Päivi Räsäsen maalittaminen uskonnon yo-kokeessa

Ylioppilaskirjoitukset ratkaisevat monen nuoren ihmisen suunnan.

Tänä syksynä ylioppilastutkintolautakunta katsoi hyväksi esittää uskonnon ylioppilaskokeessa kysymyksen kansanedustaja Päivi Räsäsen raamattutulkinnasta. Nuoria ihmisiä pyydettiin arvioimaan istuvan kansanedustajan sanan- ja uskonnonvapauteen liittyviä teologisia mielipiteitä homoudesta.

En ota tässä kantaa itse asian sisältöön ts. homouden teologiseen hyväksyttävyyteen mutta olen aika järkyttynyt siitä, että tämä raati käytti ylioppilaskokeita jonkinlaisena moraaliposeerauksen keinona ja indoktrinoi nuoria yhteen ideologiseen vaihtoehtoon. Kyse ei ollut siis tiedollisesta osaamisesta vaan ”oikeiden asenteiden” juurruttamisesta.

Tähän on tultu. Ylioppilaskirjoituksissa harjoitetaan tietoisesti jonkinlaista indoktrinaatiota.

On hyvin huolestuttavaa, että lautakunta on katsonut asialliseksi nostaa arvioitavaksi yhden ihmisen mielipiteet Suomessa, jossa vallitsee uskonnon ja omantunnonvapaus, ja asettanut hänen vastapoolikseen instituution, ”kirkon”.

Katsokaapa esimerkkivastausta. Eniten pisteitä saa siitä, jossa on eri mieltä Päivi Räsäsen kanssa Raamatun tulkinnasta. Aineistoissa Räsänen esittää Ison Kirjan jakeita ja siteeraa Raamatun sananlaskuja. (https://www.ylioppilastutkinto.fi/images/sivuston_tiedostot/Hyv_vast_piirt/FI_2020_S/2020_s_ue.pdf.

”Kiitettävässä vastauksessa (16 p.) kokelas…kiinnittää huomiota Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toiminnan ja kansanedustaja Räsäsen esittämän kannan ristiriitaan ja taustoittaa tätä pohtimalla luterilaista oppia ja luterilaista etiikkaa.” Arvostelun perustana on ajatus siitä, että kansanedustaja Päivi Räsänen väärässä.  Kiitettävän vastausmallin mukaan Räsänen ei edusta luterilaista opetusta luomisesta ja että hän käyttää väärää raamatunkäännöstä vuodelta 1938.

On ensinnäkin eettisesti erittäin kyseenalaista nostaa yksi henkilö, kansanedustaja Päivi Räsänen, ylioppilaskokelaiden arvioitavaksi ja ”maalittaa” Räsänen asettamalla ”kirkko” hänen vastapoolikseen. Luterilainen kirkko Suomessa on ollut erimielisten uskontokunta, jonka muodostaa muun muassa Räsänen ja monta hänen tavallaan ajattelevaa ihmistä.  Kirkko ei ole sitä tai tätä mieltä, ei ajattele eikä tunne, se on vain laitos ja uskontokunta – se ei ole katolinen kirkko. Eri mieltä ovat oikeat, elävät ihmiset, nekin, jotka kysymyksessä on kuin naamioitu ”kirkoksi”.

Ylioppilaskokelaiden oikeusturvan kannalta tämä ajankohtaiseksi tarkoitettu, epäasiallinen kysymys ja esitetyt mallivastaukset on arvioitava uudelleen. Ylioppilaskoe ei voi olla mielipiteiden tai asenteiden esittämistä vaan sen on perustuttava tiedollisten sisältöjen ja analyysien arvosteluun.  Tehtävien tulee myös olla sellaisia, jotka kokelaat pystyvät tekemään – jokainen tolkun ihminen kun ymmärtää, että luterilaisen opin ja etiikan sijaan ”ristiriidassa” on kyse yhteiskunnallista muutoksista ja reaktioista näihin muutoksiin.

Kovin kaukana ei ole aika, jolloin uskonto oppiaineena oli uskomisen opettamista, kun sen tehtävä nykyisin, niin luulin, on opettaa tietoa kristinuskosta ja muista uskonnoista. Onko harkittava ylioppilaskokeen uskonto-osan tarpeellisuutta? Ehkä historian ylioppilaskokeen tiedolliset kysymykset uskonnosta riittävät, ja etiikan osalta filosofian ylioppilaskoe?

Dosentti Arto Luukkanen

Helsingin yliopisto

Kysymyksen laatijan olisi hyvä astua nyt esille ja perustella omaa kantaansa. Kyse on tieteellisen eettisyyden rikkomuksesta ja ylioppilastutkintolautakunnan nimissä tehdystä hyökkäyksestä yhden kansanedustajan uskonnonvapautta vastaan.

 

artoluukkanen

Varakansanedustaja. Dosentti Arto Luukkanen. Vaalisivut: <a href="http://www.artoluukkanen.net" title="www.artoluukkanen.net">www.artoluukkanen.net</a>.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu