Li Andersson – eroa esimerkin takia!

Eilinen A-talk järkytti suurinta osaa kansalaisista. Opetusministeri Li Andersson päräytti eilen kansallisessa televisiossa ”p-puhetta”.

Ihmiset kyselevät toisiltaan onko tällainen käytös arvokasta. Voiko meillä opetustoimen ja nuorison  kasvatuksen vastuuministerinä henkilönä olla ihminen, joka käyttää tällaista kieltä?

Jos verrataan Anderssonin puhetta hänen ulkomaisiin esikuviinsa, niin kannattaa tietenkin ottaa malliksi Neuvostoliiton bolševikit. Näille kiroilu oli luonnollinen tapa ilmaista itseään. Lukutaidottomat massat arvostivat ”kamunistia”, joka kiroili. Stalin kiroili yksityiselämässään ja kertoi antisemitistisiä rasvaisia vitsejä. Hruštšev oli tunnettu vulgaaristä kielestä. Samoin Gorbatšov kiroili kuin turkkilainen. L.D.Trotski taisi olla ainoa, joka arvosteli kiroilua bolševikeille sopimattomana ja piti sitä ”kapitalistisen maailman jäänteenä” – samoin kuin uskontoa ja vodkanjuontia (Trotski ei itse juopotellut).

Bolševikeillä oli kuitenkin yksi kirjoittamaton sääntö. Julkisissa puheissa ei ikinä kiroiltu eikä puhuttu ”alakieltä”. Ainoastaan 1930-luvun näytösoikeudenkäynneissä syytettyjä kirottiin ja kuvailtiin graafisesti. Kirjoitetussa sanassa ei kuitenkaan käytetty säädyttömyyksiä. On merkillistä, että nämä totalitaristisen valtion hirmuhallitsijat näkivät oman merkityksensä NL:n kansojen sivistämisessä ja kulttuuristamisessa niin tärkeäksi, että tätä sääntöä valvottiin ankarasti.

P-puhetta ei suvaittu. Neuvostoliitossa Li olisi ollut pian entinen opetuskomissaari.

Nainen politiikassa saa ekstrahyvää kun kiroilee?

Anderssonin eilistä kielenkäyttöä on pyritty naureskelemaan ja lakaisemaan maton alle pikkujuttuna.

Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään bagatelli juttu. Andersson tietysti paljasti oman sivistymättömyytensä tässä tokaisussa. Ja ehkä politiikan vallankäytössä naisen on käytettävä kaikkia avujaan hyväksi – vallan puolueissa nainen saa ekstraglooriaa siitä, että kiroilee kuin mies. Esimerkiksi kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen kiroili kuin tukkijätkä ja sitä pidettiin ihan oikeana järjestyksenä: ei ne kokoomuksen sällit muuten usko.

Mutta.

Kyse on esimerkistä. Anderssonin kiroilu julkisuudessa oli hälyttävä merkki sanankäytön rappeutumisesta ja siitä, että vihapuhetta voi käyttää ihan kivasti jos se vaan suunnataan väärämielisiä kohtaan. Li puhui vihapuhetta – sitä ei voi kukaan kieltää.

Vielä kerran: se, että Andersson paljasti olevansa julkimoukka, ei kuitenkaan ole asian pihvi.

Kyse on esimerkistä ja sen voimasta. Miten me voimme julkisessa puheessa vaalia asiallisuutta tai korrektia käytöstä, jos ministeri antaa tällaisen esimerkin?  Voiko opetusministeri julkisesti kiroilla?

Minusta ei.

Eroa Li – tässä sinulle seuraajia

Li hyvä!

Toivon, että näytät esimerkkiä vihapuheen torjunnassa ja eroat. Esimerkkinä.

Minulla on Sinulle jo muutamia seuraajaehdokkaita ja ihan hyvän hyvyyttäni ehdotan näitä Vasemmistoliiton johtajille.

Kun suosikkisosialistinen Ele Alenius ei käy virkaan, niin meidän on harkittava sisäsiistejä, tosisivistyneitä ja esiintymistaitoisia professori-vasemmistoliittolaisia.

Näistä kaikkein sopivin sinun paikallesi olisi professori Heikki Patomäki, joka on aidosti intellektuaali ja oiva sanankäyttäjä. On älykäs. Ei kiroile julkisuudessa.

Samoin jos haluatte puolueettomia vasemmistolaisia, niin professori Teivo Teivainen olisi aivan symppis tähän virkaan. On syvästi sivistynyt, aidosti kielitaitoinen ja vielä musikaalinen ihminen.

Hän voisi esiintyä näissä teidän sikakalliissa pikkujouluissanne aivan ilmaiseksi – ministerin asemassa. Ja on erittäin musikaalinen ja taitava esiintyjä.

Ei tulisi niin kalliiksi veronmaksajille nämä teidän ”kultaisen tontun” juhlinnat.

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu