Mikä on Suomen ulkopoliittinen linja?
Pyhä Raamattu sanoo, että ”…jos jokin talo riitautuu itsensä kanssa, ei se talo voi pysyä pystyssä…”
Nyt näyttää siltä, että Suomen talo riitautuu itsensä kanssa.
Eilisen TP-UTVA:n kokouksen tulos on ristiriitainen. Ministeri Sari Essayah esitti protestin siitä, että Suomi äänesti YK:ssa erästä vahvasti poliittista agendaa ajavan ”tuomio-istuimen” uhkavaatimuksen puolesta (12 kuukauden vaatimus).
RIitakysymyksiä on kaksi: Israel ja Ukraina-avun koplaaminen gender- ja woke-ideologiaan.
Se näkyi myös tänään. Tämän päivän Elina Valtosen Ylen haastattelua hallitsi epäselvyys ja epäloogisuus.
Joku opiskelee nyt ulkopolitiikkaa.
Ollaan kahta mieltä.
Mikä on Suomen linja?
Se mikä jäi roikkumaan ilmaan, on Suomen linja? Mikä se on? Hoidetaanko Suomen ulkopolitiikkaa tunnepohjalta? Entä mikä se ulkopoliittinen realismi oikein on?
Valtosen haastattelun mukaan ollaan vahvasti Israelin puolella mutta että Israelin hallituksessa on sotarikollisia (!?) Eli Suomen ulkopoliittinen johto a) moraaliposeeraa ja b) ei moraaliposeeraa. ”Kaikki paukut laitetaan Israeliin” mutta että ylläpidämme suhteita ”rauhanomaiseen tulevaisuuteen sitoutunutta palestiinalaishallinto (jota siis ei ole olemassa).”
Siis ollaan ja ei olla. Siinäpä pulma.
Kysymys kuuluu: mikä on Suomen linja?
Ulkoministeri on kahta mieltä ja presidentti on sitä mieltä, että ei saa tarrata vanhaan ts. ollaan siirtymässä jonnekkin mutta minne?
Oppositio ja edistyksellisten voimien liitto on tietysti iloissaan tästä disparenssista.
Ylen-hyvä journalistien pataljoonat riemuitsevat siitä, että yksimielisyyttä ei ole. Viher-vasemmisto ja keeppu on yhdessä edistyksellisten mediavoimien kanssa alkanut vaatia yhä voimakkaammin Palestiinan tunnustamista. Tosiaan – kepukin on mukana. Johannes Virolaisen kohtalo vuodelta 1982 ei huoleta.
Riemastus näkyi toimittaja Vaaherkummun voimakkaasti ideologisesta ja epä-ammatillisesta haastattelusta tänään. Myös Helsingin Sanomat on vahvasti mukana tässä Suomen linjan vääntämisestä. Näyttää siltä, että vihervasemmisto on nyt lopullisesti liukumassa moraaliposeeraus-ulkopolitiikkaan, jossa ”appearance is everything – essence is nothing”.
Mitä radikaalimpi ratkaisu sitä parempi. Mitä vihqumpi sen ihqumpi!
Pysykää Suomen linjalla! Ulkopolitiikassa ei saa sählätä
Suomen linja on ollut tähän saakka looginen.
Ulkopolitiikkaa on tehty realismilla. Terroristijärjestö Hamasin teki raakalaismaisen iskun Gazasta Israeliin lokakuussa 2023 ja toimi nähtävästi Venäjän tuella. Venäjälle tämä oli mahdollisuus suunnata USA:n huomiota ja sotilaallista toimintaa pois Ukrainasta. Hamas otti panttivankeja. Israel haluaa panttivangit takaisin. Suomen mukaan Israelilla on oikeus puolustaa itseään. Kuten myös kaikilla itsenäisillä valtioilla.
Ollaanko tästä periaatteesta nyt luopumassa?
Ulkopuoliset eivät pysty tähän kriisiin vaikuttamaan. USA voisi ja ehkä Venäjäkin mutta ne aikovat nyt katsoa kortit tässä sotapelissä. USA:lla ja etenkin Israelilla on kiusaus katsoa pysyykö Iranin pappisvalta pystyssä jos sitä hieman tönäisee.
Osa pehmentyneestä lännestä on halunnut peesata tunnustamalla Palestiinan valtion. Tätä samaa halajavat viher-vasemmistopuolueet Suomessakin, viimeisimpänä sosialidemokraatit jotka ovat alkaneet populistisesti vaatia tunnustamista hintaa mihin hyvänsä.
Fagerholm ja Tanner sekä vanhan työnväenliikkeen periaatteet pyörivät haudassaan.
Siksi että tulisi hyvä mieli.
Ulkopolitiikassa ei ole kuitenkaan kyse tunteista tai fiilistelystä.
Perusteet tunnustamiselle eivät täyty
Entisen Suomen linjan mukaan uuden valtion tunnustaminen perustuu: a) tunnustettuihin rajoihin, ja b) sen hallituksella pitää olla toimivalta alueellaan ts. se ei voi olla minkään terroristisen valtion asevarasto. c) Sen täytyy siksi myös kyetä valvomaan ulkorajojaan. Virtuaalivaltioita ei tunnusteta.
Suomella on myös ns. periaatteellinen kanta, joka perustuu hurskaaseen toiveeseen.
Sen mukaan kestävä rauha perustuu kahden valtion ratkaisuun, jossa ”Israelin valtio ja itsenäinen, demokraattinen, alueellisesti yhtenäinen, suvereeni ja elinkelpoinen Palestiinan valtio elävät rinnakkain rauhan ja turvallisuuden oloissa toinen toisensa tunnustaen”. Tämän Suomen harras toivomus mutta…ainoastaan toivomus.
Eli Suomella on toiveita mutta todellisuus ja realismi ratkaisee
Länsirannalla todellinen valtiovalta on Israelin miehityshallinto. Palestiinalaishallinnon toimivalta Länsirannalla rajoittuu käytännössä muutamaan isohkoon asutuskeskukseen. Gazan ts. Hamasin kaistaleella palestiinalaishallinnolla ei ole ollut minkäänlaista toimivaltaa vuoden 2007 jälkeen, jolloin Hamas karkotti sen väkivalloin.
Selkosuomeksi: raaka terroristijärjestö kaappasi vallan. Se ei välitä naisista, seksuaalivähemmistöistä tai ihmisoikeuksista. Se uskoo väkivaltaan.
Suomen ulkoministerin pitäisi selvästi todeta, että kahden valtion malli olisi ok mutta se ei toimi. Ulkopuolinen ei voi mennä tähän väliin tai mestaroida. Se, että tunnustettaisiin joku virtuaali-terroristivaltio olisi viher-vasemmistolle tietysti ilon hetki mutta se ei olisi Suomen linjan mukaista.
Elina hyvä! Lue hyvä ihme Paasikiven päiväkirjat nyt nopeasti!
ps. toivon asiallista keskustelua eikä huuteluja tähän. Jos ei onnistu niin suljen kommentit.
Suomen ulkopoliittinen linja on se, että persuministereille asetetaan kokoomuslainen valvoja, joka hyväksyy -tai hylkää- edellisen kannanotot.
Ilmoita asiaton viesti
Ulkopoliittinen linja on kokoomuslainen linja, ja talouspoliittinen linja on perussuomalainen linja. Hallituslinja on näiden kahden synteesi.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen harjoittamalla ulkopolitiikalla on niin vähäinen merkitys, kun huomioidaan kaikkien maiden harjoittama ulkopolitiikka, jotta huvittuneena joutuu pakosta seuraamaan erilaisten mielipiteiden ilmaisuja ja niistä syntyneitä kohuja.
Jotenkin itsestäni tuntuu kuitenkin siltä, että ensin pitäisi saada oman maan talousasiat kuntoon ja vasta sen jälkeen voisi laajemmin ryhtyä pohtimaan pieniä yksityiskohtia joista on eri mielisyyttä. Enkä tässä suinkaan puhu Ukrainan suoranaisesta sodan tarvitsemasta avusta. Ilmeisesti noilla kohuilla onkin tarkoitus haudata kotimaan talousasioiden kuntoon saattaminen ja niistä näkyvät erimielisyydet.
Ilmoita asiaton viesti
Luukkanen lataa blogiin asiattomuuksia kuten Tannerin ja Fagerholmen vetämisen keskusteluun mukaan, sekä pyrkii lyömään kiilaa hallituspulueiden enemmistön (Kok, Rkp) ja oppsition väliin vaikka oppositio tukee pres. Stubbin ja hallituksen enemistön ulkopolitiista linjaa joka on Suomen virallinen linja. Oman puolueensa epäisänmaallisesta häiriköinnistä ulkopolitiikassa, toivoen sillä nostettavan puolueen kannatusta, siitä Luukkanen vaikenee.
Ilmoita asiaton viesti
Länsirannalla todellinen valtiovalta on Israelin miehityshallinto. Palestiinalaishallinnon toimivalta Länsirannalla rajoittuu käytännössä muutamaan isohkoon asutuskeskukseen.
————————————–
Luukkasen logiikka on pistämätön
Palestiinaa ei voida tunnustaa valtioksi koska Israel on miehittänyt sen ”hajoita ja hallitse” -politiikallaan erillisiksi osiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Jos valtiota olemassaolevana ei ole tunnustaa, voisi tämän pystyttämistä tukea, jotta tunnustus mahdollista.
Jos reitti ei mahdollinen, alue varattava Israelille, ja muuta pakolaisina/evakkoina muualle.
Vai onko muita vaihtoehtoja?
Jos tällaisella välttää isomman yhteenoton, voi olla edullista kaikille. Mikäli isompaa yhteenottoa haluaa, tai sitä tai sen mahdollisuutta pitää tarpeellisena, ratkaisu ei mielekäs.
Vaikea ottaa kantaa, kenen sana näissä painaa eniten.
Valta varmaan sanelee tilanteen, ja Suomi todennäköisesti sen mukaisesti suomettunut.
Jos Suomi toimii vasten vallan etuja, voi jäädä yksin, Venäjän suhteen, tai jatkaa valitulla linjalla. Kumpikaan ei ole tappio välttämättä sille toiselle, jos ajattelee perivihollisasetelmaa, ja siihen vaikuttavan mahdollisia toimijoita rajoilla.
Ukraina on minusta tätä välimaastoa, jossa suurvallan reagoitava, mikäli rajamaa uhkaa olla vihollissuuravaltaan läheisesti kytkeytynyt.
Näihin reagoitaisiin, suurvaltojen tapauksessa yleensä. Voisi hyvin olla, ettei suurvaltoja tarvittaisi tällä tavoin hankalina. Voisi sitoutua normaalitoimijuuteen, vaikka suorin sopimuksin. Huonoa pienenä maana pitemmän päälle odottaa muuta.
Ilmoita asiaton viesti
Ulkopolitiikan harrastajilla ha harrastajiista mielensä pahoittajilla on ”vuurot ja pellit” sekaisin. Ei edes kolumnistien tarvitse asioita sekoittaa kun politikoijat tarjoilevat kauhistuskiukkunsa valmiiksi valitettavsti vain politiikan kustannuksella..
Tavio/persuilla on niin vähän kokemusta ylipäätänsäkin hallitusvastuusta ja päättäjäaseman dynamiikasta, että syy-seurausyhteys vähemmistöryhmien ohittamisella kohauttamisesta ei pikkuvallan huumassa yllä heidän anlyysiosaamisessaan edes kohtuulliselle tasolle.
Mutta toisaalta – kun kyse ei hetkeäkään ole Ukrainan tukemisen lopettamisesta. niin kauhea huuto ja hammasten kiristely aiheesta on nyt lähinnä diletanttisen tragikoomista.
Demarit käyttää mitä tahansa ja tarttuu mihin tahansa hallituskiimassaan. Vielä läpinäkyvämpään tekopöyristyneeseen spektaakkeliin tämän tarkoitusperän ajamisessa eivät pysty kuin demarit itse.
Kenelle oli yllätys sem että kristilliset asettuvat Israelin puolelle tässäkin kysmyksessä? Räsänen repi ihokkaansa ja ruoski hallitusta sellaisella vanhurskastelun paatoksella, että siitä ei puuttunut enää muuta kuin taivasosuuden kieltäminen, Kunnia kristillisten periaatteeille – mutta ulkopilitiikkaa se tällaisenaan murenna saati vahvista.
Nyt kokeillaan joko tahallisesti hallituksen kaato mielessä, tai naiiviuttaan pikkuvallan päähän kihahdettua kuinka pitkälle voi presidentin (ja tp-utvan) tontille tepastella. Tai olla siitä välittämättä. Typerää ja tarpeetonta.
Onneksi meillä on vahva ja ulkopoliittiselta osaamiseltaan vahva ja habitukseltaan vaikuutavan ylivertainen presidentti maamme ulkopolitikkaa johtamassa.
Stubb herättää luottamusta jo nyt vaikka kasvu- ja kehittymisvaraa hänelläkin on. Onneksi.
Ilmoita asiaton viesti
”Se näkyi myös tänään. Tämän päivän Elina Valtosen Ylen haastattelua hallitsi epäselvyys ja epäloogisuus.”
”Valtonen myös korosti, että YK:ssa tehtyä äänestyspäätöstä ei pitäisi nähdä äänestyksenä Israelia vastaan. Hän myös totesi, että Israel on Suomelle todella läheinen kumppani, jonka olemassaoloa ja turvallisuuspyrkimyksiä Suomi tukee.
”Se ei mitenkään poissulje sitä, että Israelissa on tällä hetkellä hallitus, joka toimii siten, että mahdollisesti myös kansainvälisen oikeuden silmissä [se] on syyllistynyt jopa sotarikoksiin. On meidän uskottavuuden ja maailmanlaajuisen inhimillisyyden kannalta aivan oikein, että se silloin sanotaan, kun näin tapahtuu”, Valtonen sanoi.”
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010743283.html
X
Ilmoita asiaton viesti
Suomen linja on muliinin punssi.Vielä niitä honkia humisee jne.
Ilmoita asiaton viesti
”Arvopohjainen realismi” pitää kaikki ovet avoimina. Arvopohjaisuus tahtoo rauhaa ja ystävyyttä, mutta realismi myöntää että joskus homma menee sotimiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Pahimmassa tapauksessa ulkoministeri oli niin ehtoollisviineissään Nykissä, ettei edes tiennyt, mistä äänesti. Kunhan Stubb pääsi lavalle esittämään vastuullista ihmistä.
Joka tapauksessa kova tarve Valtosella oli selitellä ratkaisuaan jälkikäteen. Arton mainitsemat ristiinpuhumiset ja epärealistinen uhoaminen, että Valtonen voisi tunnustaa Palestiinan vaikka heti. Suomi teki ulkopoliittisesti hyvin ison käännöksen suhteissaan Israeliin ja asettui konfliktissa suoraan palestiinalaisten puolelle. En usko sen olleen kokoomusjohdon yhteinen ajatus, vaan kaksikon Stubb & Valtonen omaa sooloilua. Tällaiset omapäiset ratkaisut pitää saada kuriin.
Ilmoita asiaton viesti
Se, ettei ole persuille ja kristillisdemokraateille mieliksi jossakin ei vielä tarkoita samaa kuin omapäinen ratkaisu.
Valtosenkin ”selittelyn tarve” syntyi mainittujen tahojen älähtämisistä.
X
Ilmoita asiaton viesti
Tähän asti Suomi oli tukenut neuvotteluratkaisua, kuten ns. kahden valtion ratkaisua. Nyt yhtäkkiä lähdettiin vaatimaan, että Israel vetää kaikki kansalaisensa kaikilta 1967 voittamiltaan alueilta. Se on niin iso ja äkkinäinen muutos, että pakosti epäilee ulkoministerin tehneen epäpätevyyttään ison möhläyksen.
Nythän pääministeri ja Valtonen eivät kuitenkaan näytä haluavan seisoa päätöksen takana.
Ilmoita asiaton viesti
Ei neuvotteluratkaisua ole nytkään suljettu pois (kts. s. 6/8 4.d).
https://documents.un.org/doc/undoc/ltd/n24/266/48/pdf/n2426648.pdf
X
Ilmoita asiaton viesti