoitteita ja ideologiaa ja jotka kuuluvat International Democrat Unioniin IDU:iin. Yhtenäinen Venäjä ei kuulu.
https://www.verkkouutiset.fi/a/li-anderssonilta-vaite-vladimir-putinista-ja-kokoomuksesta-hopohopo-50572/#d39a25cd
Ilmoita asiaton viesti
Akateeminen essee? Henkilökohtaista muistelua ja mielipidettä tuo lähinnä oli. Akateemisuus loisti kirjoituksessa poissaolollaan. On toki ymmärrettävää, että kun omat vahvuudet eivät riitä, pitää koittaa kampittaa muita.
Ilmoita asiaton viesti
No, onhan pajatuspaja Suomen Persustankin pamfletteja kutsuttu tutkimukseksi. Ainakin tihutyömies Putkonen kutsuu.
Ilmoita asiaton viesti
Ja mitkä ovatkaan persujen veljespuolueita varsinkin EU:n tasolla, venäjämielisetkö, kyllä, kyllä!
Ilmoita asiaton viesti
Ehkäpä Arto syyttää kohta whataboutismista tyyliin: ”Nyt puhutaan kokoomuksesta eikä persuista” 😉
Ilmoita asiaton viesti
Heh, tästä on tosiaan aikaa vain vajaat kolme vuotta. Saanhan siteerata itseäni:
”Suomen uusvanha ulkopolitiikka perustuu ”hyviin naapuruussuhteisiin” Venäjän kanssa”
”Keskustan puheenjohtaja, valtiovarainministeri Katri Kulmuni on tänään pitänyt ulkopoliittisen linjapuheen eduskunnassa järjestetyssä seminaarissa. Puheesta kuvastuu paluu kylmän sodan asetelmaan, jossa Suomen kannalta elintärkeä on suhde itänaapuriin eli Venäjään. Kulmuni mainitsee naapurisuhteen ensisijaisuuden puheessaan peräti kolme kertaa.”
”J.K. Paasikiven sanoin on tunnustettava tosiasiat. Donald Trumpin ja Boris Johnsonin jälkeen mitään ”länttä” ei ole enää olemassakaan. Presidentti Sauli Niinistön neljästä ulkopolitiikan pilarista Suomi pystyy enää ripustautumaan enää vain yhteen: hyviin, ja kuten Kulmuni sanoo, ”asiallisiin” suhteisiin Venäjän kanssa. Geopolitiikka on tehnyt paluun, kuten Kulmuni puheessaan muistuttaa. Suomen osalta se tarkoittaa paluuta Moskovan etupiiriin.”
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jounisnellman/suomen-uusvanha-ulkopolitiikka-perustuu-naapurisuhteisiin-venajan-kanssa/
Ilmoita asiaton viesti
Linkki venäläisten keskustan kanssa hahmottelemaan yhteistyöasiakirjaan. ei aukea.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000850438.html
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa näkyy Naton ulkopuolelle itsensä vahvasti asemoineen Suomen tukala tilanne, jossa ’hyvät naapuruussuhteet’ (= Venäjän oletettuun tahtoon alistuminen) oli hyvin keskeinen turvallisuuskomponentti.
Nythän keskustelu on kovasti raikastunut. Ja jos saan siteerata itseäni, niin ”Nato -jäsenyys antaa Venäjän lähinaapurille suurimman mahdollisen suvereniteetin”.
Ilmoita asiaton viesti
Meidät on kasvatettu hyvään ”napurisopuun” sosialistien kanssa. Ja tuo kasvatus jatkuu edelleen.
Sosialistit vain katosivat omaan mahdottomuuteensa.
Suurelle joukolle tuo ”naapurisopu” siirtyi sovuksi Venäjän kanssa.
Taidat olla sen verran nuori että et ole kokenut -50 – -80 – lukuja. Mikä silloin oli sopivaa ja mikä ei. Mitä koulukirjoissa kerrottiin historiasta 1900-luvulla jne. Mitä lehdet kirjoittivat….
Tiedoksi, että esim. Viro kyllä mainittiin yhtenä Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton osavaltiona. Siinä kaikki. Missään koulukirjoissa ei puhuttu siitä kuinka Virosta tuli sellainen.
Ja kun aivopesu on ollut tämän sorttista ja paljon rankempaa niin ei ole mikään ihme että siitä on vaikea päästä irti.
Itse olen vielä joskus 1970-luvulla kertonut ruotsalaisille tuota samaa sontaa totena. Ja kuinka Suomi oli silloin itsenäinen ja päätti omista asioistaan.
Lopuksi täytyy mainita että olin tuohon aikaan ehdoton SDP:n kannattaja. Liekö heillä mitään tekemistä ”suomettumisen” kanssa?
Mitä hyviin naapuruussuhteisiin tulee niin ne ovat aivan oma lukunsa. Miksi ei voisi olla hyvissaä väleissä naapurin kanssa?
Täytyy vain pitää todellisuus mielessä.
Ilmoita asiaton viesti
Nostan hattua kenelle tahansa, joka kehtaa julkisesti tunnustaa kannattaneensa SDP:tä. Se vaatii selkärankaa. Vaikka pyrin itegriteettiin, en usko että itse kehtaisin.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni vaatii paljon enemmän selkärankaa (tai sen puutetta) osallistua julkisesti poliittiseen keskusteluun ilmoittamatta puoluekantaansa. Vaikka se kyllä selviää tekstistä niin silti ollaan ”sitoutumattomia” ta ”puolueettomia”.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä ihmeen puoluekantaa? Olen ainakin itse kertonut avoimesti äänestäneeni seitsemää eri puoluetta. Puheenvuoron valikossa ei ole vaihtoehtoa ”kunhan ei ole sosialisti” eikä siellä löydy myöskään libertaaria. Pitäisikö sinun mieliksesi aina vaihdella puoluetta jokaisen kommentin julkaisun yhteydessä. Tuohan ei edes toimisi, kun se ”puoluekanta” ei pysyisi sinä ilmoitettuna kommenttiin liittyen, vaan vaihtuisi taas seuraavana päivänä. Koska Suomessa kaikki puolueet ovat tosiasiassa sosialidemokratian versioita, yksikään niistä ei ansaitse edustaa puoluekantaani.
Ilmoita asiaton viesti
Oskari Lahtinen liittää tutkimuksessaan ”Construction and validation of a scale for assessing social justice attitudes” (2022, vertaisarvioitavana) sosiaalisen oikeudenmukaisuuden asenteet, joista voidaan käyttää kiistanalaista yleisnimitystä ”woke”, online-elämää, mikä viitannee sosiaaliseen mediaan:
”In contemporary culture, these theoretical lines of thought have become intertwined with a notably online culture that aims at regulating language and speech rights. Various people have now experienced different degrees of online and sometimes offline “cancellation” after saying or writing something that caught the attention of the online mob (Foundation for Individual Rights in Education (FIRE), 2022; Ng, 2020) This “cancel culture” can be seen to partly derive from the logic of intersectional feminism: people belong to intersecting spheres of advantage and disadvantage. Those who have multiple disadvantages can be seen as oppressed and those have various advantages as privileged (Crenshaw, 1990). On the whole, the privileged are expected to “check their privilege” and give space to the oppressed.” (Lahtinen 2022, 2; psyarxiv.com, luettu 4.11.2022.)
Tämä vastaa omaa kommenteissa esittämääni näkemystä. Oma kriittinen kanta on ollut, että mitään sananvapauden laajentumista sillä syrjittyjen puolella ei välttämättä tapahdu eivätkä kaikki asianomaiset halua tai voi esiintyä missään identiteettipositiossa.
Lahtisen selittävät teorialinjat – kulttuurimarxismi + postmodernismi, kuten aina – ovat vähemmän vakuuttavia. Lahtisen mukaan Frankfurtin koulukunta ja postmodernismi ovat kietoutuneet yhteen kriittisen rotuteorian, queer-teorian, postkoloniaalisen teorian sekä intersektionaalisen feminismin kirjoituksissa. Lahtinen määrittelee sosiaalisen oikeudenmukaisuuden asenteet sen mukaan, missä määrin ihmiset uskovat kriittisen rotuteorian, queer-teorian, postkoloniaalisen teorian ja intersektionaalisen feminismin ydinuskomuksiin.
”Social justice attitudes, outside of attempts to regulate speech, can be defined as the extent that people believe core notions of critical race theory, queer theory, postcolonial theory and intersectional feminism” (Lahtinen 2022, 2-3).
Queer-teorian ydinuskomusten osalta tämä ei pidä paikkaansa. Queer on ytimeltään anti-identiteettipositio, mikä on heikosti yhteensopivaa intersektionaalisen tai minkään feminismin kanssa. Queer-teoria puolustaa vähemmistöjen ja queer-yhteisöjen autonomiaa, minkä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden asenteet/ ”woke” haluaa korvata tutkimusperäisellä valtiollisella sääntelyllä. Judith Butlerin mukaan ihmiset luoda sukupuolen muotoja, jota vallitsevassa kulttuurissa ei ole pidetty todellisina – emme välttämättä luo mitään uutta mutta voimme löytää sellaista mikä on ollut tunnettua muissa kulttuureissa. Intersektionaalinen feminismi taas haluaa ylhäältä käsin määritellä olevaisen olemisen ja oikeat termit. Jos sukupuoli on queer-teorian mukaisesti sosiaalinen konstruktio, joka syntyy toistoteoilla, silloin jossakin tapahtumassa ja tarkoituksessa voidaan tuottaa myös binäärinen sukupuolikonsepti.
Judith (nyttemin Jack) Halberstam suhtautuu kauniissa kirjassaan In a Queer Time & Place (New York 2005) epäileväisesti nykyiseen – 2005! – ryntäykseen markkinoida queer-nuoria uutena ”riskiryhmänä”, jolla on omat erityisintressinsä ja tarpeensa jolloin oman kulttuurin tarjoamat mahdollisuudet jäävät huomiotta:
”Queer youth sets up younger gays and lesbians not as the inheritors and benefactors of several decades of queer activism but rather as victims of homophobia who need ”outreach” programs and support groups” (Halberstam 2005, 176).
Tämä kritiikki on queer-teorian ydintä, mutta uhripositioiden hakeminen ja uhriuttaminen on taas some-perustaisen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden/ ”woken” ydintä.
Näkökannalla on merkitystä: Helsingin Sanomien kyselyn ensimmäisessä väittämässä esitetään ”1. Ihmislajilla on kaksi biologista sukupuolta.” Olisin väitämästä ”Täysin eri mieltä”, mutta silti tai sen takia en kannata woke- tai transaktiiveja, jotka muualla maailmassa tulevat parveilemaan klubitalojen oville tai tapahtumien portille kun ”teillä on täällä tänään binäärinen sukupuolikonsepti”. Kysymyksenasettelu ei ole kaikilta osiltaan validi.
(Kyseessä on kirjoittajan henkilökohtainen akateeminen kommentti, ja varaan mahdollisuuden laajentaa se myöhemmin kirjoittajan henkilökohtaiseksi akateemiseksi esseeksi.)
Ilmoita asiaton viesti