”Mormonit Las Vegasissa” – demarien Kaipolan vierailusta

Demariministerien vierailu Jämsään Kaipolan paperitehtaan lopettamisen johdosta oli hämmästyttävä näytelmä, joka salpasi hengen.

Se oli kuin – anteeksi kielikuvaani – kuin ”mormoonien vierailu Las Vegasissa”. Irtokarkkien keinotekoisen aromin ja aidon kolumbialaisen kahvin vienon tuoksun ylentämät  pukunaiset ja pukumiehet kohtasivat oikean elämän.

Ministerit kohtasivat kansan.

Lapsen silmäänkin tarkemmin varjellun Sanna Marinin esiintymistä jännitettiin ja valmisteltiin hartaasti, ettei kukaan hermostunut irtisanottava olisi päässyt möläyttämään mitään ikävää. Avustajien komppaniat olivat varpaillaan ja potemkinin kulisseja viritettiin.

Kyse oli nimittäin ”hyve-signaloinnista”. Kun viikko sitten oli keksitty että ”laitetaan Sanna siivoamaan” niin nyt sitten keksittiin, että ”nyt pitää olla symppis”.

Paikallinen – vielä jäljellä oleva demarien ay-liike oli juuri päästänyt tuskanhuudon ja sinne oli pakko mennä. Ovela avustajien lauma halusi myös tehdä oharit keskustalle. Ei oteta Lintilää sinne!

Näytelmän käsikirjoituksessa luki ilmeisesti, että myötätunnosta vavahtelevan pääministerin piti osoittaa myötätuntoa ihmisille, joiden elämä järkkyy. Kuvauksissa yleisölle oli annettu oma roolinsa: ehdottomasti turpa kiinni pysyvän joukon piti olla statisteina – kärsivien ja lohdutettujen ihmisten ilmeiden kuvastajina. Pääministerin taas piti lohduttaa ja olla kuin Florence Nightingale haavoitettujen parissa.

Tuloksena oli ikävän suomalainen pannukakku. Avustajakaarti ei osannut tehtäväänsä.

Vaikka väärinajattelijoita oli yritetty hiljentää ja tuuppia pois tapaamisesta niin joukkoon mukaan mahtui voimatonta raivoa, joka ei kohdistunut tehtaan omistajiin tai UPM:n johtoon. Minulle kerrottiin, että yleisin kysymys ihmisten kesken oli – ”miksei Sanna tehnyt mitään – hän on pääministeri?”.

Ministerijoukkio tajusi tämän kiukkuisen ilmapiirin ja antoi sitten pettyneenä myöhemmin lausuntoja, jotka hakevat typeryydessään vertaa. UPM:ltä puuttuu kuulema ”yhteiskuntavastuuta”. Eli kun vähän raaputettiin niin sieltä se paljastui se vanha stallari-sosialisti.

Erkki ”the Red” ilmoitti omana mielipiteenään, että ”ostetaan se tehdas valtiolle”.

Kapitalisti on demarille aina ikupaha. Eikä niitä pidä kuunnella. Saastuttavat ja ovat sikarikkaita.

Tapaamisen reaktioiden perusteella epäilen, että Kaipolassa ei demareita enää äänestetä. Ikinä. Puolue on siellä finito.

Toisaalta, saattaahan olla niin, että paperiteollisuus on tehnyt johtopäätöksensä nykyisen hallituksen ”lasten ristiretkestä” ja aikoo viedä tehtaat pois? Tai kaataa hallituksen? Ei 6-tuntisen työpäivän maassa ole tulevaisuutta.

Vai onko?