”Kyllä, Kyllä” – Ministeri Saarikko taisi johtaa eduskuntaa harhaan kaksi kertaa 7.4.2022

Iso-Britannian politiikan seuraaminen on jännittävää. Maa on parlamentarismin historiassa esimerkki.

Kaikki varmaan muistavat hyvin tuon kuuluisan vuoden 1215.

Silloin epäsuosittu kuningas Juhana (Lackland/ranskaksi Jean sans Terre) joutui allekirjoittamaan Magna Carta Libertatum asiakirjan. Pakosta. Tässä asiakirjassa kuningas lupasi kapinallisille paroneille mm. että näitä ei vangittaisi laittomasti ja että kuningas joutuisi kysymään heiltä lupaa ylimääräisiin veroihin.

Näin syntyi vähitellen parlamentti ja kansanedustuslaitos Englantiin. Syntyi ajatus siitä, että valta on vastuullinen kansalle.

Siitä lähtien parlamentin valta on tasaisesti kasvanut ja yleiseksi mielipiteeksi on syntynyt ajatus siitä, että ministeri ei voi valehdella parlamentille tai edes yleisölle.

Ei edes jekuttaa. Epäilyskin on riittänyt eroon.

EI SAA VALEHDELLA!

Iso-Britannian käytäntö ministerien vastuusta perustuu ns. Individual Ministerial Responsibility (IMR) järjestelmään. Sen mukaan yksityinen ministeri tai koko hallitus on vastuullinen omista hallinnonaloistaan parlamentille.

Jokaisen ministerin oletetaan hyväksyvän vastuunsa ja eroavan mikäli hallinnossa tapahtuu epäonnistuminen tai yksilöä koskeva epäoikeudenmukaisuus.

Joskus ministerin on ollut pakko lähteä vaikka mitään todellista syytä ei ole tai että hän olisi tiennyt asiasta. Näin kävi vuonna 1954, jolloin Sir Thomas Dugdale joutui eromaan maatalousministerin virasta huonon hallinnon takia – ministeri ei ollut tietoinen asiasta.

Mutta siitä huolimatta – vastuu toimi.

Se oli parlamentarismia parhaimmillaan – vastuuta otetaan ja myönnetään virheet. Näin kansalaisten usko poliittiseen järjestelmään pysyy ja kasvaa.

Tällaista järjestelmää olisi hyvä toivoa myös Suomeen.

Katri Kulmuni näytti esimerkkiä

Iso-Britannia näyttää tässä esimerkkiä Suomelle, jonka parlamentaristinen järjestelmä on vielä kovin heikko ja tsaristinen.

Meillä ideana on se, että tsaari antaa viran ja sitä ei anneta pois ikinä. Iso-Britanniassa pelkkä epäily riittää. Se, että ministeri valehtelee riittää. Kansakunta ei kerta kaikkiaan hyväksy valetta tai epätotta puhuvaa poliitikkoa – poliitikon toiminnan perusteet romahtavat ja valehtelevasta ministeristä tulee kuin lentokone, jonka alla ei ole ilmaa.

Se syöksyy alas.

Ajatus luottamuksesta, parlamentin ja lain vallasta on ollut niin sitkeä, että sitä ei ole edes kirjattu erikseen ylös. Parlamentarismin eettiset periaatteet ovat myös niin väkevät, että skandaaleihin, valheisiin tai jujuttamiseen syyllistynyt hallitus tai ministeri on joutunut pyytämään eroa jo ns. vahvan epäilyksen perusteella.

Traditio on ollut niin itsestään selvä, että vasta maaliskuun 19 pnä vuonna 1997 Iso-Britannian parlamentti katsoi asialliseksi kirjata ylös ns. ministerin vastuunjulistuksen.

Siinä todetaan yksiselitteisesti: ”…if Minister knowingly mislead the House, The House will expect them to offer their resignation to the Prime Minister”.

Suomessa tätä periaatetta on noudatettu ainoastaan kerran (en mainitse Rudolf Holstin juttua tässä vuodelta 1938 – se oli ulkopoliittinen kärhämä).

Keskustan ministeri Katri Kulmuni toteutti tätä periaatetta ja eli parlamentarismin periaatteiden mukaisesti.

Kunnia sille jolle kunnia kuuluu – olkoon vaikka keskustalainen. Katri näytti esimerkkiä siitä miten Suomessa pitäisi toimia.

Sunakcase – onko ministerin pakko maksaa veroa Iso-Britanniaan?

Iso-Britanniassa tätä periaatetta koetellaan nyt kun valtiovarainministeri Rishi Sunak’in kotipaikkaa tutkiskellaan ts. kenelle tämä miljonääri maksaa veronsa?

Onko hän maksanut ne Iso-Britanniaan (jossa hän asuu vaimoineen), USA:hän, jonne hän on saanut “green card” asiakirjan vai peräti Intiaan, jonne ei paljoa tarvitsisi maksaa tulo- tai omaisuusveroa?

Sunakin upporikas vaimo ei ole maksanut verojaan UK:hon vaan hänen asuinpaikkansa on virallisesti Intia – siitäkin huolimatta, että hän asuu miehensä kanssa Downing Street’llä – lähellä pääministeriä.

Oppositio vaatii ärhäkkänä Sunakin eroa: ”Never mind a green card; it’s time to give Rishi Sunak the red card.”

Normaalisti tällainen valtiovarainministeri olisi joutunut välittömästi eroamaan mutta hänet on pelastanut hänen etninen taustansa – Boris Johnsonin seuraajaksi kaavailtua Sunakia ei haluta mielellään ”heittää bussin alle”.

Woke-ideologia näyttää haastavan parlamentarismin periaatteet UK:ssa.

Katsotaan kumpi voittaa.

Annika ja 7.4.2022 – ”KYLLÄ; KYLLÄ”

Tämä sama argumentti tuli mieleen kun katselin viime torstain kyselytuntia eduskunnassa televisiosta.

Eräs kansanedustaja kysyi eduskunnan suuressa salissa 7.4.2022 ministeri Annika Saarikolta onko sairaanhoitajille varattu rahaa palkankokorotuksiin tai palkkaharmonisointiin kun sitä ei oltu varattu kehysriiheen. Huomatkaa – samaan aikaan siis vasemmistohallitus kaavailee lakko-oikeuden lopettamista! Siis vasemmistohallitus.

Ministeri Saarikon vastaus oli: ”KYLLÄ” ”KYLLÄ”. Hänen mukaansa rahaa on.

Annikka vahvisti kahden ISON KYLLÄN voimin – rahaa on varattu ja on korotuksiinkin ”…sen yleisen linjan mukaan”.

Ongelma on se, että kehysriiheen ei ole tosiasiassa varattu tai allokoitu rahaa tätä varten. Ainakaan minun lukemiseni perusteella. Olenko väärässä?

Aikuisten oikeasti ei ole. Rahaa pitäisi olla siellä 2 miljardin verran tätä varten.

Ei ole. Ehkä ajatuksissa. Mahdollisissa lisäbudjeteissa. Unelmissa. Saduissa.

Minun mielestäni ministeri ei puhunut totta.

Mutta se meni täydestä läpi.

Katsokaa itse: (00-45:53-00.47:16).

(https://verkkolahetys.eduskunta.fi/fi/taysistunnot/taysistunto-38-2022?autoplay=1).

Concilium abeundi!

Kysyn itseltäni ja teiltä…

voiko ministeri tietoisesti valehdella eduskunnalle suuressa salissa? Onko sitä rahaa siellä budjetissa tätä varten vai ei ole? Jos sitä ei ole kehysriihen alloikoinnissa niin missä se on?

Mikä tämä hallitus on kun se lupailee, kertoo ja satuilee, että rahaa on mutta kun ei ole? Eihän tätä maata voi johtaa tällä tavalla?

Puhuttiinko 7.4.2022 eduskunnan isossa salissa totta kansanedustajille?

+8
artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää

Varakansanedustaja., valtuutettu
Olen työssä Helsingin yliopistossa ja toimin siellä Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtorina. Palvelen järvenpääläisiä kaupunginvaltuutettuna ja perussuomalaisen puolueen varakansanedustajana (Uusimaa). Olen myös Järvenpään kaupunginvaltuutettu, opetus ja ja kasvatuslautakunnan jäsen, Järvenpään seurakunnan kirkkovaltuutettu, Suomen Perustan ajatuspajan säätiön hallituksen puheenjohtaja ja Pekasus opintokeskuksen rehtori. Jotkut saattavat muistaa minut Alfa-tv:n ”Dosentti” ohjelmasta, jossa haastattelen taiteen, tieteen, politiikan ja yhteiskunnan vaikuttajia. Haluan palvella kaikkia järvenpääläisiä järjellä ja sydämellä. Niin duunareita, yrittäjiä, lapsiperheitä, yksinäisiä ihmisiä, seniorikansalaisia ja koululaisia. Minulle on itsestään selvää, että Järvenpäässä sivistys, koulutus, osaaminen ja työ on asetettava kunniaan. Unelmani on taloudessa tarkka Järvenpää, joka ei unohda sen asukkaita! Ihminen edellä, ihmisen puolesta - tehdään Järvenpäästä kotoisa paikka asua!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu