Mikä on Suomen ulkopoliittinen linja?

Pyhä Raamattu sanoo, että ”…jos jokin talo riitautuu itsensä kanssa, ei se talo voi pysyä pystyssä…”

Nyt näyttää siltä, että Suomen talo riitautuu itsensä kanssa.

Eilisen TP-UTVA:n kokouksen tulos on ristiriitainen. Ministeri Sari Essayah esitti protestin siitä, että Suomi äänesti YK:ssa erästä vahvasti poliittista agendaa ajavan ”tuomio-istuimen” uhkavaatimuksen puolesta (12 kuukauden vaatimus).

RIitakysymyksiä on kaksi: Israel ja Ukraina-avun koplaaminen gender- ja woke-ideologiaan.

Se näkyi myös tänään. Tämän päivän Elina Valtosen Ylen haastattelua hallitsi epäselvyys ja epäloogisuus.

Joku opiskelee nyt ulkopolitiikkaa.

Ollaan kahta mieltä.

Mikä on Suomen linja?

Se mikä jäi roikkumaan ilmaan, on Suomen linja? Mikä se on? Hoidetaanko Suomen ulkopolitiikkaa tunnepohjalta? Entä mikä se ulkopoliittinen realismi oikein on?

Valtosen haastattelun mukaan ollaan vahvasti Israelin puolella mutta että Israelin hallituksessa on sotarikollisia (!?) Eli Suomen ulkopoliittinen johto a) moraaliposeeraa ja b) ei moraaliposeeraa. ”Kaikki paukut laitetaan Israeliin” mutta että ylläpidämme suhteita ”rauhanomaiseen tulevaisuuteen sitoutunutta palestiinalaishallinto (jota siis ei ole olemassa).”

Siis ollaan ja ei olla. Siinäpä pulma.

Kysymys kuuluu: mikä on Suomen linja?

Ulkoministeri on kahta mieltä ja presidentti on sitä mieltä, että ei saa tarrata vanhaan ts. ollaan siirtymässä jonnekkin mutta minne?

Oppositio ja edistyksellisten voimien liitto on tietysti iloissaan tästä disparenssista.

Ylen-hyvä journalistien pataljoonat riemuitsevat siitä, että yksimielisyyttä ei ole. Viher-vasemmisto ja keeppu on yhdessä edistyksellisten mediavoimien kanssa alkanut vaatia yhä voimakkaammin Palestiinan tunnustamista. Tosiaan – kepukin on mukana. Johannes Virolaisen kohtalo vuodelta 1982 ei huoleta.

Riemastus näkyi toimittaja Vaaherkummun voimakkaasti ideologisesta ja epä-ammatillisesta haastattelusta tänään. Myös Helsingin Sanomat on vahvasti mukana tässä Suomen linjan vääntämisestä. Näyttää siltä, että vihervasemmisto on nyt lopullisesti liukumassa moraaliposeeraus-ulkopolitiikkaan, jossa ”appearance is everything – essence is nothing”.

Mitä radikaalimpi ratkaisu sitä parempi. Mitä vihqumpi sen ihqumpi!

Pysykää Suomen linjalla! Ulkopolitiikassa ei saa sählätä

Suomen linja on ollut tähän saakka looginen.

Ulkopolitiikkaa on tehty realismilla. Terroristijärjestö Hamasin teki raakalaismaisen iskun Gazasta Israeliin lokakuussa 2023 ja toimi nähtävästi Venäjän tuella. Venäjälle tämä oli mahdollisuus suunnata USA:n huomiota ja sotilaallista toimintaa pois Ukrainasta. Hamas otti panttivankeja. Israel haluaa panttivangit takaisin. Suomen mukaan Israelilla on oikeus puolustaa itseään. Kuten myös kaikilla itsenäisillä valtioilla.

Ollaanko tästä periaatteesta nyt luopumassa?

Ulkopuoliset eivät pysty tähän kriisiin vaikuttamaan. USA voisi ja ehkä Venäjäkin mutta ne aikovat nyt katsoa kortit tässä sotapelissä. USA:lla ja etenkin Israelilla on kiusaus katsoa pysyykö Iranin pappisvalta pystyssä jos sitä hieman tönäisee.

Osa pehmentyneestä lännestä on halunnut peesata tunnustamalla Palestiinan valtion. Tätä samaa halajavat viher-vasemmistopuolueet Suomessakin, viimeisimpänä sosialidemokraatit jotka ovat alkaneet populistisesti vaatia tunnustamista hintaa mihin hyvänsä.

Fagerholm ja Tanner sekä vanhan työnväenliikkeen periaatteet pyörivät haudassaan.

Siksi että tulisi hyvä mieli.

Ulkopolitiikassa ei ole kuitenkaan kyse tunteista tai fiilistelystä.

Perusteet tunnustamiselle eivät täyty

Entisen Suomen linjan mukaan uuden valtion tunnustaminen perustuu: a) tunnustettuihin rajoihin, ja b) sen hallituksella pitää olla toimivalta alueellaan ts. se ei voi olla minkään terroristisen valtion asevarasto. c) Sen täytyy siksi myös kyetä valvomaan ulkorajojaan. Virtuaalivaltioita ei tunnusteta.

Suomella on myös ns. periaatteellinen kanta, joka perustuu hurskaaseen toiveeseen.

Sen mukaan kestävä rauha perustuu kahden valtion ratkaisuun, jossa ”Israelin valtio ja itsenäinen, demokraattinen, alueellisesti yhtenäinen, suvereeni ja elinkelpoinen Palestiinan valtio elävät rinnakkain rauhan ja turvallisuuden oloissa toinen toisensa tunnustaen”. Tämän Suomen harras toivomus mutta…ainoastaan toivomus.

Eli Suomella on toiveita mutta todellisuus ja realismi ratkaisee

Länsirannalla todellinen valtiovalta on Israelin miehityshallinto. Palestiinalaishallinnon toimivalta Länsirannalla rajoittuu käytännössä muutamaan isohkoon asutuskeskukseen. Gazan ts. Hamasin kaistaleella palestiinalaishallinnolla ei ole ollut minkäänlaista toimivaltaa vuoden 2007 jälkeen, jolloin Hamas karkotti sen väkivalloin.

Selkosuomeksi: raaka terroristijärjestö kaappasi vallan. Se ei välitä naisista, seksuaalivähemmistöistä tai ihmisoikeuksista. Se uskoo väkivaltaan.

Suomen ulkoministerin pitäisi selvästi todeta, että kahden valtion malli olisi ok mutta se ei toimi. Ulkopuolinen ei voi mennä tähän väliin tai mestaroida. Se, että tunnustettaisiin joku virtuaali-terroristivaltio olisi viher-vasemmistolle tietysti ilon hetki mutta se ei olisi Suomen linjan mukaista.

Elina hyvä! Lue hyvä ihme Paasikiven päiväkirjat nyt nopeasti!

ps. toivon asiallista keskustelua eikä huuteluja tähän. Jos ei onnistu niin suljen kommentit.

artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää

Pyhiinvaeltaja kesällä 2024

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu