Neuvostoliittolainen ”tynkkysparjailu” kuuluu totalitarismiin – ei demokratiaan

Stalinismin tutkimus on pitkään pohtinut joukkoterrorin ja ns. luokkavihollisten sekä kommunistisen opposition demonisaation välistä suhdetta. Väkivalta oli olennainen osa totalitarismin luonnetta mutta mikä erityinen rooli halventavalla kielenkäytöllä oli? Miksi vihollinen piti ali-inhimillistää ja maalata niin synkin värein? Erityisesti ns. ”näytösoikeudenkäynneissä” (1936-1938) hyväksytty julkinen kielenkäyttö ylitti kaikki sopivaisuuden rajat.

Totalitarismissa kielenkäytön piti kuvastaa sitä, että yhteiskunta oli sodassa ja vihollista piti halventaa hinnalla millä hyvänsä.  Vihollinen ei ollut ihminen. Tämä on se syy miksi esimerkiksi syyttäjä Andrei Višinsky käytti syytetyistä termejä: ”pilaantuneelta haiseva ihmisjäte” tai nimitti heitä ”ketun ja sian risteymäksi”.

Tämän selittää sen miksi lapsia kutsuttiin näytösoikeudenkäynneissä käytettyjen rakennusten eteen laulamaan kirkkain lapsen äänin kertosäettä ”tappakaa vesikauhuiset koirat”? Stalin vaati myös henkilökohtaisesti omia työtovereitaan olemaan verenhimoisia. Esimerkiksi N. Buharinin armonanomukseen oli lähipiirin kommentoiva seuraavasti: ”prostituutti ja lurjus”. Kielenkäyttö oli muuten samanlaista kun natsit tuomitsivat eversti Claus von Stauffenbergin salaliittoon osallistuneita.

Niin natsi-Saksan kuin NL:n totalitaristisen ideologian kannalta halventava ja ali-inhimillistävä kielenkäyttö oli perusteltua. Stalinin ja Hitlerin mieltymys seksuaalissadistiseen kielenkäyttöön vihollisista on tietysti oma lukunsa.

Kielenkäyttö Tynkkystä vastaan – järkyttävää

Tämä edellä kirjoitettu juolahti mieleeni kun lueskelin somesta sitä miten suomalaiset olivat luonnehtineet Sebastian Tynkkystä ja hänen pahoinpitelyoikeudenkäyntiään.

Pohdin itsekseni: Tynkkystä vastaan kohdistui samanlainen raivo, samanlainen demonisoiminen, samantyyppinen ylhäältä tuleva halveksuva kiljunta kuin stalinistisessa Neuvostoliitossa tai natsi-Saksassa.

Tynkkystä halveksitaan, epäillään, ridekuleerataan kilvan ja yhdestä suusta. Yhteinen reaktio voimaannuttaa. Se on niin ihanaa.

Tällainen reaktio hämmästyttää. Miten suomalaiset voivat mennä näin alas? Onko koulujärjestelmä epäonnistunut? Onko meidän kristillinen kulttuurimme romahtanut niin, että ihmisessä ei nähdä mitään hyvää ja että tällaista kielenkäyttöä suvaitaan? Ja kuka näin tekee?

Yleensä tähän älinään näyttää syyllistyvän se joukko, joka hörisee suvaitsevaisuudesta ja monikulttuurisuudesta. Tämä ”mob” tuntee saaneensa jonkinlaisen luvan medialta tällaiseen kielenkäyttöön. Pitää olla yleensä kiltti mutta väärin ajattelijoita vastaan pitää olla ilkeä. Siihen on ”opelta lupa” ja sitten voi taantua lapseksi jälleen.

Miten tässä näin kävi? Miten suomalaisista tuli raivoavia herjaajia? Milloin tämä tapahtui?

Itse lähihistoriaa läpikäyneenä henkilönä (ts. olen hirmuisen vanha) muistan sen raivokkaan sadattelun, joka liittyi Toni Halmeeseen. Erityisesti hänen kansanedustaja-mandaattinsa ärsytti suunnattomasti. Kun Halme menehtyi hänen ”kuolinsaarnansa” kirjoittanut toimittaja ylitti kaikki sopivaisuuden rajat. Se häpeä ei huuhtoudu koskaan pois.

Toinen raivonulinan kohde on ollut Jussi Halla-aho tai Riikka Purra. Niin Halmeen kuin Halla-ahon kohdalla syntinä oli kansansuosio. Halla-ahon kohdalla älykkyys oli erityinen raivoa herättävä seikka – hänen arvostelijansa tajusivat, että tässä on älykäs ja viisas ihminen.

He eivät sitä ole – hän on.

Riikan kohdalla erityisenä syntinä on se, että hän on älykäs nainen ja että hän on looginen. Hän sai aikaan se, että rajalaista tuli pitävä. Sitä ei voi antaa anteeksi.

Tynkkysen kohdalla asia on samoin: hän on liian suosittu ja liian pidetty. Erityisesti se, että nuoriso arvostaa Tynkkystä näyttää raivostuttavan valtavasti kaikkia hyve-median edustajia.

Kuka tästä on vastuussa?

Suomalaisen ns. hyvä-median vastuu väärin ajattelevien suomalaisten demonisoinnista on ilmeinen. Media ei toimi ilman toimeksiantoa ja se tulee aina ylhäältä.

Epäilen, että suomalaisen yhteiskunnan kerma antoi 2010-luvulla luvan ”luvalliseen vihaan”.  He näyttivät vihreää valoa. He antoivat mahdollisuuden taantua ja regressoitua niin että tuntuu. Syy oli selvä: puoluekentälle oli tullut uusi puolue, joka näytti sivuuttavan entiset. Populistit tulivat ja siksi pitää muodostaa yhteinen rintama.

Hyve-medialla tuntuu olevan näitä yhteisen rintaman muodostushetkiä – esimerkiksi vuosi 2015 oli tärkeä. Silloin Yle ja HS solmivat elokuussa 2015 ns. ”Hyve-Kihlauksen” jossa haluttiin aloittaa suuri suomalaisten kasvatuskoulu pidäkkeettömän siirtolaisuuden suhteen.

Mikä on sitten kansanvallan viestintää ja mikä ylittää rajat? On tärkeä huomata, että itse asiassa voi olla kärkevä ja kriittinen. Poliittiseen viestintää liittyy tunteiden noutatusta.On puhuttava ihmiselle.

Mutta…on kuitenkin sellainen raja, jota ei saa ylittää. Yritetään nähdä toisessa se ihminen.

Huumori on hyvä ase mutta senkin käyttämisessä ei saa mennä ylitse. Tässä on jokaisella – minullakin – oppimista.

Tärkeintä on: demonisointi ei ole kansanvallan tapa. Se liittyy totalitarismiin.

Pidetään tämä mielessä tulevia vaaleja varten. Opetellaan sitä oikeaa suvaitsevaisuutta.

Arto Luukkanen

  1. suomalaisuusohjelman julkistamisen jälkeen tuli minulle sellaista herja-kritiikkiä, että en olisi uskonut sivistyneiltä ruotsinkielisiltä sellaista tulevan. Strömsö-ohjelmassa ei sellaista ollut. Ehkä en katsonut jokaista jaksoa. Kertokaa kun se tulee: ”-ittuilu på svenska”. Se jäi näkemättä.
+3
artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää

Varakansanedustaja., valtuutettu
Olen työssä Helsingin yliopistossa ja toimin siellä Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtorina. Palvelen järvenpääläisiä kaupunginvaltuutettuna ja perussuomalaisen puolueen varakansanedustajana (Uusimaa). Olen myös Järvenpään kaupunginvaltuutettu, opetus ja ja kasvatuslautakunnan jäsen, Järvenpään seurakunnan kirkkovaltuutettu, Suomen Perustan ajatuspajan säätiön hallituksen puheenjohtaja ja Pekasus opintokeskuksen rehtori. Jotkut saattavat muistaa minut Alfa-tv:n ”Dosentti” ohjelmasta, jossa haastattelen taiteen, tieteen, politiikan ja yhteiskunnan vaikuttajia. Haluan palvella kaikkia järvenpääläisiä järjellä ja sydämellä. Niin duunareita, yrittäjiä, lapsiperheitä, yksinäisiä ihmisiä, seniorikansalaisia ja koululaisia. Minulle on itsestään selvää, että Järvenpäässä sivistys, koulutus, osaaminen ja työ on asetettava kunniaan. Unelmani on taloudessa tarkka Järvenpää, joka ei unohda sen asukkaita! Ihminen edellä, ihmisen puolesta - tehdään Järvenpäästä kotoisa paikka asua!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu