Parturi pöllytti poliitikoita!

Kävin parturissa. Tutussa paikassa.

On hyvä parturi.

Ammatti-ihminen oli kuitenkin sinä päivänä käärmeissään.

Hän oli Suuttunut. Vihainen. Ja ihmistä, joka tekee työtään saksilla kannattaa kuunnella. Erityisesti jos istut hänen tuolissaan.

Parturi avasi sydämensä ovet – aidosti ja selvästi.

Puheltiin aluksi niitä ja näitä. Kerroin, että olen menossa lounaalle pian.

”…onneksi olkoon…sinä varmasti uskot, että minullakin lounas…mutta ei ole. Minä en syö päivällä yleensä mitään. Minulla on eväät mutta joudun närppimään joskus jos aikaa on…ei ole aikaa. Ja joskus kun käytiin syömässä niin pomo tuli lounaspaikkaan hakemaan meidät töihin…ei ollut aikaa syödä…

Parturi rapsautti sähköterän päälle. Ajeli takaraivoa. Teki jenkkimallia.

”…tää mun elämä on aika kovaa. En tiedä paljonko väkeä tulee parturiin päivittäin. Nyt keskusta on tyhjä koronan jäljiltä. En tiedä miten tulen toimeen…”

Minä nostin katseeni 7-päivää lehdestä. Huomio Dannyn suhde-elämän kiinnostavista ylä- ja alamäistä kiintyi nyt uuteen asiaan.

”Kuinka niin…?”

Parturi jatkoi: ”…no kun saamari sentään mä maksan jokaisesta tänne tulijasta 24% alvin. Sen jälkeen verot. Minulla on yksi poika, joka asuu vielä kotona. Sen pitää syödä ja harrastaa. Sen jälkeen pitäisi maksaa vielä vuokra. Minulle ei kerta kaikkiaan jää käteen mitään….pääkaupunkiseudulla ei voi elää…”

Parturin tuska oli aito. Oikea.

Yritin kääntää keskustelun harmittomaan asiaan. Kesälomaan.

”…sulla on mahdollisuus pitää lomaa. Minulla ei ole. On vain oltava kotona…tänä vuonna ei mennä mihinkään…rahaa on säästettävä syksyä varten. Ruuan hinta kohoaa eikä mua armahda kukaan…ja jos saan auton lainaksi, niin ei mulla ole varaa bensaan, ei ole minne mennä, tien on reikäisiä mutta onneksi Italian pikku kylissä saadaan teihin asfaltit…”

Olin loppuajan hiljaa. Mitä tässä voisi sanoa?

Parturia ei ehkä lohduta merkittävä tieto siitä, että Annikka Saarikko totesi samana päivänä, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan alensi talouden kasvuennustetta, lisäsi inflaatiopaineita ja ylipäätään epävarmuutta sekä toi uusia menotarpeita puolustukseen ja turvallisuuteen.

Annikka on jo aikaisemmin kertonut, että meidän pitää kaikkien varautua tinkimään osastamme. Hän haluaa, että parturi tinkii rikkaasta ja täyteläisestä elämästään.

Annikka ei varmaan tiedä miten tämän maan parturit elävät.

Parturin ja sairaanhoitajan pitää elää nyt. Ei tulevaisuudessa. He eivät saa kuukaudessa 18 000 euroa kuten hyvinvointijohtaja tai 13 000 ekee kuukaudessa kuten Annika.

Parturi ei syö hyviä lounaita eduskunnan kuppilassa kuten Annikka.

Toisin kuin Annikka parturi teki hyvää jälkeä. Kiittelin. Maksoin. Kävelin hiljaa pois.

”…kiitos…tääkin raha on tarpeen. Naapurissa on parturi, joka ottaa vaan 15 euroa leikkaus. En usko, että maksaa veroja. Ne ei ole tottuneet maksamaan veroja…sanohan niille eduskunnassa, että mekin suomalaiset ollaan olemassa ja tää nykymeno on ihan p—sestä…”

Jäin katselemaan. Kurkku tuntui karhealta ja silmiin meni joku roska.

Mietin vielä illalla tätä asiaa kun katselin telkkaria.

Kommunistiministeri paasasi siellä.

Hallitus aikoo lopettaa lakko-oikeuden. Bolsevikitkin teki niin vuonna 1917. Heti valtaantulonsa jälkeen.

Ministerin kiristyksen takia lakkoa ei tule ja hoitajat irtisanovat itsensä. Viisasta.

Ministerillä oli televisiossa Yrjönristin nauhan värit. Venäjän armeijan värit.

Valitut värit kertoivat siitä, että ministeri uskoo sydämessään vielä että Ukraina saa turpiinsa.

Viesti on hiljainen mutta selvä – ”…minä olen teidän puolellanne. Minä uskon asiaanne. En voi sanoa sitä ääneen mutta ilmoitan lojaliteettini näin…”

Hän uskoo asiaansa.

Annikkakin uskoo asiaansa.

Hyvinvointipomokin uskoo oikein kovasti asiaansa kun sai näin kivan palkan.

Kuka uskoisi parturia?

Ja kuka uskoisi näitä sydämettömiä kommentoijia?

+12
artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää

Varakansanedustaja., valtuutettu
Olen työssä Helsingin yliopistossa ja toimin siellä Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtorina. Palvelen järvenpääläisiä kaupunginvaltuutettuna ja perussuomalaisen puolueen varakansanedustajana (Uusimaa). Olen myös Järvenpään kaupunginvaltuutettu, opetus ja ja kasvatuslautakunnan jäsen, Järvenpään seurakunnan kirkkovaltuutettu, Suomen Perustan ajatuspajan säätiön hallituksen puheenjohtaja ja Pekasus opintokeskuksen rehtori. Jotkut saattavat muistaa minut Alfa-tv:n ”Dosentti” ohjelmasta, jossa haastattelen taiteen, tieteen, politiikan ja yhteiskunnan vaikuttajia. Haluan palvella kaikkia järvenpääläisiä järjellä ja sydämellä. Niin duunareita, yrittäjiä, lapsiperheitä, yksinäisiä ihmisiä, seniorikansalaisia ja koululaisia. Minulle on itsestään selvää, että Järvenpäässä sivistys, koulutus, osaaminen ja työ on asetettava kunniaan. Unelmani on taloudessa tarkka Järvenpää, joka ei unohda sen asukkaita! Ihminen edellä, ihmisen puolesta - tehdään Järvenpäästä kotoisa paikka asua!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu